
Hyvä työyhteisö vahvistaa ja kehittää yksilöitä
”Mikä sinua ruokkii omassa työyhteisössäsi?”, kysyy kollega. Niin, mikä minua ruokkii? Työhistoriaani kuuluu myös yksinäisiä jaksoja, joten jo se, että kuulun työyhteisöön, tuntuu usein voitolta. Tiedän, että tarvitsen muita ihmisiä kasvaakseni ihmisenä ja ammattilaisena. Tunnen myös henkilökohtaisesti monia ihmisiä, osaavia kelpo ammattilaisia, jotka haaveilevat kuuluvansa joskus johonkin työyhteisöön.
Itseäni ruokkii työyhteisössä kenties eniten tuo yhteenkuuluvuuden tunne, jota myös teoriat ihmisen perustarpeista tukevat: itsenäisyyden ja pystyvyyden tarpeen lisäksi jokaista ohjaa tarve kokea yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Koen, että yhteisöön kuuluminen on etuoikeus.
Vahvistavassa työyhteisössä voi kasvaa ammatilliseksi aikuiseksi
Yhteisöjä on monenlaisia. Ammatillisia verkostoja, löyhiä yhteenliittymiä, kerhoja, tiimejä ja sitten niitä, jotka jättävät jäljen. Yhteisöjä, jotka tekevät meistä kustakin yksilöinä vahvemman. Kutsutaan niitä vaikka ”vahvistaviksi yhteisöiksi”. Vahvistava yhteisö on dynaaminen ja elävä ihmisryhmä, jonka keskinäinen vuorovaikutus kehittää ja uudistaa jokaista ryhmän jäsentä yksilönä. Se on turvallinen paikka kasvaa ammatilliseksi aikuiseksi. Vahvistava yhteisö on vastavoima selkään puukottamiselle. Se on turvallinen paikka, jossa epäröinnit ja satunnaiset möhläyksetkin ovat sallittuja.
Vahvistavassa yhteisössä iloitaan, kun kollega onnistuu. Toisen menestys on yhteinen menestys ja siitä on lupa kokea ylpeyttä. Asioiden, ihmisten ja tilanteiden tarkastelu onnistumisista käsin ei ole haihattelua tai ongelmien väheksyntää. Päinvastoin, useimmille meistä opiskelusta ja työpaikoilta tutut ongelmanratkaisuun keskittyvät työmetodit kaipaavat tasapainotusta onnistumisten ja voimavarojen tarkastelusta.
Missä olet onnistunut? Missä haluat onnistua? Mitä tarvitset onnistuaksesi? Näillä yksinkertaisilla kysymyksillä on puuduttavia palautekeskusteluita saatu käännettyä intoa pirskahteleviksi yhteisen kehittymisen hetkiksi. Kyse on näkökulmasta.
Mitä minä voin tehdä?
Työyhteisöjen kehittämisen tekee haasteelliseksi se, että yhteisön vastuuta ei voi ulkoistaa toisille. Vaikka johdon ja esimiesten merkitys työpaikan yrityksen menestykselle on kiistaton, kenelläkään ei ole lupa jättäytyä passiiviseksi ajopuuksi, pomon pelastavaa otetta vartomaan. Aikuisena ammattilaisena asia kääntyykin toisin päin: mitä minä voin tehdä tullakseni hyvin johdetuksi?
Työyhteisön jäsenyys antaa paljon, mutta vaatii myös vastuullista ja valpasta otetta. Kyky itsereflektioon on tässä tarpeen: kun jokin työkaverin käytöksessä ärsyttää, minun kuuluu pysähtyä hetkeksi ja uskaltaa vilkaista peiliin. Entä jos olenkin itse se usein mainittu Hankala Tyyppi. Tai entä jos minä olen se, jonka olisi syytä löysätä pipoa ja harjoittaa oma arjen joustavuuttani.
Vahvistanko minä vai heikennänkö minä työyhteisöäni? Tulenko myrtsinä, sulkeutuneena, kriitikkona… vai mieli auki, valmiina kuulemaan muiden näkemyksiä ilman valmiita ennakkoluuloja? Olenko valmis ottamaan oman vastuuni? Siinä on riskinsä – sellaisesta voi nimittäin seurata henkistä kasvua.
Nora Ojala, manager, johdon työnohjaaja ja johdon työnohjaaja Leena Rautiainen
Azets Insight Oy
@NoraOjala / @SisLeenchen
Nora Ojala on kouluttajana Ilmarisen Vahvistava työyhteisö -valmennuksessa. Seuraava valmennus pidetään Helsingissä 11.4. ja tilaisuus lähetetään myös webinaarina. Ilmoittaudu mukaan valmennukseen 6.4. mennessä ja webinaariin 9.4. mennessä. Tutustu myös muihin Ilmarisen Parempaa työelämää -valmennuksiin
Azets Insight tukee organisaatioiden menestymistä sujuvoittamalla arkea, auttamalla suunnan löytymistä ja vauhdittamalla menoa. www.azets.fi
Lisää aiheesta

Lopeta tikanheitto: yhteistyösuunnitelma tuo ryhtiä työkykyjohtamiseen
Kun menot jatkuvasti kasvavat, korostuu kustannustehokkuuden merkitys entisestään. Vaikka organisaatioiden suuntaviivat ja valinnat perustuvat liiketoimintastrategiaan, työkykyjohtamisen toimenpiteet toteutetaan usein ilman selkeää suunnitelmaa – ikään kuin tikanheittoa sokkona. Toivotaan, että edes jokin tikka osuisi maalitauluun.

Työ voi kuormittaa kehoa ja lyhentää työuria – mutta sen ei tarvitsisi
Huomattava osa suomalaisista tekee fyysisesti raskasta työtä. He huolehtivat, että kauppojen hyllyissä on tavaraa ja toimittavat ne halutessamme kotiovellemme. He hoitavat vanhukset ja sairaat. He rakentavat meille taloja, siltoja ja teitä. Olemmeko unohtaneet, että näitä töitä keventämällä voimme pidentää työuria?

Saikkupäivä vai peittopäivä?
Sairauspoissaoloista 25–30 prosenttia on jotain muuta kuin sairastamista. Asiaa on vaikea tutkia, mutta tämä arvio on tullut vastaan eri yhteyksissä. Kun kuulin tämän ensimmäisen kerran, en ollut uskoa korviani. Sittemmin olen ajatellut, ettei se ehkä sittenkään ole mahdoton ajatus.