Hyvästit taukohuoneelle - täältä tullaan eläke!

Kollegat ja kaverit kyselevät, miltä tuntuu lähteä eläkkeelle. Olen huomannut vastaavani jokaiselle eri tavalla, koska rehellinen vastaus on: en tiedä.

Olo on paljolti samanlainen kuin työpaikan vaihtamisen yhteydessä. Tilanne sekä innostaa että mietityttää. Erilaista tässä siirtymässä on kuitenkin se, että siirtymäaika vanhoista kuvioista uusiin on pitkä – minulle aivan liian pitkä. Ajatukset vaeltavat jo tuleviin suunnitelmiin. Kohta voin matkustaa ja makoilla, harrastaa ja haahuilla sekä urheilla ja unelmoida juuri silloin kun huvittaa. Onneksi meillä on hyvä työeläkejärjestelmä. Tervetuloa, uusi elämä! 

Mutta on minua myös pohdituttanut – entä jos en viihdykään eläkkeellä? Tuleeko minun ikävä mielenkiintoista työtä ja supermahtavia kollegoja Ilmarisella? Miten täytän jatkuvan oppimishaluni? Ja mistä saan jokapäiväiset letkeät naurut ja herkullisen ruuan? Ja ainakin valmis kuuma kahvi tulee olemaan muisto vain.

Mitä sanoisin 20-vuotiaalle itselleni?

Minulta kysyttiin myös: ”Mitä sanoisit 20-vuotiaalle itsellesi?” Ensimmäinen reaktioni oli repeäminen – en ainakaan antaisi neuvoja, sillä kaksikymppinen Marja kuulisi kyllä, vaan ei kuuntelisi. Kaikki neuvot ja vinkit tuntuvat niin – äh neuvoilta. Mietin kuitenkin muutaman asian, jotka voisin sanoa.  

1. Jokaisella on oma supervoima

Supervoima löytyy usein lähempää kuin uskookaan, se pitää vaan keksiä. Me nauramme usein siskojeni kanssa, ettei meille suotu laulamisen lahjaa tai muutakaan erityistaitoa. Mutta se, mitä me kolme saimme, on hyvät unenlahjat. Nuorempana tämä oli tosi hauska, sarkastinen vitsi. Nykyään osaan arvostaa tätä supervoimaa tosi paljon. Kunnon yöunet palauttavat ja auttavat jaksamaan – ja se on varmaan yksi syy, miksi elämä maistuu hyvältä.

2. Niin kauan kuin sinä voit hyvin, niin työelämäsikin voi hyvin

Lauseen alkuperäinen versio kuuluu: "Niin kauan kun isä ja äiti voivat hyvin, niin lapsikin voi hyvin." Se pitää paikkansa. Tämä sanonta jäi vahvasti mieleeni kollegaltani, ja mielestäni sen voi hyvin varioida myös työelämään. Kun voi hyvin, tunne on kokonaisvaltainen ja se ulottuu niin kotiin kuin työhönkin.

3. Onnistumisen ja innostumisen erottaa vain yksi kirjain

Oletko niin kiinnostunut jostain, että se vie sinut mukanaan? Kun innostuu, haluaa tutkia ja oppia lisää asiasta – ja silloin onnistuminen on lähellä. Kiinnostuksen kohteen voi myös vaihtaa tai sen rinnalle valita toisen, tai kolmannenkin asian. Jatkuva oppiminen on kivaa. Yksi suosikkiaforismeistani onkin: ”Älä koskaan kasva niin viisaaksi, ettet voisi oppia uutta.”

Varaudu hyvään huomiseen

Eläkettä karttuu koko työelämän ajan. Viisasta on tietää, miten siihen voi vaikuttaa, ja aika-ajoin tarkistaa oma työeläkeote. Se on osa oman talouden hoitamista ja hyvään tulevaisuuteen varautumista.

Mutta tulevaisuuteen varautuminen ei ole pelkästään taloudellista. Se on myös mielen hyvinvointia ja kykyä nauttia pienistä hetkistä. Kun syö rappusilla jäätelöä ja pomppii suojatien valkoisten raitojen yli niihin astumatta, huolet eivät pääse porautumaan syvälle.

Jos palaan kollegan kysymykseen eläkkeelle lähtemisen fiiliksestä, niin tällä hetkellä lähin tunne on utelias odotus. Iloistahan eläkkeelle siirtymisessä on myös se, että voihan sitä mennä töihin tai alkaa yrittäjäksi, jos eläkkeellä olo ei innostakaan. Uskon kuitenkin, että löydän uudet elämykset ja saan makoisat naurut muualtakin kuin töistä – vaikka olen aina rakastanutkin työtäni.

Marja Virmalainen
markkinointipäällikkö (vielä hetken)
Ilmarinen