Paskaduuneja ja nollaosaajia

Työssäni Ilmarisen työkykypalveluissa auttaa, jos pystyy lukemaan merkkejä ja poimimaan hiljaisia signaaleja siitä, mihin työelämä on menossa. Yritän löytää yksittäisistä asioista yleistettäviä, saada kiinni paitsi puheenaiheista, myös asioista, jotka herättävät tunteita. Havaitsemieni signaalien valossa meillä saattaa olla työelämän ilmastonmuutos edessä. Siis sellainen olennainen asia, joka pakottaa meidät miettimään perusteellisesti tekemisiämme ja olemistamme työssä.

Viime kesäloman jälkeen neljä tuttavaani on irtisanoutunut niin kutsutuista hyvistä työpaikoista tyhjän päälle. Työnantaja ei heillä ollut sama, mutta syyt ovat olleet hyvin samankaltaisia. He eivät ole halunneet jatkaa työssä, jossa ei ole päätä eikö häntää. Töihin lähtö on kyrsinyt sen verran, etteivät he sitä hintaa ole enää halunneet maksaa.

Yksi ystävä totesi, että oma mielenterveys ja hyvinvointi on arvokkaampaa kuin kuukausipalkka sellaisessa työssä tai tällaisessa työelämässä. Elämän rajallisuudestakin olen keskustellut muutaman tuttavan kanssa.

Onko työelämän ilmastonmuutos tulossa?

Neljän ihmisen otos ei ehkä tunnu isolta. Kuitenkaan en muista omista tutuistani ketään, joka olisi aikaisemmin tehnyt vastaavan ratkaisun, joten tämä vaikuttaa minusta merkitykselliseltä. Ja ehkä johtuen tästä, huomaan tällä hetkellä paljon puhetta työn järjettömyydestä.

Antropologi David Greaber kirjoittaa kirjassa Bullshit Jobs, että noin 40 prosenttia meistä tekee paskaduunia. Hän määrittele paskaduuniksi työn, jota työntekijä pitää merkityksettömänä. Juuri merkityksettömyys ja järjettömyys ovat olleet yhteneväisiä syitä irtisanoutuneiden tuttavieni kertomuksissa. He ovat siis olleet paskaduuneissa, joita eivät enää ole kerta kaikkiaan sietäneet – eikä pidäkään sietää. Ei, vaikka kansantaloutemme ei kestä, jos ilmiö kasvaa. Ei, vaikka ratkaisuja voi pitää itsekkäinä. Ei, vaikka oman elämän joutuisikin downshiftaamaan ihan erilaiseksi.

Onnellinen nollaosaaja

Yksi kaverini kutsuu itseään nollaosaajaksi. Hän ei ole käynyt kouluja tai suorittanut tutkintoja, vaan tekee erilaisia hommia, joita yleisesti kutsumme hanttihommiksi. Älyssä ei hänellä ole mitään vikaa, ehkä jopa päinvastoin. Hän on nimittäin uppiniskaisesti halunnut hoitaa kesäisin hautausmaita, toimia maauimalassa kassalla ja talvella painella Lappiin. Kaverini haluaa elää täysillä eri vuodenaikoja omien sanojensa mukaan. Ja jopa perheellisenä hän on saanut paletin toimimaan haluamallaan tavalla.

Ystäväni kertoo olevansa onnellinen ja huoleton ja se myös näkyy hänestä, sillä saattaa olla, että hän on ainut marraskuussa hymyilevä suomalainen. Onnellinen nollaosaaja ilman paskaduunien merkityksettömyyttä.

Jos työelämän ilmastonmuutos on tulossa ja ihmiset laajamittaisemmin jättävät paskaduuninsa, mitä he sitten tekevät? Mitä me kansakuntana tehdään? Pitäisikö meidän tehdä jotain jo ennalta, jottei niin pääse käymään? Miten voimme vaikuttaa siihen, että työnteko tuntuisi merkitykselliseltä työstä riippumatta?

Katja Atsar
Johtava valmentaja, Ilmarinen
@kmatsar
Kirjoittaja tekee työtä johtamisen parissa, innostuu helposti ja löytää keinot esteiden ylitykseen.

• Tee Ilmarisen testi ja tarkista, kuinka valmis sinä olet tulevaisuuden työelämään! futurescore.ilmarinen.fi
• Tutustu Ilmarisen Parempaa työelämää -palveluihin
• Tutustu ja ilmoittaudu mukaan Ilmarisen Parempaa työelämää -valmennuksiin.