Oletko sekoittaja vai eriyttäjä? Molemmissa on puolensa!
Oletteko huomanneet, että työn ja vapaa-ajan erottamista on alettu pitää vanhanaikaisena? Moderni menestyjä muistaa mainita, että ”vain tulokset merkkaavat” ja ”sillä ei ole mitään väliä, milloin ne työt tekee”. Tunteja ei lasketa!
Vaikka olenkin sitä mieltä, että sillä ei ole väliä milloin ja missä työnsä tekee, useimmat meistä joutuvat sovittamaan elämänrytminsä muidenkin kuin työn vaatimusten mukaan. Jos töitä ei tee työajalla, niitä pitää tehdä iltaisin, öisin ja viikonloppuisin – usein harrastusten, läheisten ja yöunien kustannuksella. Työ vain pikku hiljaa lipuu kaikille elämän osa-alueille, mutta vapaa-aika ei vastaavasti valu työajalle. Moni tekee töitä iltaisin, mutta ei vastapainoksi suinkaan käy jumpassa tai ota nokosia kesken työpäivän.
Sitten ovat vielä älylaitteet, joita käytämme rentoutumiseen, mutta jotka itse asiassa kuormittavat aivoja aivan samaan tapaan kuin työ. Ainakin itse huomaan, että somevirran parissa vietetty aika ei ole lainkaan niin rentouttavaa kuin jumppa, sauna tai ihana illallinen.
Pidän tätä kehitystä huonona, sillä useimmat meistä hyötyvät siitä, että elämässä on myös vapaahetkiä. Alamme vasta nyt ymmärtää, että aivotkin tarvitsevat lepoa ja palautumista toimiakseen tehokkaasti. Meidän pitäisi hyvin tietoisesti suunnitella arkipäiviin ja viikonloppuihin aikaa, jolloin emme ole töissä tai edes tavoitettavissa.
Työ ja vapaa-aika ruokkivat toisiaan
Työn ja vapaa-ajan tasapainosta (work-life balance) puhui hiljattain myös Amazonin toimitusjohtaja Jeff Bezos, joka viittaa kintaalla koko termille. Hänen mielestään kyseessä ei ole valinta, jossa yhden lisääminen johtaa toisen vähenemiseen. Bezos itse esimerkiksi tiskaa asiat käsin(!) ja syö joka aamu aamupalan perheensä kanssa. Hän pyrkii pitämään huolen siitä, että sekä työ että vapaa-aika limittyvät luontevasti toisiinsa. Parhaimmillaan ne sitä paitsi ruokkivat toisiaan: kun vapaa-ajalla rentoutuu, myös työssä saavuttaa enemmän ja kun töissä menee hyvin, myös vapaa-ajasta voi nauttia. Bezosta ei voi ainakaan saamattomuudesta syyttää.
Mutta asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Se mikä toimii Jeffille, ei välttämättä toimi kaikille. Tutkijaprofessori Nancy Rothbardin mukaan on nimittäin olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niin sanotut sekoittajat (integrators) ovat ihmisiä, joilla työ ja vapaa-aika saavat mennä sekaisin. Heitä ei haittaa tehdä töitä puolison ja lasten kanssa perheyrityksessä tai vastata työpuheluun lomamatkalla.
Olen itse klassinen sekoittaja. Luen esimerkiksi mielelläni työhön liittyvää kirjallisuutta lomalla ja varaan kampaaja-ajan kesken työpäivän. Minulle tuntuisi vaivalloiselta yrittää erottaa näitä kahta, kun sekä työ- että kotiasiat ovat iloisesti sekaisin päässäni kaiken aikaa.
Eriyttäjät erottavat työn ja vapaa-ajan
Minun on ollut vaikea ymmärtää, miksi jotkut ihmiset suhtautuvat niin joustamattomasti töihinsä. Mutta nyt ymmärrän. He ovat eriyttäjiä. Eriyttäjät (segmentators) haluavat tehdä selvän pesäeron työpaikan ja kodin välillä. Tämä ihmistyyppi saattaa jopa käydä suihkussa töistä kotiin tullessaan tai vaihtaa ainakin kotivaatteet päälle. Eriyttäjät eivät halua jakaa yksityiselämänsä asioita työkavereille ja jättävät mielellään työpuhelimen työpaikalle.
Vaikka eriyttäjät saattavat meistä sekoittajista vaikuttaa joustamattomilta, meillä olisi heiltä opittavaa. Tutkijan mukaan eriyttäjät nimittäin voivat paremmin palauttavien hetkien ja päivien ansiosta.
Molemmissa tyyleissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Sekoittaja voi olla joustava ja aikaansaava työntekijä, joka osaa rentoutua myös töitä tekemällä, mutta saattaa innostuessaan palaa loppuun. Eriyttäjä voi puolestaan olla töissä tehokas ja fokusoitunut, mutta häneltä on turha odottaa samanlaista joustavuutta kuin sekoittajalta.
Yhdysvalloissa on ”edelläkävijäyrityksiä”, joissa sähköpostia ei saa lähettää viikonloppuisin tai ilta-aikaan. Näin pyritän suojelemaan ihmisten vapaa-aikaa ja palauttavia hetkiä. Se on yksi keino tukea työntekijöiden jaksamista. Mutta jos ihminen ei kaipaa eriyttämistä, saatetaan tarvita myös muunlaisia keinoja. Ennen kaikkea kannustan keskustelemaan työpaikalla aiheesta. Oletteko te sekoittajia vai eriyttäjiä? Miten koette työn ja vapaa-ajan sekoittumisen? Onko se vapauttavaa vai ahdistavaa? Onko töitä, jotka pitää hoitaa kellonajasta riippumatta ja miten nämä tehtävät koetaan? Ja miten teillä huolehditaan siitä, että kaikki saavat tarvitsemansa levon? Kommentoi alle tai jatketaan juttua vaikka Twitterissä!
Aku Varamäki
työpäivämuotoilija, yrittäjä
@akuvaramaki
http://www.workdaydesigners.com/
Vuonna 2018 Aku tarkkailee suomalaista työelämää rapakon taka Yhdysvalloista, Salt Lake Citystä.
Tutustu ja ilmoittaudu mukaan Ilmarisen Parempaa työelämää -valmennuksiin.
Tee Ilmarisen testi ja tarkista, kuinka valmis sinä olet tulevaisuuden työelämään! futurescore.ilmarinen.fi
Lisää aiheesta
Kohti uutta arkea – uudistimme ammatillisen kuntoutuksen palvelumme
Työelämä muuttuu jatkuvasti, ja niin muuttuvat myös asiakkaidemme tarpeet. Aiemmin ammatillisen kuntoutuksen asiakkaamme hakeutuivat palveluihin tyypillisesti tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Nykyään tilanne on moninaisempi: mielenterveyden haasteet korostuvat, ja palvelujamme hakevat entistä nuoremmat ihmiset. Asiakkaamme eivät enää tarvitse vain yhden tyyppisiä ratkaisuja, vaan heidän haasteensa ja toiveensa ovat yksilöllisempiä ja monimuotoisempia.
Voiko tulevaisuuteen suunnata katse menneisyydessä? - ralliautoilusta oppia työkykyjohtamiseen
Miten työkykyjohtamisessa voisi ottaa oppia autolla ajamisesta? Autoa ohjatessa on selvää, että päästäkseen turvallisesti etenemään, on pidettävä katse kohdistettuna eteenpäin. Matkan päämäärä on yleensä myös tiedossa ratin taakse istahtaessa. Ajaessa vilkaistaan auton mittaristoa ja harkitaan saadun tiedon sekä muiden havaittujen olosuhteiden perusteella, olisiko esimerkiksi kaasua syytä höllentää vai lisätä.
Tarvitsemme pidempiä, parempia ja enemmän työuria
Pidemmät työurat ovat olleet keskeinen yhteiskunnallinen tavoite jo pitkään. Tällä hetkellä kehitys polkee kuitenkin paikallaan. Suomen väestörakenne on ollut suuressa muutoksessa, kun syntyvät ikäluokat ovat jääneet entistä pienemmiksi ja senioreita on yhä enemmän. Tuoreen väestöennusteen mukaan nykyisen tasoinen nettomaahanmuutto ylläpitäisi kuitenkin väkiluvun kasvua seuraavat 30 vuotta. Kestävään työelämään ja työkykyjohtamiseen panostaminen on silti välttämätöntä, jotta onnistumme työurien pidentämistalkoissa.