Liikunnasta virtaa arkeen – näin kampeat itsesi liikkeelle!

Lenkille pitäisi mennä, mutta kynnys liikkeelle lähtemiseen ei vaan tule ylitetyksi. Tiedät kai tunteen? Ja verukkeitahan liikkumattomuuteen riittää: pimeys, huono sää, väsymys, sopivan liikuntamuodon puute, terveyden rajoitteet, ajanpuute ja ehkä myös rahatilanne.  

Meistä tuskin kukaan ei ole välttynyt kuulemasta kuinka hyödyllistä liikkuminen ja terveelliset elämäntavat ovat terveydelle, oppimiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Mutta mistä löytää motivaatio lähteä liikkeelle ja pitää huolta siitä tärkeimmästä eli itsestä? Entä mikä on paras yhdistelmä liikettä, lepoa ja terveellisyyttä?  

Lohduttaako jo kerron, että edes me sisäsyntyiset ikiliikkujat ja entiset urheilijat emme ole immuuneja motivaatio-ongelmille? Liikunta tuottaa endorfiineja, mutta muistimme on lyhyt. Liikunnan tuomaa hyvää oloa ei aina muista silloin kuin liikkeelle lähtö tuntuu raskaalta. Kuhunkin tilanteeseen sopiva harjoitus palkitsee kuitenkin kunnon annoksella endorfiineja. Useimmat, jotka eivät saa tätä kokemusta, aloittavatkin liikkumisen liian kovalla teholla.  

Jaan muutaman esimerkin, joiden avulla toivon kaikkien löytävän hyviä syitä patistaa itsensä liikkeelle. 

 1) Laiskuutta vai väsymystä?  Aamulla kellon soidessa tai työpäivän jälkeen sohvan kutsuessa on helppo tulkita omat tuntemukset väsymykseksi ja jättää hyvällä omatunnolla päivän liikunnat väliin. Seuraavan kerran kun käyt tätä Jaakobin painia, patistapa itsesi liikkeelle hyvin rauhallisesti. Mikäli kyse oli laiskuudesta (tai nätimmin sanottuna lähtökitkasta) on olosi 15 minuutin jälkeen hyvä ja jatkat suunnitellun lenkin loppuun. Mikäli vartin jälkeen olo tuntuu väsyneeltä, kannattaa liikunta jättää kesken ja keskittyä lepoon, vitamiinipitoiseen ruokaan ja hyvään yöuneen.   

 2) Ei kannata unohtaa sosiaalisuuden ja verkoston voimaa! Suosittelen lämpimästi ennakkoon kalenteriin sovittuja yhteislenkkejä ja liikuntakertoja ystävän kanssa. Nämä liikuntakerrat tulevat huomattavasti paremmin toteutetuiksi kuin fiiliksen mukaan tehdyt liikunnat. Usein tulee todetuksi, että ”hyvä kun pyysit lenkille, muuten olisin jättänyt väliin”.  

 3) Joskus kannattaa vaan ottaa metodiksi edetä ns. perkeleen voimalla ja piiskata itsensä liikkeelle. Kokemukseni perusteella tämä metodi soveltuu suhteellisen lyhyen periodin menetelmäksi, mutta pitkällä aikavälillä alkaa kuluttaa liikaa voimavaroja. Soveltuu esimerkiksi pimeimmän vuodenajan taklaamiseen, sillä tälle jaksolle on ennalta tiedossa oleva loppu. Ei kannata unohtaa sitä, mikä vaikutus suomalaisen mielessä on sille, että puskee läpi harmaan kiven ja näyttää epäilijöille (tai itselleen).  

Perheen itsekin aktiivinen eskarilainen usein kyselee, miksi äidin ”pitää” mennä lenkille. Olen yrittänyt selittää hänelle, että pidän liikkumisesta ja äiti tulee muuten pahalla tuulelle. Kun hän itse joutui juoksukieltoon pienen polvivamman vuoksi kolmeksi päiväksi, hän ymmärsi itse liikkumisen tärkeyden. Neljäntenä päivänä vammasta kipu oli pois ja hän juoksi ympäri pihaamme huutaen: ”Minä saan juosta, olen vapaa”! Kysyin lapseltani ymmärtääkö hän nyt äidin tarpeen päästä liikkeelle. Olimme samaa mieltä, että liikkuminen on etuoikeus ja se tuo iloa. 

Me aikuiset olemme voineet hukata liikunnan riemun johonkin matkan varrelle. Uskon että jokainen voi sen löytää uudelleen. Kunhan vain osaa etsiä oikeasta paikasta tai oikeista asioista. 

Tiina Boman
@irontiina

Kirjoittaja on entinen ammattitriathlonisti, äiti, kuntoliikkuja ja työelämässä Finntriathlon Oy:ssä triathlonin sekatyöläinen sekä uuden Nokian Tyres IRONMAN 70.3 Finland kilpailunjohtaja 

Millainen on sinun lupauksesi paremman työelämän rakentamiseksi? Katso video ja ota osaa haasteeseen: ilmarinen.fi/lupaus.