Blogit

Kaikki muuttuu, antaako muuttua vaan?

Työelämä muuttuu, ajattelemme – mutta miten se muuttuu? Internet tietenkin muutti työtä, ja nyt koronan vauhdittama etätyö ja edelleen hybridityö tekevät samaa. Kymmeniä vuosia työelämässä olleet muistavat varmasti, miten sähköposti, tekstiviestit ja älypuhelimet tulivat ja miten kaikki viestiminen helpottui ja nopeutui, mutta uudenlainen tavoitettavuus saattoi aiheuttaa myös yllättävää kuormittumista.

Mutta mikä on oikeasti muuttunut vuosien kuluessa? Pidemmällä aikavälillä olennaista on ollut suomalaisen työn – ja koko elämän – muutos maatalous- ja alkutuotantovaltaisesta maasta tietoa, osaamista ja palveluita kierrättäväksi yhteiskunnaksi. Puhtaasti fyysinen työ on yhä harvemman elinkeino, kun alati muuttuva palvelutuotanto uusiutuvine teknologioineen tarvitsee ihmisiä kehittämään, järjestämään ja hoitamaan asioita. Juuri nyt tuntuu kuin muutos olisi koko ajan kiihtyvää niin, ettei siinä aina parhaalla tahdollaankaan pysy perässä.

Mikä tekee työstä merkityksellistä?

Millaista on olla töissä? Tekeekö jotain, mitä on alun alkaenkin halunnut tehdä, niin kuin lapsilta kysyttäessä: mikä sinusta tulee isona? Isona taas kysytään, onko oma työ merkityksellistä itselle tai muille? Tulevaisuudessa kysymykseen merkityksellisyydestä voi olla hankalampi vastata, kun työurat muuttuvat vaihtelevimmiksi ja ihmiset tekevät monia, toisinaan erilaisiakin töitä. Voisiko oma motivoitu tekeminen olla elinkeino muillakin kuin taitelijoilla? Silloin olennaista on tarjolla olevan monenlaisen työn ja erilaisten ihmisten kohtaaminen ja siihen voisi kuvitella tarvittavan jonkinlaisia työelämän tindereitä. Ja toisaalta, palaamme aina uudestaan kysymykseen: kuinka paljon elämän kuuluu olla vain työntekoa - tai jos se sitä on, tuntuuko se merkitykselliseltä?

Voiko työn nähdä hoitavana, kuntouttavana ja osallisuutta tuovana tekijänä? Perinteisesti erityisesti mielenterveyssyistä toimintakykyään menettäneille on järjestetty mukautettua, usein suorittavaa työtä, jota on tehty mahdollisuuksien mukaan yhdessä. Tiedetään, että tällaisia töitä on luonnostaan yhä vähemmän tarjolla, kun työelämä tarvitsee oppimaan ja sopeutumaan valmiita moniosaajia. Työn ja psyykkisten voimavarojen sovittaminen on työkyvyn ylläpitämisen ja hyvinvoinnin ydinkysymyksiä. Tähän ei ole yhtä ratkaisua, vaan osa meistä nauttii jatkuvasta muutoksesta ja itseohjautuvuudesta, kun toiset tarvitsevat selkeästi määriteltyjä tehtäviä ja ulkopuolista johtamista.

Pidä huolta niistä, jotka putoavat muutosten kyydistä

Entäpä tulevaisuus? Aikamme suuria työelämän murrosilmiöitä näyttävät olevan tekoälyn mahdollisuudet, neljäs teollinen vallankumous ja vaikkapa myös sovellusalueitaan jatkuvasti laajentava pelillistäminen. Ne lupaavat tuottavuushyötyjä, viheliäisten ongelmien ratkaisuja, ihmistyön muutoksia – tarjoilijasta lääkäriin - ja palveluiden monipuolistumista, mutta vaativat ihmisiltä oppimista ja sopeutumista uuteen. Valmius tähän vaihtelee ihmisryhmittäin: ikääntyminen voi heikentää halua ja kykyä oppia ja sopeutua, ja huonompiosaisuus taas sulkee ovet monilta välineiltä ja mahdollisuuksilta. Samoin globaalisti lähtöviivat hypätä kehityksen kelkkaan vaihtelevat ja vieläpä vähän paradoksaalisesti: esimerkiksi Afrikan maat ovat juuri nyt uuden vihreän teknologian ja kehityksen aulis vastaanottaja, kun taas kehittyneen maailman toimet lähtevät erilaisesta, tekniikalla kyllästetystä tilanteesta.

On yleisen keskustelun ja politiikan asia yrittää ohjata muutoksia, joiden pyörteisiin koemme jäävämme. Vaikka välillä voi huimata, kannattaa ehkä katsoa tilannetta rauhallisen uteliaana, sillä muutokset eivät yleensäkään ole pelkästään hyvästä tai pahasta. Me ihmiset olemme aina sopeutuneet, vaikka sen vaatima aika ja joidenkin muutosten nopeus eivät aina kohtaakaan. Ajatelkaamme, että muutosvaiheet voivat olla kaikkein kiehtovinta aikaa, kunhan vain pidämme huolta niistä, jotka eivät koe asioiden muuttumista pelkästään positiivisena haasteena.

Sami Pirkola
sosiaalipsykiatrian professori, Ilmarisen asiantuntijalääkäri

Tutustu myös

Lisää aiheesta

Blogit 20.3.2025

Ensin liian nuori, sitten liian vanha – ei koskaan sopiva työelämään?

Yhdenvertaisuuslaki kieltää ikäsyrjinnän, mutta ikään perustuva syrjintä on yhä merkittävä ongelma suomalaisessa työelämässä. Syrjintä ei koske ainoastaan pitkän työuran tehneitä yli 55-vuotiaita, vaan myös nuoria, jotka kamppailevat työmarkkinoille pääsyssä. Suomella ei ole varaa jättää ketään työelämän ulkopuolelle.

Ensin liian nuori, sitten liian vanha – ei koskaan sopiva työelämään?

Blogit 11.3.2025

Työystävyys rakentuu pienistä teoista, joilla on suuri vaikutus

Välillä on hyvä hetki pysähtyä miettimään, miten arvokasta on, kun työpaikalta löytyy todellisia työystäviä. Työystävyyksillä tarkoitan positiivista vuorovaikutusta ja työyhteisön tukiverkostoja. Nämä suhteet eivät vain lisää viihtyvyyttä, vaan niillä on yllättävän suuri merkitys myös yrityksen menestykselle.

Työystävyys rakentuu pienistä teoista, joilla on suuri vaikutus

Blogit 4.3.2025

Työkyvyn johtaminen on osa sosiaalista vastuullisuutta – entä käytännössä?

Miten työkyvyn johtaminen ja sosiaalinen vastuu ovat yhteydessä toisiinsa? Joidenkin mielestä työkyvyn johtaminen on aina vastuullista, kun taas jotkut kokevat, että heidän organisaatiossaan työkykyä johdetaan yhdellä osastolla ja vastuullisuustyötä toisella. Monet pohtivat, mitä kummallakaan on tekemistä yrityksen liiketoiminnan kannalta.

Työkyvyn johtaminen on osa sosiaalista vastuullisuutta – entä käytännössä?
Lisää ajankohtaisia artikkeleita