Täällä on kaikki mi kallista on

Näin lauletaan keskisuomalaisten laulussa. Ja kallista täällä onkin. Kallis elää, kallis yrittää, kallis maksaa palkkaa, ja kallis tulla sillä toimeen. Meillä on myös hyvin kalliit vauvat. Ehkä maailman kalleimmat, ainakin sikäli, että ne alkavat Suomessa käydä hyvin harvinaisiksi. Syntyvyys on alentunut 30% viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Ilmiö on dramaattinen, eikä väestötietelijöillä tai tilastotieteilijöillä ole siihen vastauksia. Pitkään juuri Pohjoismaissa syntyvyys pysyi suht korkealla tasolla, toisin kuin muissa maissa, joissa myös naisten koulutusaste nousi ja hyvinvointi lisääntyi. Silloin ajateltiin, että pohjoismainen tasa-arvo ja perhepolitiikka olivat syynä hyvään syntyvyyteen. Nyt syntyvyys laskee, vaikka perhepolitiikassa ei ole tapahtunut mitään suurta huononnusta, ja tasa-arvokin on yhä kehittynyt. Näitä näkökulmia opin juuri Eläketurvakeskuksen seminaarissa, jossa vauvakatoa käsiteltiin.

Selityksiä vauvakatoon on kyllä tarjolla. Suuren 1990-luvun laman lapset ovat nyt perheenhankkimisiässä. Puolisottomuus lisääntyy voimakkaasti. Työsidonnaisuus ja samalla työuupumus kasvaa. Mielenterveyden häiriöt nuorilla suorastaan leviävät käsiin. Ilmastonmuutos luo toivottomuutta. Internet ja jatkuva vertailu ahdistavat. Etuuksia ja turvallisuutta voisi parantaa. Työelämä on liian kovaa ja sirpaleista. Moni syrjäytyy jo peruskoulutusvaiheessa, ja on ylisukupolvista syrjäytymistä. Miesten ja naisten odotukset eivät kohtaa, ja otollinen aika menee ohi. Kukaan ei tiedä, mikä näistä vaikuttaa lasten saamiseen ja kuinka paljon.

Eläkejärjestelmä luo hyvinvointia

Olen iloinen, jos katse kääntyy. Meidän on aika lepertää jokaiselle vauvalle. Ilahtua, kun kuulemme pikkuisen itkevän, ja sitten saavan lohtua hoivaajaltaan. On hyvä katsoa sekä lähelle että kauemmas, sillä oma etu on myös siellä. Eläkekarttumaa ajatellessa ja parempaa eläkettä tavoitellessa katse on syytä kääntää myös tulevien eläkkeiden maksajiin – vauvaikäisiin.

Suomalainen eläkejärjestelmä luo ympärilleen hyvinvointia. Eläkkeensaajien toimeentulo on viimeisen viidentoista vuoden aikana kehittynyt paremmin kuin muiden väestönosien. Olen aika kyllästynyt vaalipuheisiin eläkkeiden parantamisesta, sillä vähimmäiseläkkeet henkilölle, joka ei ole voinut tehdä yhtään työtä elämässään, ovat jo varsin hyvällä tasolla. Eläkkeensaajien köyhyysriski on siis hyvin pieni. Sen sijaan kaikkien hyvinvointia ja elämää uhkaa se, että emme arvosta vauvoja tarpeeksi. Haluaisitko itse synnyttää maksajan vai kullanmurun? Verovelvollisen vai päivänpaisteen? Nyt syntyvät pitelevät meille nokkamukia, kun oma käsi ei enää nouse ja huulet lörppäävät.

Kun katson syntyvyyskäyriä, mietin, rakastanko lapsia - kaikkia, myös nuhaisia ja kränäisiä. Omantunnon kallis kysymys.

Sini Kivihuhta
varatoimitusjohtaja, Ilmarinen

• Tietoa eläkkeistä
• Työnantaja - tule asiakkaaksemme
• Yrittäjä - tule asiakkaaksemme