Työelämä ei kehity itsekseen - Puhu työelämästä vastuullisesti
Työelämä on murroksessa. Tietotyön määrä kasvaa entisestään, tehokkuuteen ja tuottavuuteen kohdistuu alati tiukempia vaatimuksia, kun samanaikaisesti pohditaan tapoja rakentaa työelämästä joustavampaa ja monimuotoisempaa.
Pitääkö nyt tyytyä hyväksymään työelämän kuormittavuuden, vaativuuden ja vaarallisuuden lisääntyminen sellaisenaan ja koittaa vain jotenkin selviytyä? Emmekö voisi alistumisen ja sopeutumisen sijaan rakentaa työelämää sellaiseen suuntaan, jossa työ on aidosti hyväksi meille ja mielenterveydellemme? Nostakaamme esille, vahvistakaamme ja kehittäkäämme niitä asioita, joiden tiedämme edistävän ja tukevan hyvinvointiamme. Tavoitteeksi pitää asettaa mielentervettä työn vuoksi, ei työstä huolimatta. Väitän, että hyvinvointia aidosti tukeva työ on myös tehokasta ja tuloksellista.
Työnantajilla on iso vastuu työelämän kehittämisessä, johtamisessa ja organisoimisessa. Työ ja työn vaatimukset pitää järjestellä ihmisen kokoisiksi ja epäkohdat on korjattava. Tämä kaikki tulisi tehdä yhteistyössä työntekijöiden kanssa. Mutta vastuuta on myös meillä työntekijöillä. Esittelen tässä kirjoitussarjassa kolme keskeistä työntekijän vastuuta:
- Huolehdi omasta työkyvystäsi
- Vaadi vuoropuhelua ja osallistu
- Keskustele vastuullisesti työelämästä.
Seuraavaksi tarkastelen sitä, miten puhumme työelämästä ja miten siitä pitäisi puhua.
Keskustele vastuullisesti työelämästä
Kun työelämästä puhutaan, keskitytään usein ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen. Huomio kiinnittyy pitkälti työelämän liiallisiin ja ristiriitaisiin vaatimuksiin sekä tapoihin luovia niiden kanssa tai suojautua vaaralliselta kuormitukselta. Yrittäjien ja yritysjohtajien tarinat omasta uupumuksesta ja siitä toipumisesta ovat viikoittaista sisältöä mediassa. Toisaalta ajatus työnteon rajaamisesta, fiksusta töiden priorisoinnista ja tavoitteiden kohtuullistamisesta esitellään ongelmana hiljaisten lopareiden (quiet quitting) nimikkeellä.
Keväällä 2022 Talous ja nuoret ry:n julkaiseman kyselytutkimuksen (pdf, tat.fi) mukaan 32 prosenttia nuorista pelkää työelämää. Sama tulos saatiin jo ennen koronaa vuoden 2019 Nuorisobarometrissa (tietoanuorista.fi) 32 prosenttia nuorista pelkää työelämää loppuun palamisen riskin vuoksi. Nämä ovat hälyttäviä lukemia ja peiliin katsomisen paikka. Miten olemme onnistuneet pelottelemaan tulevaisuuden työelämän tekijät näin pahasti? Miksi me olemme näin tehneet?
Kurjistuuko työelämä?
Työelämästä käytävästä keskustelusta saa helposti sen mielikuvan, että työelämän on ainoastaan kurjistunut viime vuosien aikana. Tämä ei täysin pidä paikkaansa. Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreimman työolobarometrin (tem.fi) mukaan palkansaajien näkemykset työmarkkinoista ovat kuitenkin pääosin myönteisiä. Suurin osa kokee työn imuun liittyviä tuntemuksia omasta työstään ainakin joskus ja yli puolet usein tai aina.
Työnsä merkitykselliseksi kokee valtaosa, ja yhteisöllisyyden tuntemuksia kokee aina tai usein runsas puolet palkansaajista. Eurooppalaisessa vertailussa (eurofound.europa.eu) suomalaisen työelämän laadulle kuuluu erittäin hyvää.
Keitä ovat ne arjen sankarit
Vaikuttaa siltä, että työelämästä puhuttaessa on vain muutama sallittu kertomus. Joko töissä on kurjaa ja siellä vain pitää käydä. Ehkä lähimmät työkaverit ovat se ainoa myönteinen puoli. Tai sitten työ on intohimon ja merkityksen lähde, josta insipiroituu joka aamu. Kunnes uupuu ja tajuaa, että pitää olla armollinen niin itselleen kuin muillekin. Tai sitten yksityiselämässä tapahtuu jotain, joka haastaa oman käsityksen työstä ja päädytään tuohon samaan armollisuuteen.
Näiden väliin mahtuu valtava määrä sitä työtä, jota teemme joka päivä. Välillä jopa hyvillä mielin. Työtä, jossa asiat noin suunnilleen sujuvat ja kun ne eivät suju, löytyy jonkinlainen kompromissi. Välillä harmittaa ja stressaa, toisinaan onnistutaan tai mokataan isommin ja pääosin vaan työskennellään menemään. Tästä työstä meidän pitäisi puhua enemmän sen sijaan, että nostamme esille vain sankareita ja selviytyjiä.
Meillä on yhteinen vastuu työelämäpuheesta
Työelämä on monenlaisten haasteiden äärellä. Muutosvauhti, työn vaativuus, epävarmuus ja työnteon tapojen murros eivät katoa positiivisen ajattelun voimalla. Työhön liittyy paljon ongelmia, jotka pitää saada ratkaistua. Työelämän kehittämisohjelma TYÖ2030 (ttl.fi) tarjoaa viisi keskeistä kehityssuuntaa, joihin keskittymällä työelämän laatua saadaan kehitettyä:
- Luottamuksen vahvistaminen
- Vuoropuhelun lisääminen
- Yhdessä oppimisen mahdollistaminen
- Luovuuden vapauttaminen
- Johtamisen kehittäminen
Suurten linjojen lisäksi jokaisen meistä täytyy ottaa vastuuta siitä, minkälaiseksi työelämäpuhetta kehitetään. Lopetetaan pelottelu, suhtaudutaan työelämän hyvinvoinnin ja mielenterveyden haasteisiin vakavasti ja muistetaan maalata työelämästä positiivisia näkymiä. Nostetaan esille niitä tavallisia menestystarinoita: kohtuullisen hyvässä hengessä saatiin tehtyä ne asiat mitä pitikin.
Seuraavan kerran kun joku kysyy sinulta mitä töihin kuuluu, muista kertoa myös ne hyvät asiat, joita olet kokenut. Ne voivat olla selkeitä onnistumisia tai isompien kokonaisuuksien valmiiksi saamista, mutta yhtä lailla hyvät asiat voivat olla hyvinkin arkisia ja itsestään selviä. Ja ehkä juuri siksi merkityksellisiä.
Simo Levanto
asiantuntijapsykologi, Ilmarinen
@shlevanto (twitter.com)
Tutustu myös
-
Tietoisuus 9.5.2023 klo 15.04
Todellinen kehitys ei koskaan kulje vertikaalisesti, vaan aina spiraalisesti. Niin myös työelämän kehitys. 2 askelta eteen, jonka jälkeen 1 askel taakse. Suosittelen lukemaan Juha Siltalan "Työelämän huonontumisen lyhyt historia", jotta jokainen ymmärtäisi miksi pian tapahtuva "1 askel taaksepäin" tarkoittaa parantumista myös työntekijöille eikä pelkästään omistajille.Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Onko työ uhka vai turva nuorten mielenterveydelle?
Työkyvyttömyyseläkehakemusten määrät ovat kasvaneet työelämään kiinnittymättömillä nuorilla. Nuorten siirtymää työelämään täytyy helpottaa hyvillä työoloilla, osaavalla johtamisella ja riittävällä tuella uran alussa.
Lopeta tikanheitto: yhteistyösuunnitelma tuo ryhtiä työkykyjohtamiseen
Kun menot jatkuvasti kasvavat, korostuu kustannustehokkuuden merkitys entisestään. Vaikka organisaatioiden suuntaviivat ja valinnat perustuvat liiketoimintastrategiaan, työkykyjohtamisen toimenpiteet toteutetaan usein ilman selkeää suunnitelmaa – ikään kuin tikanheittoa sokkona. Toivotaan, että edes jokin tikka osuisi maalitauluun.
Työ voi kuormittaa kehoa ja lyhentää työuria – mutta sen ei tarvitsisi
Huomattava osa suomalaisista tekee fyysisesti raskasta työtä. He huolehtivat, että kauppojen hyllyissä on tavaraa ja toimittavat ne halutessamme kotiovellemme. He hoitavat vanhukset ja sairaat. He rakentavat meille taloja, siltoja ja teitä. Olemmeko unohtaneet, että näitä töitä keventämällä voimme pidentää työuria?