Mikä säilyisi ja muuttuisi 1.1.2023 YEL-lakimuutoksessa?

Yrittäjät ja media ovat havahtuneet vilkkaaseen keskusteluun ennen juhannusta eduskunnan käsittelyyn annetusta yrittäjän eläkelain (YEL) uudistuksesta. Koska julkisuudessa näkyy osin vääränlaisia käsityksiä suunnitteilla olevasta muutoksesta, tiivistän muutamia keskeisiä nostoja, mikä säilyisi ja muuttuisi YEL-lakimuutoksen myötä, jos hallituksen esitys pysyy eduskunnan käsittelyssä nykyisellään.

Miksi muutoksia lähdettiin suunnittelemaan?

Sosiaali- ja terveysministeriö perusti alkusyksystä 2020 työryhmän selvittämään keinoja yrittäjän eläketurvan parantamiseksi hallitusohjelman mukaisesti. Uudistuksessa on toistaiseksi keskitytty työtulon määrittämiseen, koska työtulo toimii yrittäjän eläkemaksujen, eläketurvan ja muun sosiaaliturvan perusteena ja sen määrittäminen on tällä hetkellä haastavaa sekä yrittäjien että eläkeyhtiöiden näkökulmasta. Työryhmän ensisijainen tavoite on ollut vähentää yrittäjien alivakuuttamista, millä tarkoitetaan sitä, että yrittäjän työtulo on liian alhainen suhteessa hänen todellisen työpanoksensa arvoon.

Eläketurvakeskuksen selvityksen (etk.fi) mukaan alivakuuttaminen on lisääntynyt erityisesti viime vuosina. Vuoden 2014 jälkeen keskimääräinen YEL-työtulo on laskenut selvästi suhteessa yleisen ansiotason kehitykseen erityisesti nuoremmissa ikäluokissa. Vuonna 2021 yrittäjien keskimääräinen työtulo oli 21.600 €/v ja reilulla kolmanneksella se oli alle 10.000 €/v.

Oikeantasoinen työtulo on tärkeä ensisijaisesti yrittäjälle itselleen, koska sen perusteella määräytyy paitsi tuleva vanhuuseläke, myös muut sosiaalietuudet, kuten sairaus- ja vanhempainpäivärahat. Eläkevakuutus tuo turvaa myös työkyvyttömyyden ja perheen huoltajan kuoleman varalle.

Valtion maksuosuus kasvussa

Maksussa olevat yrittäjien YEL-eläkkeet rahoitetaan samana vuonna yrittäjiltä kerätyillä YEL-maksuilla. YEL-eläkkeitä varten ei siis kerry sijoitettavaa rahastoa. Valtio kustantaa sen osuuden YEL-eläkkeistä, johon YEL-maksut eivät riitä. Valtion osuus kustannuksista on vuosina 2010–2020 noussut 100 milj. eurosta 350 milj. euroon vuodessa.

Suomen työeläkejärjestelmän keskeinen lähtökohta on, että jokainen kerryttää omalla työllään oman eläketurvansa. Yrittäjien työtulon käyttöön näyttää viime vuosina muodostuneen käytäntöjä, jossa eläketurva ei ole suurella osalla yrittäjistä toimeentulon kannalta riittävällä tasolla. Toimeentuloriskit siirtyvät viime kädessä veronmaksajille kansaneläkkeen ja muun sosiaaliturvan kustannuksina maksettavaksi. Hallitus esittää nyt, että yrittäjät maksaisivat työpanostaan vastaavan eläketurvan itselleen.

Työtulon käsite säilyy ennallaan, mutta sitä tarkennetaan

Työtulon käsite säilyy ennallaan. Työtulolla tarkoitetaan edelleen palkkaa, joka kohtuudella olisi maksettava, jos yrittäjä palkkaisi yrittäjätoimintaansa suorittamaan vastaavan ammattitaidon omaavan henkilön. On aivan loogista, että nykyisellä työtulokäsitteellä työtulon määrittelyn pohjatietona käytetään yrittäjän toimialan palkansaajien mediaanipalkkaa.

Lakiuudistus ei kuitenkaan sisällä julkisessa keskustelussa nyt pelättyä tasapäistämistä, jossa työtulo määritellään suoraviivaisesti pelkästään toimialan mediaanipalkan perusteella.

Yrittäjäkohtainen harkinta säilyy ja yrittäjää kuullaan edelleen

Lakiesitys sisältää selkeästi vaatimukset, että työtulo määritellään yksilöllisesti ja määrittelyssä otetaan huomioon myös muut yrittäjän työpanoksen arvoon liittyvät tiedot, kuten työpanoksen määrä, yrittäjätoiminnan laajuus ja yrittäjän ammattitaito. On yrittäjien edun mukaista, että laissa tarkennetaan työtulon yksilöllistä määrittelyä ja käytäntöjä heidän eläketurvansa yhdenvertaisen toimeenpanon vuoksi.

Eläkeyhtiöt kuuntelevat jatkossakin yrittäjiä ja pyytävät heiltä työtulon määrään vaikuttavia tietoja. Eläkeyhtiöt käyttävät kokonaisharkintaa vahvistaessaan yrittäjien työtuloja. Kokonaisharkinnassa otetaan huomioon YEL-lain vaatimukset, yrittäjiltä saadut tiedot, yritystoiminnasta julkisista rekistereistä saadut tiedot ja Eläketurvakeskuksen YEL-lain soveltamisohjeet. Työtulojen tasoissa on siis yrittäjillä yksilöllistä liikkumavaraa.

Yrittäjä ei voi itse määrittää työtuloaan

YEL-lakimuutoksessa täsmennetään kriteerejä, joilla eläkeyhtiöt vahvistavat YEL-vakuutusten työtulot. Lakimuutos ei muuta sitä tosiasiaa, että eläkeyhtiö on edelleen se taho, joka työtulon vahvistaa. Finanssivalvonta (Fiva) totesi eläkeyhtiöiden YEL-työtulojen vahvistamiskäytäntöjen valvonnan jäljiltä kesäkuussa 2021, että vastuuta työtulon tasosta on siirretty eläkeyhtiöissä säädösten vastaisesti liikaa yrittäjälle itselleen. Fiva edellyttää, että eläkeyhtiöt lisäävät harkintaa yrittäjien työtulojen vahvistamisessa.

Suurin muutos koskee eläkeyhtiöiden velvollisuutta tarkistaa työtulot säännöllisesti

Yrittäjien työtuloja päivitetään tällä hetkellä pääsääntöisesti kahdessa tilanteessa: yrittäjän hakiessa siihen muutosta ja eläkeyhtiöiden toimesta aina vuodenvaihteessa palkkakertoimella. Työtulojen ylläpito on siis käytännössä pitkälti yrittäjän itsensä vastuulla. Lakiuudistuksessa edellytetään, että eläkeyhtiöt tarkistavat jatkossa työtulojen tasot säännöllisesti joka kolmas vuosi. Eläkeyhtiöt tekevät yrittäjille tarkistuksista kirjallisen ehdotuksen, johon yrittäjien edellytetään reagoivan määräajassa. Yrittäjä voi täydentää ehdotusta antamalla täydentäviä tietoja työtulonsa tasosta.

Työtulopäätösten parempi perustelu

Eläkeyhtiöiden työtulopäätökset ovat yrittäjille merkittäviä heidän toimeentulonsa näkökulmasta, koska työtulo vaikuttaa laajasti yrittäjän sosiaaliturvaan. Työtulon vahvistaminen perustuu laissa säädettyyn työtulon määritelmään ja sen pohjalta tehtyyn kokonaisharkintaan. Kun päätöksen tekeminen edellyttää eri seikkojen punnintaa ja kokonaisarviointia, päätöksen perustelujen merkitys korostuu.

Lakimuutoksessa edellytetäänkin, että työtulopäätökset ja niissä käytetyt tiedot perustellaan jatkossa paremmin. Muutos hälventää epätietoisuutta työtulojen määrittelyn perusteista lisäämällä päätösten läpinäkyvyyttä. Selkeämmät perustelut mahdollistavat myös eläkeyhtiöiden työtulokäytäntöjen yhdenmukaisuuden valvonnan.

Ilmariselle on tärkeää toimia vastuullisesti yrittäjien eläketurvan toimeenpanijana

Ilmariselle on tärkeää huolehtia yrittäjien riittävästä eläketurvasta lain edellyttämällä tavalla. Suomen järjestely, jossa yrittäjien eläkemaksu ja -turva määräytyy arvioidun työtulon perusteella verotettavien tulojen sijaan, on kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellinen. YEL-lakiuudistuksella selkeytetään työtulokäsitettä ja sen kriteereitä, mikä helpottaa työtulojen määrittämistä ja ylläpitoa oikealla tasolla.

Eläkeyhtiöt eivät hyödy taloudellisesti työtulojen tason nostosta tai suuremmista YEL-maksuista, sillä YEL-maksut menevät eläkkeellä olevien yrittäjien eläkkeisiin. Eläkeyhtiöiden toimintakustannuksiin tarkoitettu euromääräinen hoitokulukorvaus on sidottu YEL-vakuutusten kappalemäärään.

Ilmarisen tavoitteena on parantaa yrittäjäasiakkaidensa eläketurvaa. Yrittäjät ansaitsevat yhtä hyvän eläke- ja sosiaaliturvan kuin palkansaajat heti yrittäjäuran alkuvaiheesta alkaen. Asiantuntijamme neuvovat aktiivisesti yrittäjiä työtulon oikealle tasolle asettamisessa niin yrittäjäuran alussa kuin työtulojen ajan tasalla pitämisessä. Teemme päivittäin töitä sen eteen, että yrittäjät kokevat Ilmarisen ykkösvaltiksi hyvän palvelun.

Minna Hakkarainen
vakuutusjohtaja, Ilmarinen
@minnahakka65 (Twitter.com)

Lue lisää:

• YEL-vakuutus eli yrittäjän eläkevakuutus
• Yrittäjän sosiaaliturva ja eläketurva
• Ota YEL-vakuutus