Paskaduuneja ja nollaosaajia
Työssäni Ilmarisen työkykypalveluissa auttaa, jos pystyy lukemaan merkkejä ja poimimaan hiljaisia signaaleja siitä, mihin työelämä on menossa. Yritän löytää yksittäisistä asioista yleistettäviä, saada kiinni paitsi puheenaiheista, myös asioista, jotka herättävät tunteita. Havaitsemieni signaalien valossa meillä saattaa olla työelämän ilmastonmuutos edessä. Siis sellainen olennainen asia, joka pakottaa meidät miettimään perusteellisesti tekemisiämme ja olemistamme työssä.
Viime kesäloman jälkeen neljä tuttavaani on irtisanoutunut niin kutsutuista hyvistä työpaikoista tyhjän päälle. Työnantaja ei heillä ollut sama, mutta syyt ovat olleet hyvin samankaltaisia. He eivät ole halunneet jatkaa työssä, jossa ei ole päätä eikö häntää. Töihin lähtö on kyrsinyt sen verran, etteivät he sitä hintaa ole enää halunneet maksaa.
Yksi ystävä totesi, että oma mielenterveys ja hyvinvointi on arvokkaampaa kuin kuukausipalkka sellaisessa työssä tai tällaisessa työelämässä. Elämän rajallisuudestakin olen keskustellut muutaman tuttavan kanssa.
Onko työelämän ilmastonmuutos tulossa?
Neljän ihmisen otos ei ehkä tunnu isolta. Kuitenkaan en muista omista tutuistani ketään, joka olisi aikaisemmin tehnyt vastaavan ratkaisun, joten tämä vaikuttaa minusta merkitykselliseltä. Ja ehkä johtuen tästä, huomaan tällä hetkellä paljon puhetta työn järjettömyydestä.
Antropologi David Greaber kirjoittaa kirjassa Bullshit Jobs, että noin 40 prosenttia meistä tekee paskaduunia. Hän määrittele paskaduuniksi työn, jota työntekijä pitää merkityksettömänä. Juuri merkityksettömyys ja järjettömyys ovat olleet yhteneväisiä syitä irtisanoutuneiden tuttavieni kertomuksissa. He ovat siis olleet paskaduuneissa, joita eivät enää ole kerta kaikkiaan sietäneet – eikä pidäkään sietää. Ei, vaikka kansantaloutemme ei kestä, jos ilmiö kasvaa. Ei, vaikka ratkaisuja voi pitää itsekkäinä. Ei, vaikka oman elämän joutuisikin downshiftaamaan ihan erilaiseksi.
Onnellinen nollaosaaja
Yksi kaverini kutsuu itseään nollaosaajaksi. Hän ei ole käynyt kouluja tai suorittanut tutkintoja, vaan tekee erilaisia hommia, joita yleisesti kutsumme hanttihommiksi. Älyssä ei hänellä ole mitään vikaa, ehkä jopa päinvastoin. Hän on nimittäin uppiniskaisesti halunnut hoitaa kesäisin hautausmaita, toimia maauimalassa kassalla ja talvella painella Lappiin. Kaverini haluaa elää täysillä eri vuodenaikoja omien sanojensa mukaan. Ja jopa perheellisenä hän on saanut paletin toimimaan haluamallaan tavalla.
Ystäväni kertoo olevansa onnellinen ja huoleton ja se myös näkyy hänestä, sillä saattaa olla, että hän on ainut marraskuussa hymyilevä suomalainen. Onnellinen nollaosaaja ilman paskaduunien merkityksettömyyttä.
Jos työelämän ilmastonmuutos on tulossa ja ihmiset laajamittaisemmin jättävät paskaduuninsa, mitä he sitten tekevät? Mitä me kansakuntana tehdään? Pitäisikö meidän tehdä jotain jo ennalta, jottei niin pääse käymään? Miten voimme vaikuttaa siihen, että työnteko tuntuisi merkitykselliseltä työstä riippumatta?
Katja Atsar
Johtava valmentaja, Ilmarinen
@kmatsar
Kirjoittaja tekee työtä johtamisen parissa, innostuu helposti ja löytää keinot esteiden ylitykseen.
- Tee Ilmarisen testi ja tarkista, kuinka valmis sinä olet tulevaisuuden työelämään! futurescore.ilmarinen.fi
- Tutustu Ilmarisen Parempaa työelämää -palveluihin
- Tutustu ja ilmoittaudu mukaan Ilmarisen Parempaa työelämää -valmennuksiin.
-
Liisa Nyqvist 28.8.2018 klo 21.00
Ehkä paremminkin työntekijät ovat muuttuneet. Paskaduuneja on aina ollut ja aikaisempina vuosikymmeninä niihin on myös löytynyt tekijöitä. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä työssäkäynnin merkitys oli se, että siten pystyi elätäämään itsensä. Jos olisi irtisanoutunut ilman uutta työpaikkaa, olisi todella pudonnut tyhjän päälle. Nyky-Suomessa kukaan ei oikeasti putoa tyhjän päälle. Yhteiskunnan turvaverkot pitävät siitä huolen. Nykyisin yhteiskunnan tarjoamassa koulutuksessa ja kasvatuksessa korostetaan, että lasten ja nuorten yksilölliset ominaisuudet pitää entistä enemmän huomioida. Se on hieno asia, mutta kuten kaikilla, silläkin asialla on kääntöpuolensa. Aikuisiällä pitää sopeutua yhteiskuntaan ja työelämään. Jos on vaikkapa 200 hengen työyhteisö, työt on pakko järjestää sitä silmällä pitäen, että lopputuote on riittävän laadukas, että se on valmistunut riittävän nopeasti ja että hinta on kilpailukykyinen. Näiden vaatimusten lisäksi lienee mahdotonta huomioida jokaisen työntekijän mieltymykset ja heidän kokemuksensa siitä, onko työ miellyttävää ja onko sillä heidän odotustensa mukainen merkitys.Vastaa kommenttiin
- Raija 30.8.2018 klo 21.00
Kyse ei ole työn miellyttävyydestä vaan mielekkyydestä. Jos ei tiedä sanojen merkitystä kannattaa tarkistaa ne jostain.Vastaa kommenttiin
- KARI VÄISÄNEN 31.8.2018 klo 21.00
NYKYINEN PRESIDENTTI SANOI ETTÄ MIKÄÄN TYÖ EI OLE " PASKA TYÖTÄ " KOSKA , EIHÄN HÄN OLE IKINÄ TEHNYT MITÄÄN "TYÖTÄ" ETTÄ SILLEEN ……Vastaa kommenttiin
- 35v 1.9.2018 klo 21.00
Näin sanoo suurten ikäluokkien pullamössö, joka on työskennellyt koko elämänsä hyvällä palkalla pysyvissä duuneissa hyvillä työehdoilla. Sinä et Liisa tiedä mitään siitä millaista työelämä on nykyään nuoremmille.Vastaa kommenttiin
- Kristiina Rantanen 6.9.2018 klo 21.00
Hei, sinä 35 v nuori 😂. Tämä pullamössö on hoitanut sinunkin vanhempiesi vanhemmat, valmistunut lama-aikana ,ja ollut pätkätyöläinen vuosia ennenkuin pätkätyöläisyys edes oli keksitty…25vuotta tauotta työtä tehneenä, voin sanoa sinulle 35 v nuori 😂 …hoitakaa itse mummonne 😘 ja ei muuta kuin jaxuhaliVastaa kommenttiin
- Kristiina Rantanen 6.9.2018 klo 21.00
- Kristiina Rantanen 6.9.2018 klo 21.00
Hei, sinä 35 v nuori 😂. Tämä pullamössö on hoitanut sinunkin vanhempiesi vanhemmat, valmistunut lama-aikana ,ja ollut pätkätyöläinen vuosia ennenkuin pätkätyöläisyys edes oli keksitty…25vuotta tauotta työtä tehneenä, voin sanoa sinulle 35 v nuori 😂 …hoitakaa itse mummonne 😘 ja ei muuta kuin jaxuhaliVastaa kommenttiin
- Raija 30.8.2018 klo 21.00
-
Päivi 29.8.2018 klo 21.00
Vaikka olenkin ollut matala palkka aloilla töissä siivoamassa,tiskajana, ja vanhustyössä niin en ole ikinä tehnyt Paskaduunia enkä saanut Paskapalkkaa. Jokainen työ on arvokasta,paitsi tietysti niille jotka eivät osaa murtautua työtilanteiden mukaan tai niille ns elämäntapa työttömille joille sossu maksaa kaiken. Nyky päivän ihmiset oleskelevat mieluimin sosiaalisessa mediassa 24/7 ja vapaa aikaa pitäisi olla tolkuttomasti. On hyvä että meillä on maahanmuuttajia jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa työtä kun nyky ajan Suomalaisille ei työ kelpaa. Minä itsekin lähtisin myös mieluimin töihin kuin olisin eläkkeellä jos joku työnantaja palkka isi Selkäydinvamma potilaan vaikka vain siivoamaan. HÄVETÄ SAAVAT terveet ja hyvä kun toiset ihmiset omia puheitaan Paskaduunista ja PaskapalkoistaVastaa kommenttiin
- Raija 30.8.2018 klo 21.00
Minusta sinun tulisi hävetä, palkan tulee olla sellainen että sillä elää ja elättää perheeneikä haittaa jos työ olisi mielekästäkin. Jos ei työläiset tee tarpeeksi lapsia niin joutuu varakkaat ja rikkaat itse tekemään ne paskaduuninsa paskapalkalla vi aiotaanko ne korvata ilmaistyöläisillä ulkomailta.Vastaa kommenttiin
- Jope 1.9.2018 klo 21.00
Äidinkieli ei ainakaan ole vahvin osa-alueesi.Vastaa kommenttiin
- saku klemettinen 2.9.2018 klo 21.00
Mitenköhän tuo länkytys liittyy tähän aiheeseen?Vastaa kommenttiin
- saku klemettinen 2.9.2018 klo 21.00
- saku klemettinen 2.9.2018 klo 21.00
Mitenköhän tuo länkytys liittyy tähän aiheeseen?Vastaa kommenttiin
- Raija 30.8.2018 klo 21.00
-
Tyhjää täynnä 29.8.2018 klo 21.00
Onnittelut kahdelle ensimmäiselle kommentoijalle, että olette niin hyvin onnistuneet ohittamaan koko artikkelin pointin. Nyt ei puhuttu perinteisistä paskaduuneista. Itsekin olen korkeasti koulutettu ja ylempi toimihenkilö, mutta en pääse nykyisessä tehtävässäni hyödyntämään osaamistani, vaan kaikista tehostamisprosesseista (lue: henkilöiden vähentäminen ja heidän töidensä jakaminen uudelleen eteenpäin) huolimatta käytän suurimman osan työpäivästäni lopputuloksen kannalta merkityksettömien asioiden tekemiseen, koska järjestelmät ovat tehty niin tehottomiksi.Vastaa kommenttiin
-
Sekatyömies 29.8.2018 klo 21.00
On kai harha täystyöllisyydesta tai hanttihommissa sama työ vuosia - vuosikymmeniä. 50 - 100 vuotta sitten työläinen kaupungissa kuin maallakin teki useampia erilaisia töitä. Suurkatastrofin sattuessa pientilat kotieläimineen ja käsitöineen palaavat elämänmuotoomme, nyt siihen toki riittäisi kansainvaellus etelästä tänne pohjolaan.Vastaa kommenttiin
-
Jusakki 29.8.2018 klo 21.00
Kaikki eivät ole halunneet sopeutua näihin "peleihin". Työssä käyvä saa rahaa, jolla ostaa vapaa aikaa, mutta ei rikastu! Aika on kallis oi ystäväin, ikävä jos se tuhlautuu jonninjoutavaan paskaduuniin!Vastaa kommenttiin
- nollaosaajamyös 29.8.2018 klo 21.00
Missä sanottiin että heittäytyivät yhteiskunnan tukiverkon varaan? Irtisanoutuminen aiheuttaa kolmen kuukauden karenssin työttömyystukiin ja luultavasti koska ovat olleet ns. hyvissä työpaikoissa niin edes toimeentulotukea ei ole saaneet. Eli nytkin putosivat aluksi taloudellisesti tyhjän päälle. Ehkäpä etsivät ja toivottavasti myös löytävät mielenkiintoisemman ja merkityksellisemmän työn jo tuona aikana. Olette todellakin onnistuneet ohittamaan artikkelin pointin.Vastaa kommenttiin
- Jjjjj 1.9.2018 klo 21.00
Kolmen kuukauden karenssi ei ole tyhjän päällä oloa, vai onko? Jos ei oo puskuria, tuollaista ratkaisua ei voi tehdä.Vastaa kommenttiin
- Jjjjj 1.9.2018 klo 21.00
- Jjjjj 1.9.2018 klo 21.00
Kolmen kuukauden karenssi ei ole tyhjän päällä oloa, vai onko? Jos ei oo puskuria, tuollaista ratkaisua ei voi tehdä.Vastaa kommenttiin
- nollaosaajamyös 29.8.2018 klo 21.00
-
Outi Punta 30.8.2018 klo 21.00
Olen nykyisin kuntoutustuella kunnalla toimistotöissä, saaden työmarkkinatukea, 9€työsopimuspäiviltä eli 2pv vkossa, bussikortin 30pv 0€ ja työpaikkalounaan 0€. Tulen toimeen näin ilman toimeentulotukea, koska asunto oma ja maksettu. Olen onnellinen. Ei ole varaa matkustella, ruoka ei ole kotona monipuolista ja lääkkeet olen vielä pystynyt itse ostamaan. Silmälasien uusiminen jätetty viimeiseksi. Ensin hoidettu hampaat. Meidän suvussa ei olla selvitty eläkeikään asti ennen kuin kuolo korjaa. En siis huolehdi omastakaan eläkeiästä ja kun olen jo 55v elän ja nauti elämästäni kuin viimeistä päivää koska ei ole tietoja milloin on se viimeinen pv. Työttömän arkea.Vastaa kommenttiin
- Marcolli 30.8.2018 klo 21.00
Hei! Ensinnäkin. Työpaikkoja voi valita, jos on niin onnekas, että asuu etelä-Suomessa. Hautausmaan hoitajan paikka ei ole paskahomma, niistä saa taistella täällä Keski-Suomessa. Paikat ovat yleensä seurakuntien pomon pennuille tai jo vuosikaudet samassa kesätyössä olleiden valtaamia. Lapin "tunturityöpaikat" menevät alle 40-ellei suorastaan alle 30-vuotiaille "nuorekkaille henkilöille" (lue- 50-vuotiaat pysykööt poissa, ellet sitten satu olemaan kouliintunut ravintola-alan osaaja.) Siivoustyötä Keski-Suomessa riittäisi. Työttömänä mainosgraafikkona olen nyt 2kk siivonnut 22h/vk - ja olen jo ihan piipussa.Tekisin jotain muuta, jos Suomi-Finland aktiivimalleineen ei pistäisi meitä 53-vuotiaita nykyajan orjatöihin. On väärin olettaa, että kaikkien pitäisi tehdä myös fyysistä työtä, kun harvasta nykyihmisestä siihen on! Arvatkaa mille ammatille olen eniten kade. Jyväskylän kaupungin Aalto-Alvarin työntekijöille. Siellä ne istuvat avaimia kaupaten akvaariossaan mukavan, viileän uimahalli-illan ympäröiminä. Ei ole yllättävää, että monet siellä ovat istuneet jo 30 vuotta valtaamallaan työpaikalla!..mutta tasan eivät käy onnen lahjat! 🙁Vastaa kommenttiin
- Marcolli 30.8.2018 klo 21.00
-
pekka puupää 1.9.2018 klo 21.00
Itse opiskelin aikoinaan maisteriksi ja oikeastaan päämääräni oli selvittää mitä ihmiskunta oli aikojen kuluessa ajatellut. Se selvisi lopputyötä tehdessä, eli eipä paljoakaan. Filosofian historia on pätkittelevä ja autoritäärisissä yhteiskunnissa ajattelu ei etene ollenkaan. Ja niitähän on ihmisyhteisöistä aina ollut enemmistö. Katolinen kirkkokin pysäytti ajattelun tuhanneksi vuodeksi. Valmistumisen jälkeen oli järkyttävää - vaikkakin jo tiedossa olevana - mennä töihin, jossa ihmisten ensisijainen ajattelu koski titteleitä, uraetenemisiä, lomasuunnitelmia yms. very important issues indeed. Vuosien vieriessä on omakin ajattelu typistynyt noihin ja näin jälkikäteen ajatellen aika nopeasti alistui ratas koneistossa -rooliin. Hyvin olen työni hoitanut, olen saanut kiitosta - mutta henkisesti en ole koskaan ollut läsnä työpaikalla. Kiitollinen olen opiskeluajan mahdollisuudesta avarakatseisuuteen, mutta luulenpa että Suomessa yleinen riemu korkeakoulutuksesta on monesti tarpeeton. Hyvin koulutettuja ihmisiä ei tarvita, riittää että työssä osaa ratkaista tuotannon tehokkuuden lisäämiseen liittyviä ongelmia. Ja siihenhän ei laajaa ajattelun osaamista tarvita.Vastaa kommenttiin
-
Jonne Joneson 1.9.2018 klo 21.00
Nykyään valtio kustantaa leveän leivän ja ison asunnon keskeltä pääkaupunkia, vaikkei tekisi paskaakaan yhteiskunnan hyväksi. Mikäs siinä on ollessa ja muiden raataessa, samusirkkana lehdellä soitellen.Vastaa kommenttiin
-
saku klemettinen 2.9.2018 klo 21.00
Mitenköhän tuo länkytys liittyy tähän aiheeseen?Vastaa kommenttiin
-
AKK 3.9.2018 klo 21.00
Työ voidaan hyvin kokea paskaduuniksi mikäli sen vaativuus ei vastaa omaa osaamista tai tavoitteita, työ on arvojen vastaista tai työ on alipalkattua eli sillä ei tule toimeen. Pidetään siis huoli ettei työ ole mitään noista! Esim. aktiivimallilla pakottaminen johtaa väistämättä ongelmiin kuten myös työntekijöiden epävarmuuden lisääminen työehtoja heikentämällä. Eikä riitä että hoetaan kaiken työn olevan arvokasta vaan vähin minkä pitää toteutua on se että palkalla tulee toimeen. Tämä koskee toki palkkatyötä, muu työ on sitten erikseen. Toki asiaan vaikuttaa kaikki mitä luetaan ns. hyvään työelämään. Eivätkä kaikki löydä oikeaa paikkaansa siltikään, elämä on monimutkaista ja työpaikkojen vaihto kuuluu siihen. Toiset vaan joutuvat puurtamaan epätyydyttävissä työoloissa pakosta tai osaamatta niistä irtautua. Hyvä työ paskassa työpaikassa voi tuntua paskaduunilta.Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Kohti uutta arkea – uudistimme ammatillisen kuntoutuksen palvelumme
Työelämä muuttuu jatkuvasti, ja niin muuttuvat myös asiakkaidemme tarpeet. Aiemmin ammatillisen kuntoutuksen asiakkaamme hakeutuivat palveluihin tyypillisesti tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Nykyään tilanne on moninaisempi: mielenterveyden haasteet korostuvat, ja palvelujamme hakevat entistä nuoremmat ihmiset. Asiakkaamme eivät enää tarvitse vain yhden tyyppisiä ratkaisuja, vaan heidän haasteensa ja toiveensa ovat yksilöllisempiä ja monimuotoisempia.
Voiko tulevaisuuteen suunnata katse menneisyydessä? - ralliautoilusta oppia työkykyjohtamiseen
Miten työkykyjohtamisessa voisi ottaa oppia autolla ajamisesta? Autoa ohjatessa on selvää, että päästäkseen turvallisesti etenemään, on pidettävä katse kohdistettuna eteenpäin. Matkan päämäärä on yleensä myös tiedossa ratin taakse istahtaessa. Ajaessa vilkaistaan auton mittaristoa ja harkitaan saadun tiedon sekä muiden havaittujen olosuhteiden perusteella, olisiko esimerkiksi kaasua syytä höllentää vai lisätä.
Tarvitsemme pidempiä, parempia ja enemmän työuria
Pidemmät työurat ovat olleet keskeinen yhteiskunnallinen tavoite jo pitkään. Tällä hetkellä kehitys polkee kuitenkin paikallaan. Suomen väestörakenne on ollut suuressa muutoksessa, kun syntyvät ikäluokat ovat jääneet entistä pienemmiksi ja senioreita on yhä enemmän. Tuoreen väestöennusteen mukaan nykyisen tasoinen nettomaahanmuutto ylläpitäisi kuitenkin väkiluvun kasvua seuraavat 30 vuotta. Kestävään työelämään ja työkykyjohtamiseen panostaminen on silti välttämätöntä, jotta onnistumme työurien pidentämistalkoissa.