Mitä opin kesätyössä enemmän kuin luentosalissa?
Kuka olisikaan arvannut, että YEL-vakuuttaminen voi olla mielenkiintoista? Kesäni vierähti Ilmarisessa YEL-vakuutuksien palveluneuvojan roolissa. Ensimmäisenä työpäivänä toimistorakennuksen aulaan astuessani en tiennyt tarkalleen, mitä olin tulossa tekemään, mutta nyt kolmen kuukauden jälkeen voisin pitää (ja pakko myöntää, pidänkin) tutuille luentoja työeläkejärjestelmästä.
Politiikan ja viestinnän opiskelijana edes hieman omaa alaa sivuuttavia kesätöitä on vähän. Ja niihin vähäisiinkin hakijoita on satoja. Minun, kuten muidenkin opiskelijaystävieni, alkuvuosi kului hakemuksia rustatessa. Kun siis sain Suomen suurimmasta eläkevakuutusyhtiöstä kutsun haastatteluun, olin innoissani, vaikka eläkejärjestelmästä en tuolloin vielä paljoa ymmärtänyt. Saadessani työtarjouksen Ilmariselta jo suhteellisen aikaisin helmikuun lopussa, otin paikan vastaan.
Uusista naamoista työbestiksiksi
Toukokuun alussa olin innoissani aloittamassa ensimmäisen ihka oikean toimistotyöni. Muutama tuttuni valtiotieteellisestä tiedekunnasta oli myös aloittamassa työt Ilmarisella, ja muistan vielä vappupäivänä Kaivopuistossa törmätessämme pohtineemme, olisimmeko samassa tiimissä. Minä en osannut aavistaa, kuinka valtavan suuri paikka Ruoholahden toimistomme tulisi olemaan, ja kuinka paljon muita ihania kesätyöntekijöitä talostamme löytyisi.
Vakuutuspalveluosastomme kuudesta uudesta työntekijästä tuli nopeasti erottamattomia. Samoin muut kollegat tulivat tutuiksi, kun uskalsin rohkeasti käydä kysymässä neuvoja. Ihan tyhjästä ei kuitenkaan tarvinnut aloittaa. Ensimmäiset pari viikkoa menivät luentomaisessa opetuksessa työeläkevakuuttamisen ja erityisesti YEL-vakuutuksien saloista. Seuraavat viikot vierähtivät kollegoiden työtä vierestä seuratessa.
Vähitellen pääsimme myös itse ensin vastailemaan sähköposteihin ja chatteihin ja lopulta myös puhelimeen. Valmiiksi ei tässä työssä kuitenkaan koskaan tule, ja on lohduttavaa huomata muiden talossa monta vuotta töitä tehneen kysyvän myös apua aika ajoin. Lopulta emme aina edes tarvinneet kokeneempien kollegoiden apua, vaan pystyimme jakamaan kertynyttä tietämystämme keskenämme. Suureksi avuksi koitui myös pieni vihkoni, johon perehdytysviikkojemme aikana tein väsymättä muistiinpanoja.
Kesiksistä YEL-guruiksi
Sosiaalisena ja auttamishaluisena persoonana olen nauttinut yrittäjien kanssa puhumisesta, ja heidän ongelmiensa ratkomisesta. Erityisiä onnistumisen tunteita ovat tuoneet tilanteet, jossa hankalia asioita, kuten mikä on YEL-vakuutuksen maksuja määrittävä työtulo, olen onnistunut selittämään yrittäjälle. Joissain puheluissa korostuu yrittäjän eläkelakiin liittyvä tietämättömyys sekä ennakkoluulot. Yrittäjille onkin välillä tärkeää päästä purkamaan tunteitaan, ja asiakaspalvelijalle nuo tilanteet ovat parhaita haasteita asian yksinkertaisessa ja sutjakassa selittämisessä. Monelta onkin jäänyt huomiotta esim. YEL-maksujen verovähennyskelpoisuus.
Utelias ja tietoa janoava luonteeni on nauttinut toinen toisensa perään haastavista ja monikiemuraisista ”keisseistä”. Olen tutustunut niin Ilmarisen oman talon maksuliikenteen väkeen kuin myös perintätoimisto Lowellin työntekijöihin. Välillä olen saanut myös selvitellä asiakkaan asioita vakuutusyhtiö OP Pohjolan sekä Eläketurvakeskuksen edustajien kanssa.
Kuten alani professori Osmo A. Wiio on sanonut: ”Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta”. Niin koneet kuin ihmiset tekevät virheitä, ja niistä opitaan. Myös laki on ihmisten luoma viesti, joten varmasti myös sieltä löytyy tarkennettavaa. Mielestäni onkin tärkeää, että työeläkelainsäädäntöä kehittäessä eri osapuolet ja alan asiantuntijat ovat mukana antamassa mielipiteensä, jotta eläketurvamme pysyy kunnossa jatkossakin.
Kohti tulevia seikkailuja
Kesää ei ole enää paljoa jäljellä, ja paluu opintojen ääreen häämöttää jo horisontissa. Yliopistotutkintoni on luonteeltaan generalistinen tutkinto, ja työni vakuutuspalvelussa on jo monella tapaa oman alani kesätyö. Toiveenani on, että tulevaisuudessa voisin edelleen laajentaa osaamistani eläkevakuuttamisen parissa.
Töiden ohessa toteutin myös itsenäisesti organisaatioviestinnän opintokokonaisuuden, jonka sisältöä pystyin peilaamaan Ilmarisen organisaatioon. Tämä innosti minua keskittymään myös jatkossa opinnoissani erilaisiin tapoihin, joilla organisaatiot viestivät ja toimivat.
Laura Hurskainen
vakuutuspalveluneuvoja, kesäharjoittelija
Ilmarinen
Lue lisää
-
miete 30.8.2024 klo 11.07
Yllätyin siitä, että blogin mukaan chatteihin vastaa jossain vielä oikea ihminen. En ole sellaiseen törmännyt viimeiseen vuoteen enää juuri missään, että organisaation chatissa tulisi vastaan oikea ihminen, ellei tätä palvelussa erikseen pyydä. Nykyään chatteihin vastaa lähtökohtaisesti monissa organisaatioissa yleensä aina ensin tekoälybotti, ja ihminen tulee järjestelmästä vastaan vain, jos tekoäly ei suoraan ole osannut antaa riittävän hyviä vastauksia. Juuri eilen uutisoitiin erään laskutusfirman tiedottaneen, että tekoäly olisi korvannut sen osalta jo 700 työntekijää. Saa nähdä, missä määrin jatkossa sellaisia kesätöitä on, joissa vastaillaan kysymyksiin lyhyen eli korkeintaan viikkojen perehdytyksen jälkeen, kun maailmalla nämä työt näyttävät nyt siirtyvän tekoälyn hoidettaviksi merkittävältä osin. Menestystä yliopistotutkinnon loppuun saattamiseen!Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Kohti uutta arkea – uudistimme ammatillisen kuntoutuksen palvelumme
Työelämä muuttuu jatkuvasti, ja niin muuttuvat myös asiakkaidemme tarpeet. Aiemmin ammatillisen kuntoutuksen asiakkaamme hakeutuivat palveluihin tyypillisesti tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Nykyään tilanne on moninaisempi: mielenterveyden haasteet korostuvat, ja palvelujamme hakevat entistä nuoremmat ihmiset. Asiakkaamme eivät enää tarvitse vain yhden tyyppisiä ratkaisuja, vaan heidän haasteensa ja toiveensa ovat yksilöllisempiä ja monimuotoisempia.
Voiko tulevaisuuteen suunnata katse menneisyydessä? - ralliautoilusta oppia työkykyjohtamiseen
Miten työkykyjohtamisessa voisi ottaa oppia autolla ajamisesta? Autoa ohjatessa on selvää, että päästäkseen turvallisesti etenemään, on pidettävä katse kohdistettuna eteenpäin. Matkan päämäärä on yleensä myös tiedossa ratin taakse istahtaessa. Ajaessa vilkaistaan auton mittaristoa ja harkitaan saadun tiedon sekä muiden havaittujen olosuhteiden perusteella, olisiko esimerkiksi kaasua syytä höllentää vai lisätä.
Tarvitsemme pidempiä, parempia ja enemmän työuria
Pidemmät työurat ovat olleet keskeinen yhteiskunnallinen tavoite jo pitkään. Tällä hetkellä kehitys polkee kuitenkin paikallaan. Suomen väestörakenne on ollut suuressa muutoksessa, kun syntyvät ikäluokat ovat jääneet entistä pienemmiksi ja senioreita on yhä enemmän. Tuoreen väestöennusteen mukaan nykyisen tasoinen nettomaahanmuutto ylläpitäisi kuitenkin väkiluvun kasvua seuraavat 30 vuotta. Kestävään työelämään ja työkykyjohtamiseen panostaminen on silti välttämätöntä, jotta onnistumme työurien pidentämistalkoissa.