Onnistunut työkykyneuvottelu vaatii sekä luottamusta että hyvää tahtoa

Kun terveysongelmat vaikeuttavat työntekoa, asianmukaisen hoidon ja kuntoutuksen lisäksi työntekijän työkykyä voi oleellisesti parantaa korjaamalla työtä ja työolosuhteita. Työterveys- eli työkykyneuvotteluksi kutsutaan palaveria, jossa kaikki asianomaiset yhdessä pohtivat ratkaisukeskeisesti mahdollisuuksia muokata työtä ja työolosuhteita.

Neuvottelun tavoitteena on, että yhdessä sovittujen toimenpiteiden avulla työntekijä pärjäisi työssään omien ja työnantajan odotusten mukaisesti. Onnistunut työkykyneuvottelu vaatii osallistujilta keskinäistä luottamusta ja hyvää tahtoa ratkaista asiat kaikkia tyydyttävällä tavalla. Sen lisäksi tulee muistaa, että työntekijän sairauksiin ja terveydentilaan liittyvät tiedot ovat mitä suurimmassa määrin luottamuksellisia.  

Kysymyksiin työkykyneuvottelusta vastaa Ilmarisen työkykyriskien ennakoinnista ja tutkimuksesta vastaava johtaja, LT, dos., työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri Kari-Pekka Martimo.

Mikä on työkyky- tai työterveysneuvottelu?

– Kyseessä on hyvissä ajoin etukäteen sovittu kokous, jossa eri osapuolet keskustelevat, millä työpaikalla järjestettävissä olevilla keinoilla työssä jatkaminen olisi työntekijälle mahdollista. Suunnitelma tehdään kirjallisesti aikatauluineen ja vastuuhenkilöineen. Työterveysneuvottelusta ei säädetä laissa, joten sitä toteutetaan hyvin vaihtelevilla tavoilla. Työterveyslaitos tarjoaa hyvän pikaoppaan työterveysneuvotteluun (ttl.fi).

– Työkykyneuvottelusta käytetään myös termiä työterveysneuvottelu, joka on myös ihan hyvä nimi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että neuvottelun tavoite on keskittyä työntekijän terveyden sijaan hänen työkykyynsä ja sen tukemiseen työpaikan keinoin.

Koska työkykyneuvottelu tulisi pitää?

– Tyypillisin tilanne pitää työkykyneuvottelu on, kun työntekijän sairauspoissolo pitkittyy ja työterveyshuollon on arvioitava sekä työntekijän jäljellä oleva työkyky että mahdollisuudet palata työhön. Jos oma aikaisempi työ ei sovi, keskustellaan, löytyykö työpaikalta terveydentilalle paremmin sopivaa työtä. Kelaan lähetettävä arvio (lääkärinlausunto B) on tehtävä viimeistään silloin, kun työntekijälle on maksettu sairauspäivärahaa 90 päivää. Ilman tätä Kela ei jatka sairauspäivärahan maksamista, jos työkyvyttömyys jatkuu. Työkykyneuvottelu on hyvä tapa keskustella työnteon edellytyksistä huomioiden työntekijän tilanteen lisäksi myös työpaikan mahdollisuudet ja rajoitukset.

– Neuvottelu voidaan hyvin pitää myös ilman pitkittynyttä sairauslomaa, jos sille koetaan tarvetta. Yhteisen keskustelun kautta on mahdollista luoda kaikille osapuolille yhteinen näkemys ongelmista ja mahdollisuuksista, kun halutaan löytää keinoja muokata työtä ja tukea siten työkykyä.

Ketkä osallistuvat työkykyneuvotteluun?

– Työterveys- eli työkykyneuvotteluun osallistuvat työntekijän lisäksi työnantajan (yleensä esihenkilö) ja työterveyshuollon edustajat (yleensä ainakin työterveyslääkäri). Tarvittaessa neuvotteluun voidaan kutsua muitakin kaikkien osallistujien siihen suostuessa. Työntekijä voi pyytää neuvotteluun tuekseen luottamushenkilön tai työsuojeluvaltuutetun. Työterveyshuollosta on joskus järkevää ottaa mukaan työterveyshoitaja, sosiaalialan asiantuntija, työterveyspsykologi tai työfysioterapeutti riippuen työntekijän toimintakyvyn rajoitteista ja kaavailluista ratkaisuista. Esihenkilön lisäksi mukaan voi tulla myös henkilöstöhallinnon edustaja, joka voi esihenkilöä laajemmin kartoittaa isossa työpaikassa henkilön työkyvylle sopivia tehtäviä.

Mikä on työkykyneuvottelun ja kuntoutuksen suhde?

– Jos henkilön sairausloma pitkittyy, työterveyslääkärin edellytetään ottavan kantaa henkilön jäljellä olevaan työkykyyn ja mahdollisuuksiin palata töihin. Jälkimmäiseen tarvitaan myös esihenkilön näkemys, onko käytännössä työssä edellytettäviä muutoksia mahdollista järjestää. Jos todetaan, että hoidettunakin sairaus aiheuttaa työkyvyttömyyseläkkeen riskin, työeläkeyhtiön ammatillinen kuntoutus on yksi vaihtoehto, joka otetaan huomioon neuvotteluissa.

– Muokatun työn ohella ammatillinen kuntoutus voi tarjota työkykyä tukevia keinoja, kuten työkokeilu sopivampaan työhön, työhönvalmennus ja ammatillinen uudelleenkoulutus. Jos pysyvän työkyvyttömyyden uhkaa ei ole, työterveyslääkäri voi tuoda harkittavaksi osasairauspäivärahan tai työterveyshuollon päätöksellä tehtävän työkokeilun, jonka ajalta Kela maksaa kuntoutusrahan. Eikä pidä unohtaa myöskään muita Kelan kuntoutusmahdollisuuksia.

Miten työntekijän terveystietoja käsitellään neuvottelussa?

– Ennen neuvottelua työterveyslääkärin tulee sopia työntekijän kanssa, miten paljon hän itse haluaa terveystietojaan käsiteltävän. Silti keskustelussa saattaa tulla tilanteita, joissa on vaarana rikkoa ennalta sovittuja rajoja. Vastuullisessa neuvottelussa puheenjohtajan (usein työterveyshuollon edustaja) tehtävä on pitää keskustelu työssä jatkamiseen ja työhön paluuseen liittyvissä teemoissa ja ratkaisuissa.

– Jos työntekijän terveydentilatietoja on tarpeen käsitellä, kaikki työkykyneuvotteluun osallistuvat ovat salassapitovelvollisia. Kaiken kaikkiaan neuvottelussa on hyvä välttää liian lääketieteellistä näkökulmaa. Käytännössä työkyky tarkoittaa työntekijän kykyä suoriutua työstään omien ja työnantajan odotusten mukaisesti.

Mitä työkykyneuvottelu edellyttää osallistujilta?

– Työnantajan kannattaa muistaa, että tämän neuvottelun tavoite on luoda sellaisia ratkaisuja, joiden avulla työntekijä pystyisi jatkamaan työssä, vaikkei välttämättä siinä tehtävässä, mitä on tehnyt aikaisemmin. Vaikka järjestelyistä aiheutuisi kustannuksia, ne voivat tulla moninkertaisesti takaisin säästettyinä sairauspoissaolopäivinä ja työkyvyttömyyseläkkeinä.

– Työntekijän kannattaa pitää mielessä, että hänen ajatuksiaan ei pysty kukaan lukemaan. On hyvä tuoda rohkeasti esille oma mielipide ja kertoa rehellisesti, miten arvelee selviytyvänsä erilaisissa tarjolla olevissa työtehtävissä. Vaikka tilaisuus voi jännittää aluksi, työterveyshuollolta saa tarvittaessa tukea, samoin kuin mahdollisesti mukana olevalta luottohenkilöltä.

– Työterveyshuollon on syytä muistaa tietosuoja niin, että työntekijän oikeus yksityisyyteen terveystietojen osalta säilyy. Lisäksi on syytä tukea työntekijää neuvottelussa kaikin mahdollisin keinoin. Vastakkainasetteluja tulee välttää ja pyrkiä ratkaisuun, joka sopii sekä työnantajalle että työntekijälle. Tarvittaessa neuvottelu on mahdollista keskeyttää ja jatkaa myöhemmin.

– Jos työntekijä on pyytänyt mukaan luottamushenkilön tai työsuojeluvaltuutetun, heidän tehtävänään on tukea työntekijää neuvottelussa, jonka helposti voi kokea pelottavana ja ahdistavanakin. Aina työntekijä ei muista kaikkea, mitä neuvottelussa oli aikonut tuoda esille, joten on hyvä, että mukana on myös “apumuisteja”. 

Minkälainen on työkykyneuvottelun kulku?

– Ennen kokousta kannattaa sopia, kuka johtaa puhetta ja kuka kirjaa asiat ylös. Työterveyshuollon edustaja on usein puheenjohtaja. Esihenkilö on hyvä vaihtoehto neuvottelun muistion tekijäksi, koska hänen pitää pystyä sitoutumaan neuvottelussa sovittuihin toimenpiteisiin. Kaikkien neuvotteluun osallistuneiden täytyy kuitenkin muistio hyväksyä. Muistio voidaan tehdä yhdessä jo kokouksen aikana.

Pääpaino neuvottelussa kannattaa pitää näissä kysymyksissä:

1. Mitä työtehtäviä työntekijälle normaalitilanteessa kuuluu?
2. Mistä työtehtävistä hän edelleen kokee voivansa suoriutua ongelmitta?
3. Missä työtehtävissä aiheutuu ongelmia, kuinka usein ja kuinka vakavia?
4. Esimiehen näkökulma työntekijän työtehtäviin ja niissä suoriutumiseen?
5. Löytyykö yhteisessä pohdinnassa ehdotuksia yleisimpiin ja vakavimpiin työssä selviytymisen ongelmiin?
6. Mitkä tilapäiset tai pysyvät ratkaisut valitaan, kuka vastaa niiden toteutumisesta ja missä aikataulussa?
7. Miten seuranta järjestetään?

Keneltä tulee aloite työkykyneuvottelusta?

– Aloite neuvotteluun tulee useimmiten työterveyshuollosta. Aloitteen voi tehdä myös esihenkilö, henkilöstöhallinnon edustaja tai työntekijä itse.

Miten neuvotteluun pitäisi valmistautua?

– Työntekijän on hyvä keskustella ennen neuvottelua työterveyslääkärin kanssa neuvottelun tavoitteista ja rakenteesta. Esihenkilölle tärkein ohje on kuunnella työntekijää ja pohtia ratkaisuja rakentavasti. Esihenkilön kannattaa ennen neuvottelua kerrata oman työpaikan ohjeistuksiin kirjatut asiat työkyvyn tuesta ja esimerkiksi varhaisesta tuesta. Tarvittaessa hän voi olla yhteydessä henkilöstöhallintoon lisäohjeiden saamiseksi. Työterveyshuollon edustajan tehtävä on muodostaa käsitys työntekijän toimintakyvyn rajoitteista ja sopia työntekijän kanssa, mistä työkykyyn liittyvistä asioista työterveysneuvottelussa voidaan puhua.

– Mielestäni on erityisen tärkeää, että neuvottelussa mennään työntekijän ehdoilla, koska hänen työkyvystään ja työntekemisen mahdollisuuksistaan neuvottelussa on kyse. Vastoin kenenkään omaa tahtoa ei työkykyneuvottelua kannata pitää, eikä sellainen ole työterveyshuollon toimintaperiaatteiden mukaista.

Mikä on työkykyneuvottelun tavoiteltu lopputulos?

– Työkykyneuvottelun jälkeen työnantaja, työntekijä ja työterveyshuolto pistävät toimeen neuvottelun muistiossa sovitut tehtävät ja toimenpiteet. Lopputulosta ei kannata kuitenkaan kiirehtiä suunniteltua nopeammassa tahdissa. Kyse on sekä työntekijän kuntoutumista että työntekemistä koskevasta muutosprosessista, joka voi onnistuakseen viedä aikaa ja jossa voi olla erilaisia vaiheita. Tarvittaessa voidaan käydä useampia neuvotteluja ja arvioida, ovatko toimenpiteet riittäviä. Epäonnistumisista ei pidä lannistua, vaan oppia niistä ja antaa toinen mahdollisuus.

Onko työkykyneuvottelu uhka vai mahdollisuus?

– Ehdottomasti mahdollisuus, koska neuvottelussa voidaan yhdessä räätälöidysti ratkaista henkilön työssä jatkamisen ongelmia. Uhka se voi olla, jos neuvottelua käytetään vääriin tarkoituksiin. Työterveysneuvottelua ei näkemykseni mukaan saisi käyttää työsuhdetta koskevien päätösten toimeenpanemiseen tai työyhteisökonfliktien ratkaisuun. Hyvän työterveys- eli työkykyneuvottelun perusta on kaikkien osapuolten välinen luottamus siihen, että onnistuessaan neuvottelussa voittavat kaikki, ja kaikilla on yhteinen tahto ratkaista työkykyyn vaikuttava ongelmat ensisijaisesti työhön kohdistuvin ratkaisuin.

Voidaanko työkykyneuvottelu pitää etänä?

– Jossain tilanteissa osallistujien aikataulut ovat niin tiukat, että liiallisten viivästyksien välttämiseksi vaihtoehdoksi nousee työkykyneuvottelun pitäminen etäyhteydellä. Jos tähän päädytään, siitä on hyvä sopia etukäteen kaikkien osallistujien kanssa ja varmistaa, että kaikilla kutsutuilla on etäyhteyteen tarpeelliset välineet ja osaaminen sekä luottamuksellisiin keskusteluihin sopiva paikka ja aika.

– Etäneuvottelua ei voi pitää parhaimpana tapana, jos kyseessä on asian ensimmäinen käsittely tai osallistujat ovat vieraita keskenään. Kasvokkain keskustelemista voi pitää parempana myös silloin, kun neuvottelun aiheena ovat monimutkaiset ja pitkittyneet työkyvyn ongelmat. Tällöin korostuu keskustelun rinnalla sanaton viestintä, jonka suhteen väärinkäsitysten ja epäonnistumisen riski kasvaa etäneuvottelussa. Keskustelu voi myös herättää monenlaisia tunteita, joiden käsittelyyn kasvokkain on hyvä varautua viimeistään kokouksen jälkeen ainakin työterveyshuollossa.

Katso lisätietoja

• Tutustu Ilmarisen TyökykyAreenaan
• Työterveyslaitoksen pikaopas työterveysneuvotteluun (ttl.fi)
• Ammatillinen kuntoutus
• Kelan kuntoutus (kela.fi)