Tarvitseeko tehdä mitään, jos nuorilla on keskimäärin kaikki hyvin?

Oletko huolissasi nuorten työelämätaidoista ja vastoinkäymisten sietokyvystä? Tuntuuko siltä, että työelämässä tarvittavia taitoja ja sinnikkyyttä ei opeteta kotona tai koulussa? Jokaisen sukupolven mielestä nuoriso on ollut pilalla, ja tämä vanha totuus tuntuu tälläkin hetkellä värittävän keskustelua nuorten työelämätaidoista.

Toisaalta mieleen hiipii kysymys, onko nuorison lisäksi nyt myös työelämä pilalla: kolmasosaa nuorista pelottaa työelämä ja lähes puolet nuorista kokee vanhempiensa työelämän niin kuormittavana, etteivät itse halua samaa (Nuorten tulevaisuusraportti 2024 - nuortennyt.fi).

Tutkimme Ilmarisessa parhaillaan nuorten työntekijöiden työelämävalmiuksia ja -odotuksia. Yksi osa tutkimuksesta koostuu nuorten työntekijöiden esihenkilöiden haastatteluista. Vertaamme vuoden 2024 lopulla tehtyjä haastatteluja vuonna 2019 ennen koronapandemiaa tehtyihin. Mitä enemmän haastattelutuloksiin tutustuu, sitä vahvemmin näyttää siltä, että julkisesta keskustelusta tutut yksinkertaistukset eivät kerro koko totuutta.

Nuoret eivät ole yhtenäinen ryhmä

Molemmissa haastattelututkimuksissamme haastatellut esihenkilöt edustivat useaa toimialaa ja erilaista koulutusta vaativia työtehtäviä. Vaikka jokaiseen ikäluokkaan mahtuu monipuolisuutta ja vaihtelua, oli haastatteluiden perusteella nuorten keskuudessa huomattavissa tietty kahtiajako.

Osa nuorista on erittäin motivoituneita, kunnianhimoisia, sosiaalisesti rohkeita. He kokevat työnsä motivoivana ja merkityksellisenä. Heillä elämänhallinta on pääosin hyvissä kantimissa, ja kotiolot tukevat työssä menestymistä. Keskeisenä riskinä heillä on, että henkistä kuormaa kertyy liikaa.

Toisessa ryhmässä ovat vähemmän työstä motivoituvat nuoret, joiden merkityksen lähteet ovat muualla kuin työelämässä. Tällä ryhmällä koetaan olevan enemmän haasteita elämäntilanteen ja kotiolojen kanssa. Osa haastatelluista nosti esille huolen myös näiden nuorten päämäärättömyydestä ja motivaatio-ongelmista.

Nuorten koettiin myös pääosin olevan avoimia keskustelulle ja mielellään rohkeastikin kyseenalaistavan työpaikoilla vallitsevia tottumuksia ja tapoja. Joskus ehkä liiankin impulsiivisesti ja suorapuheisesti. Toisaalta erityisesti 2024 toteutetuissa haastatteluissa nousi esille monia nuoria vaivaava sosiaalinen arkuus ja korkea kynnys hakeutua suoraan vuorovaikutukseen. 

Töissä käydään elämisen takia, ei eletä työn takia

Haastatteluissa nousi esiin selkeä arvoloikka: esihenkilöiden mielestä monet nuoret arvostavat vapaa-aikaa lähtökohtaisesti enemmän kuin työtä. Etenkin suorittavassa työssä. Haastateltavat mainitsivat myös epärealistisista odotuksista: Että työssä voisi itse valita vain ne “kivat” tehtävät. Tai että yllätyksenä saattaa tulla se, että työssä onkin myös raskaita tai tylsempiä töitä.

Työaikojen ja poissaolokäytäntöjen noudattamiset puhututtavat julkisessa keskustelussa. Haastateltavien mukaan työhön liittyvistä oikeuksista ollaan varsin tietoisia ja työyhteisöltä odotetaan hyvää vuorovaikutusta. Toisaalta oikeuksiin liittyvät velvollisuudet nähtiin osassa haastatteluja yhtenä haasteena. Ehkä kyse ei ole siitä, etteikö työelämän pelisääntöjä ymmärretä, vaan että työntekoa ja työsuhdetta ei nähdä yhteisenä sopimuksena, jossa molemmilla osapuolilla on sekä oikeuksia että velvollisuuksia.

Toisaalta oman vapaa-ajan arvostaminen nähtiin myös asiana, josta vanhemmatkin voisivat ottaa oppia. Ajatus siitä, että työlle ei kannata antaa ihan kaikkea, ei lopulta ole erityisen radikaali.

Nuorten johtaminen koetaan haastavaksi, mukavaksi ja palkitsevaksi

Monet haastateltavat nostivat esille sen, miten erityisesti nuorten työntekijöiden johtamisessa on hienoja onnistumisia ja oppimismahdollisuuksia. Johtamisessa pääsee parhaimmillaan seuraamaan nuoren nopeaa ammatillista kehittymistä ja yllättymään positiivisesti erilaisista ajattelutavoista ja arvomaailmoista. Keskeisiksi motivaation ylläpitämisen keinoiksi nousivat yksilöllinen huomioiminen, jatkuva palaute ja selkeät vastuualueet, jos niihin vain on valmiutta tarttua.

Haastatteluissa esille tulleet nuorten odotukset työelämälle olivat loppujen lopuksi varsin arkisia. Tämä huomio on toistunut myös muissa viime vuosina julkaistuissa selvityksissä. Työltä toivotaan jonkinasteista merkitystä ja toisaalta sitä, että työ mahdollistaa vapaa-ajan. Erityisen voimakkaasti nuorten johtamisessa korostuu palautteen merkitys. Nuoret ovat tottuneet itsereflektioon ja siksi palautetta toivotaan usein ja keskustellen.

Työnantajalla on kasvatusvastuuta

Jos nuoren valmiudet työelämään ovat uran alussa vielä alkutekijöissään, voi työnantaja valita kahdesta vaihtoehdosta. Tuskailla sen kanssa, että kouluissa ei osata näitä taitoja opettaa. Tai vaihtoehtoisesti panostaa itse hyvään perehdytykseen, työn ohjaamiseen, tavoitteista ja odotuksista keskustelemiseen, avoimeen dialogiin ja luottamuksen rakentamiseen. Näistä ensimmäinen on helppoa, mutta toinen vaikuttavaa ja vastuullista. Työnantajien täytyy hyväksyä, että heillä on tietynlainen kasvatusvastuu nuorista työntekijöistä.

Simo Levanto
asiantuntijapsykologi, Ilmarinen

Niina Hinkkanen
kehittämispäällikkö, Ilmarinen

• Miten voit tukea huomisen työkykyä? Lue lisää » Huomisen työkyky – näin johdamme työkykyä yhdessä