Täällä on kaikki mi kallista on
Näin lauletaan keskisuomalaisten laulussa. Ja kallista täällä onkin. Kallis elää, kallis yrittää, kallis maksaa palkkaa, ja kallis tulla sillä toimeen. Meillä on myös hyvin kalliit vauvat. Ehkä maailman kalleimmat, ainakin sikäli, että ne alkavat Suomessa käydä hyvin harvinaisiksi. Syntyvyys on alentunut 30% viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Ilmiö on dramaattinen, eikä väestötietelijöillä tai tilastotieteilijöillä ole siihen vastauksia. Pitkään juuri Pohjoismaissa syntyvyys pysyi suht korkealla tasolla, toisin kuin muissa maissa, joissa myös naisten koulutusaste nousi ja hyvinvointi lisääntyi. Silloin ajateltiin, että pohjoismainen tasa-arvo ja perhepolitiikka olivat syynä hyvään syntyvyyteen. Nyt syntyvyys laskee, vaikka perhepolitiikassa ei ole tapahtunut mitään suurta huononnusta, ja tasa-arvokin on yhä kehittynyt. Näitä näkökulmia opin juuri Eläketurvakeskuksen seminaarissa, jossa vauvakatoa käsiteltiin.
Selityksiä vauvakatoon on kyllä tarjolla. Suuren 1990-luvun laman lapset ovat nyt perheenhankkimisiässä. Puolisottomuus lisääntyy voimakkaasti. Työsidonnaisuus ja samalla työuupumus kasvaa. Mielenterveyden häiriöt nuorilla suorastaan leviävät käsiin. Ilmastonmuutos luo toivottomuutta. Internet ja jatkuva vertailu ahdistavat. Etuuksia ja turvallisuutta voisi parantaa. Työelämä on liian kovaa ja sirpaleista. Moni syrjäytyy jo peruskoulutusvaiheessa, ja on ylisukupolvista syrjäytymistä. Miesten ja naisten odotukset eivät kohtaa, ja otollinen aika menee ohi. Kukaan ei tiedä, mikä näistä vaikuttaa lasten saamiseen ja kuinka paljon.
Eläkejärjestelmä luo hyvinvointia
Olen iloinen, jos katse kääntyy. Meidän on aika lepertää jokaiselle vauvalle. Ilahtua, kun kuulemme pikkuisen itkevän, ja sitten saavan lohtua hoivaajaltaan. On hyvä katsoa sekä lähelle että kauemmas, sillä oma etu on myös siellä. Eläkekarttumaa ajatellessa ja parempaa eläkettä tavoitellessa katse on syytä kääntää myös tulevien eläkkeiden maksajiin – vauvaikäisiin.
Suomalainen eläkejärjestelmä luo ympärilleen hyvinvointia. Eläkkeensaajien toimeentulo on viimeisen viidentoista vuoden aikana kehittynyt paremmin kuin muiden väestönosien. Olen aika kyllästynyt vaalipuheisiin eläkkeiden parantamisesta, sillä vähimmäiseläkkeet henkilölle, joka ei ole voinut tehdä yhtään työtä elämässään, ovat jo varsin hyvällä tasolla. Eläkkeensaajien köyhyysriski on siis hyvin pieni. Sen sijaan kaikkien hyvinvointia ja elämää uhkaa se, että emme arvosta vauvoja tarpeeksi. Haluaisitko itse synnyttää maksajan vai kullanmurun? Verovelvollisen vai päivänpaisteen? Nyt syntyvät pitelevät meille nokkamukia, kun oma käsi ei enää nouse ja huulet lörppäävät.
Kun katson syntyvyyskäyriä, mietin, rakastanko lapsia - kaikkia, myös nuhaisia ja kränäisiä. Omantunnon kallis kysymys.
Sini Kivihuhta
varatoimitusjohtaja, Ilmarinen
Sini Kivihuhta
Varatoimitusjohtaja, vakuutus- ja eläkepalvelut Muut blogikirjoitukset kirjoittajalta-
Tapio 5.3.2020 klo 15.05
Mikä se tarkemmin ottaen oli Ilmarisen linja tässä? Huolestuminen työeläkemaksuja maksavien kansalaisten määrän vähenemisestä? Oliko tarkoitus kannustaa väestön kasvuun? Jos oli, mitä tekemistä omallatunnolla on?Vastaa kommenttiin
-
Anneli 10.3.2020 klo 13.47
Nuoret naiset saavat pääasiassa pätkätöitä. Perusta siinä sitten perhe. Näin on monen kohdalla. Taloudellinen tilanne ei salli lapsia kun asuminen ym. pakolliset kulut liian suuria.Vastaa kommenttiin
-
Hemppa 11.3.2020 klo 11.45
Kaupungistuminen. Tulevaisuude näkymät monilla masentavia, Ruoka, ihmiset syövät huonompaa ravintoa kuin kissat ja koirat. Kansalle leipää ja huveja = pitsaa, hampurilaista ja tietokonepelejä Voi hyvänen aika. Ja kukaan poliitikko ei tee mitään. Samaan aikaan otetaan ulkomailta lukutaidottomia Suomeen joutomiehiksi täydellä ylöspidolla.Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Kohti uutta arkea – uudistimme ammatillisen kuntoutuksen palvelumme
Työelämä muuttuu jatkuvasti, ja niin muuttuvat myös asiakkaidemme tarpeet. Aiemmin ammatillisen kuntoutuksen asiakkaamme hakeutuivat palveluihin tyypillisesti tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Nykyään tilanne on moninaisempi: mielenterveyden haasteet korostuvat, ja palvelujamme hakevat entistä nuoremmat ihmiset. Asiakkaamme eivät enää tarvitse vain yhden tyyppisiä ratkaisuja, vaan heidän haasteensa ja toiveensa ovat yksilöllisempiä ja monimuotoisempia.
Voiko tulevaisuuteen suunnata katse menneisyydessä? - ralliautoilusta oppia työkykyjohtamiseen
Miten työkykyjohtamisessa voisi ottaa oppia autolla ajamisesta? Autoa ohjatessa on selvää, että päästäkseen turvallisesti etenemään, on pidettävä katse kohdistettuna eteenpäin. Matkan päämäärä on yleensä myös tiedossa ratin taakse istahtaessa. Ajaessa vilkaistaan auton mittaristoa ja harkitaan saadun tiedon sekä muiden havaittujen olosuhteiden perusteella, olisiko esimerkiksi kaasua syytä höllentää vai lisätä.
Tarvitsemme pidempiä, parempia ja enemmän työuria
Pidemmät työurat ovat olleet keskeinen yhteiskunnallinen tavoite jo pitkään. Tällä hetkellä kehitys polkee kuitenkin paikallaan. Suomen väestörakenne on ollut suuressa muutoksessa, kun syntyvät ikäluokat ovat jääneet entistä pienemmiksi ja senioreita on yhä enemmän. Tuoreen väestöennusteen mukaan nykyisen tasoinen nettomaahanmuutto ylläpitäisi kuitenkin väkiluvun kasvua seuraavat 30 vuotta. Kestävään työelämään ja työkykyjohtamiseen panostaminen on silti välttämätöntä, jotta onnistumme työurien pidentämistalkoissa.