Työelämä ei kehity itsekseen - Vaadi vuoropuhelua ja osallistu siihen

Työelämän murroksesta ja alati kasvavista vaatimuksista puhutaan nyt paljon. Lehdet, verkkosivut ja sosiaalinen media ovat täynnä ehdotuksia, ajatuksia ja vinkkejä ylikuormittumisen varhaiseen havaitsemiseen ja siltä suojautumiseen. Onko ainoa vaihtoehtomme hyväksyä työelämän kuormittavuus, vaativuus ja vaarallisuus sellaisenaan ja koittaa vain jotenkin selviytyä? Emmekö voisi alistumisen ja sopeutumisen sijaan rakentaa työelämää sellaiseen suuntaan, jossa työ on aidosti hyväksi meille ja mielenterveydellemme?

Nostakaamme esille, vahvistakaamme ja kehittäkäämme niitä asioita, joiden tiedämme edistävän ja tukevan hyvinvointiamme. Tavoitteeksi pitää asettaa mielentervettä työn vuoksi, ei työstä huolimatta. Väitän, että hyvinvointia aidosti tukeva työ on myös tehokasta ja tuloksellista.

Työnantajilla on iso vastuu työelämän kehittämisessä, johtamisessa ja organisoimisessa. Työ ja työn vaatimukset pitää järjestellä ihmisen kokoisiksi ja epäkohdat on korjattava. Tämä kaikki tulisi tehdä yhteistyössä työntekijöiden kanssa. Mutta vastuuta on myös meillä työntekijöillä. Esittelen tässä kirjoitussarjassa kolme keskeistä työntekijän vastuuta.

1. Huolehdi omasta työkyvystäsi 
2. Vaadi vuoropuhelua ja osallistu siihen
3. Keskustele vastuullisesti työelämästä

Tällä kertaa keskityn kohtaan kaksi: vuoropuhelun ja keskustelun merkitys.

Vaadi vuoropuhelua ja osallistu siihen

Työkykyyn ja työhyvinvointiin suhtaudutaan työntekijän henkilökohtaisina ominaisuuksina. Työkykyä koitetaankin usein ylläpitää ja hoitaa vaikuttamalla nimenomaan yksittäisen työntekijän asenteisiin, käyttäytymiseen ja valintoihin.

Yksilön tukeminen on tärkeää, mutta tulevaisuuden työkykyongelmien ratkaiseminen edellyttää myös työelämän kehittämistä ja yhteistyötä. Harva meistä työskentelee yksin ja täysin muista riippumatta. Siksi ainoa toimiva tapa kehittää työtä on tehdä se yhdessä.

Älä luota ajatustenlukijoihin

Vuoropuhelua ei synny ilman keskustelua. Työnantajan vastuulla on rakentaa sellainen työpaikka ja toimintakulttuuri, jossa keskustelunavauksia arvostetaan ja niihin reagoidaan rakentavasti. Psykologisesti turvallisessa työyhteisössä ei tarvitse pelätä leimautumista hankalaksi nipottajaksi, jos ottaa esille epäkohtia.

Turvallisuus on kuitenkin turhaa, jos meistä jokainen ei kanna vastuutaan ja aloita keskustelua niin onnistumisista kuin epäkohdistakin rakentavassa hengessä. Ainoa tapa ymmärtää, mitä toinen ajattelee, on kuunnella tarkoin mitä hän sanoo ja esittää tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä. Ajatustenlukijoita ei ole olemassa.

Tietotyö vaatii jatkuvaa kehittymistä

Tietotyön osuus kaikesta työstä on lisääntynyt. Työn kasvaviin vaatimuksiin kuuluvat pirstaloitumisen, verkostoitumisen ja ristiriitaisten tai epäselvien vaatimusten kanssa työskenteleminen. Muutoksia on käynnissä jatkuvasti ja muutosvauhti on hurja. Onkin tärkeää kehittää taitoja, jotka auttavat selviytymään muutoksista. Taidot, kuten itseohjautuvuus, resilienssi, ristiriitojen käsitteleminen sekä toisten ja itsensä johtaminen ovat tärkeitä.

Vastuuta työn ja osaamisen hallinnasta pyritään usein siirtämään yksittäisille työntekijöille juuri työelämätaitoihin, itsensä johtamiseen, itseohjautuvuuteen ja resilienssiin vedoten. Osaamista on kuitenkin hankala kehittää ja ylläpitää tyhjiössä. Kehittymisen on tapahduttava yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa työpaikoilla.

Erilaisuudesta osaamiseen

Henkilöstöjohtajamme Sami Ärilä kirjoittaa blogissaan Erilaisuutta hyödyntävä yritys voittaa monimuotoisuuden hyödyistä niin inhimillisyyden kuin tuloksekkuuden kannalta. Monimuotoisuus menee kuitenkin hukkaan, jos se tarkoittaa vain sitä, että kukin työntekijä voi vetää haluamaansa suuntaan ilman riittävää yhteisymmärrystä yhteisestä tavoitteesta.

Ratkaisu niin monimuotoisuuden kehittämiseen, kiihtyvään muutostahtiin kuin jatkuvaan oppimiseen ei tule vauhdin lisäämisestä, vaan siitä että pysähdytään säännöllisesti miettimään mitä, miten ja miksi asioita tehdään. Välitön vaikutus tehokkuuteen on tietysti se, että suorittamisen määrä vähenee siksi aikaa, kun mietitään miten ja mitä pitää suorittaa. Väitän silti, että pitkäaikaisvaikutus niin työkyvyn, kuin tehokkuuden kannalta on myönteinen.

Simo Levanto
asiantuntijapsykologi, Ilmarinen
@shlevanto (twitter.com) 

Lue myös 

• Ajelehtijana vai perämiehenä työelämän aalloilla? 
• Poimi vinkit työpaikkasi arkeen TyökykyAreenasta. Saat meiltä uusia ideoita, tutkittua tietoa ja arjen työkaluja työkykyriskin hallintaan.