Mitä titteli kertoo?
Pohdimme asiakkaan kanssa, kuinka tittelit tuntuvat usein vanhanaikaisilta ja miten ne eivät tunnu aina sopivan tähän kompleksiseen maailmaan. Totesimme, että mitä hankalampi ihmisille on keksiä nimikkeitä, jotka kuvaavat heidän tekemistään, sitä todennäköisemmin henkilöt toimivat uuden työn maailmassa ja tekevät jotain yrityksen kannalta keskeistä.
Erään yhteistyökumppanini nimike on muutosjohtaja. Kysyin häneltä, mitä muutosjohtaja oikein tekee? Vastaukseksi sain: titteli on paljon hienompi kuin työnkuva, joka on lähempänä yleismies Jantusen hommaa – eli sinne mennään, missä tarvitaan.
Viime vuonna puolestaan tuttavani valitti, kuinka Suomi100 -kutsuvierastilaisuuteen oli päätetty kutsua ehdotettujen, asian syväosaajien sijaan yrityksistä ihmisiä titteleiden perusteella. Tilaisuus oli sujunut hyvin, mutta oikeanlaista keskustelua ei ollut juuri syntynyt, eivätkä verkostot olleet laajentuneet. Yksi tilaisuuden tavoitteista oli kuitenkin saada uudenlaista ”pöhinää” aikaiseksi.
Kaivattua pöhinää saadaan törmäyttämällä toisilleen tuntemattomia ihmisiä keskenään. Törmäyksessä erilaisilla taustoilla ja mielipiteillä varustetut, eri ikäiset ja eri sukupuolta olevat ihmisten kohtaavat. Törmäytys vaatii kykyä ajatella ja tehdä asioita toisin. Mielestäni kokoontumiset tittelien mukaan ohjaavat turhan usein samanlaiset ihmiset yhteen.
Ihmiset tuntuvat olevan kyllästyneitä ainaiseen käyntikorttisirkukseen. Nimikkeet ”päällikkö” tai ”johtaja” eivät kerro alaisista eikä alaisten lukumäärä puolestaan korreloi asiantuntemuksen ja aikaansaamisen kanssa. Titteli ei tietenkään kerro mitään henkilön osaamisesta tai työurasta, saati motivaatiosta tai valmiudesta.
Jos arvioimme keskustelukumppanimme pelkästään nimikkeen mukaan, näköalamme kapeutuu ja hukkaamme paljon tärkeää informaatiota. Rohkeat poikkitieteelliset puheenvuorot ja ideat voivat jäädä pois, kun yritämme moitteettomasti kelvata samalla tasolla oleville ihmisille. Alemman organisaatiotason ihmiset eivät ehkä uskalla kyseenalaistaa, ylemmän tason taas saattavat aliarvioida peruspuurtajat.
Mutta toisaalta titteli voi auttaa muokkaamaan henkilön työidentiteettiä uudelleen esimerkiksi muutostilanteissa. Ilmarisessa viime ajat ovat olleet täynnä muutoksia. Eteran sulautuminen Ilmariseen näkyy meillä muuttuneina titteleinä ja työnkuvina. Muutostilanteessa ja uudessa organisaatiossa titteli voi auttaa navigoimaan oikean tahon luokse.
Mutta mitä seuraisi, jos luovuttaisiin titteleistä ainakin joissain tilanteissa? Onnistuisimmeko oppimaan toisiltamme nopeammin? Lisäisikö se työhyvinvointia, jos meidän ei turhaan tarvitsisi jännittää keskustelukumppaniemme saavutuksia? Mikä oikeasti vaikeutuisi, sillä eikö nykykäytäntö ohjaa toisenlaiseen tekemiseen kuin mitä uusi työelämä edellyttää?
Olisiko siis aika pohtia kohtaamisia #ilmantitteliä? Silloin meillä voisi olla parempi mahdollisuus kohdata ihminen ilman ennakkokäsityksiä.
Katja Atsar
Johtava valmentaja, Ilmarinen
@kmatsar
Kirjoittaja tekee työtä johtamisen parissa ja vastaa Ilmarisen ideakiihdyttämö Wauhdittamosta, innostuu helposti ja löytää keinot esteiden ylitykseen.
Tee Ilmarisen testi ja tarkista, kuinka valmis sinä olet tulevaisuuden työelämään!
Tutustu ja ilmoittaudu mukaan Ilmarisen Parempaa työelämää -valmennuksiin
-
Jarmo S Rintamäki 19.3.2018 klo 22.00
Niin, saunassa ihmiset ovat aina ilman titteleitä, näin on ollut jo vuosisatoja, onkos tässä nyt joku nykyajan ongelma?Vastaa kommenttiin
- Satu Niemi 25.5.2018 klo 21.00
Hei Ihan kiva, että jos on siivooja, roskakuski, bussikuski, rakennusmies ym. ns. niitä töitä, jotka muut hoitaa alta pois vähällä palkalla. Ja tiedän monia, joilla on kykyä enempään, siis titteli ei kerro, mitä kaikkea osaat. Esim. siivooja voi olla sisustaja, taiteellisesti lahjakas, empaattinen, näkee asioita tulevaisuuteen ym. ym. Mutta moni yrittäjä ei hyödynnä ihmisten niin moniulotteisuutta. Ja jos on jokin hieno titteli, niin voi olla aika rajoittunut , ei osaa muuta kuin oman alansa. Olen sitä mieltä, että kaikkien mielipide on tärkeää, koska et koskaan tiedä, mitä kykyjä työyhteisössä piilee pinnan alla. Joten tutkikaa ja etsikää jokaisesta ihmisesä ne parhaat puolet. Voitte yllättyä. Ihminen ei ole koskaan vain titteli, vain paljon enemmän. Ei koskaan tyhmä. Koska jokainen tekee sitä työtä, mistä saa palkan. Mitä meistä moni tekisi, jos ei tarvitse saada rahaa maksaa vuokraa ym. ???Vastaa kommenttiin
- Satu Niemi 25.5.2018 klo 21.00
-
Heidi 15.4.2018 klo 21.00
Mitähän se kertoo kun käyntikortissa lukee käsinraataja. Aika olennaisen.Vastaa kommenttiin
- antti konso 23.4.2018 klo 21.00
Titeli kertoaa että Sä olet lukennu muutakin kirjoi ku Aappisen.Vastaa kommenttiin
- antti konso 23.4.2018 klo 21.00
Lisää aiheesta
Kohti uutta arkea – uudistimme ammatillisen kuntoutuksen palvelumme
Työelämä muuttuu jatkuvasti, ja niin muuttuvat myös asiakkaidemme tarpeet. Aiemmin ammatillisen kuntoutuksen asiakkaamme hakeutuivat palveluihin tyypillisesti tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Nykyään tilanne on moninaisempi: mielenterveyden haasteet korostuvat, ja palvelujamme hakevat entistä nuoremmat ihmiset. Asiakkaamme eivät enää tarvitse vain yhden tyyppisiä ratkaisuja, vaan heidän haasteensa ja toiveensa ovat yksilöllisempiä ja monimuotoisempia.
Voiko tulevaisuuteen suunnata katse menneisyydessä? - ralliautoilusta oppia työkykyjohtamiseen
Miten työkykyjohtamisessa voisi ottaa oppia autolla ajamisesta? Autoa ohjatessa on selvää, että päästäkseen turvallisesti etenemään, on pidettävä katse kohdistettuna eteenpäin. Matkan päämäärä on yleensä myös tiedossa ratin taakse istahtaessa. Ajaessa vilkaistaan auton mittaristoa ja harkitaan saadun tiedon sekä muiden havaittujen olosuhteiden perusteella, olisiko esimerkiksi kaasua syytä höllentää vai lisätä.
Tarvitsemme pidempiä, parempia ja enemmän työuria
Pidemmät työurat ovat olleet keskeinen yhteiskunnallinen tavoite jo pitkään. Tällä hetkellä kehitys polkee kuitenkin paikallaan. Suomen väestörakenne on ollut suuressa muutoksessa, kun syntyvät ikäluokat ovat jääneet entistä pienemmiksi ja senioreita on yhä enemmän. Tuoreen väestöennusteen mukaan nykyisen tasoinen nettomaahanmuutto ylläpitäisi kuitenkin väkiluvun kasvua seuraavat 30 vuotta. Kestävään työelämään ja työkykyjohtamiseen panostaminen on silti välttämätöntä, jotta onnistumme työurien pidentämistalkoissa.