Mistä merkityksellisyyttä työhön, kun sota pistää tärkeysjärjestyksen uusiksi?
Kun ensin korona ja sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan laittoi ilmat pihalle, on päässä pyörinyt ajatus siitä, mitä järkeä omassa työssä on? Omat murheet ja vaivat eivät olekaan enää ajattelun keskiössä, ei tärkeitä, eikä vakavia. Yhtäkkiä uusista asioista tuli merkityksellisiä, aikaisemmin merkityksellisistä asioista merkityksettömiä. Tärkeysjärjestys on ollut pakko tarkastella uudelleen.
Muidenkin työpaikoilla näkyy sama. Ajatukset ovat Ukrainassa ja ukrainalaisten hädässä. Toisaalta absurdi ajatusten poukkoilu tunnistettiin myös yhteisesti; pitäisikö keskittyä kotivaraan vai ostaa uusi ihana kevätmekko? Voiko suunnitella vappulounasta vai lähettää kaikki ylimääräinen apua tarvitseville?
Yhtäkkiä emme tiedä varmana oikein mitään ja se, mikä merkitys omalla tekemisellä on, tulee murskaavalla tavalla kyseenalaistetuksi. Kokoustammeko ihan sovitulla tavalla ja jatkamme normaalisti aloitettuja projekteja? Mitä järkeä on tehdä samaa kuin tähän asti, kun ympäristö on peruuttamattomasti muuttunut? Onko oma tekeminen vain puuhastelua, jolla ei todellisuudessa ole mitään väliä.
Rutiinit ja vuorovaikutus ovat arvokkaita
Sodan sytyttyä ensimmäisissä kohtaamisissa esihenkilöiden kanssa keskustelu sivusi normaalin tekemisen tärkeyttä. Sitä, että mitä järjettömämpi tilanne on, sitä enemmän on järkeä pitää sovituista kiinni ja edetä aikaisemmin määritellyllä tavalla. Mutta tästä syntyy se suuri paradoksi, jonka äärellä mieli poukkoilee: aika moni asia on täysin vähäpätöinen, jopa merkityksetön kriisitilanteissa, mutta toisaalta pitäisi pyrkiä keskittymään arjen pyöritykseen ja ihan tavallisiin asioihin.
Ajattelen, että työn ja olemisen merkityksellisyys saattaa löytyä nimenomaan rutiineista ja siitä, että mielen kaaoksen jäsentämisessä pidetään kiinni sovitusta. Työn ongelmien ratkominen ja työelämän vastoinkäymisten selättäminen antaa uskoa omaan pystyvyyteen. Työntekijöiden tarpeet linkittyvät nyt entistä enemmän selkeyteen, ja sovitut toimintamallit ovat vahvuutta.
Pohdin kuitenkin, ettei se riitä, vaan yhteinen keskustelu omasta ja tiimin tekemisestä ja niiden merkityksestä tässä tilanteessa on kriittistä. Arvokas syntyy ihmisten välillä, keskustelu on hyödyllistä kaikille ja vuorovaikutuksessa tulee uusia ajatuksia. On oikeastaan pakko jäsentää tilannetta yhdessä, koska tapahtumat ja omat ajatukset ovat niin monimutkaisia, ettei niitä voi yksin käsitellä, saati ratkaista.
Mitä esihenkilö voi tehdä?
Konkreettisesti tämä tarkoittaa, että kutsu tiimi kasaan. Kysy, miltä tilanne tuntuu. Kysy, miltä työn tekeminen tässä tilanteessa tuntuu. Kerro mikä muuttuu ja mikä ei ja kysy minkä tiimin mielestä pitäisi muuttua vallitsevassa tilanteessa. Kytke tekeminen isompaan kuvaan, tarinaan. Miksi olette tekemässä, mitä olette tekemässä ja mikä arvo sillä on myös muuttuneessa maailmassa. Ja tarjoa konkreettisia väyliä, mistä voi hakea apua ja tukea omille ajatuksille.
Keskustele lisäksi osaamisesta, sillä siitä puhuminen ei mene koskaan hukkaan. Merkityksellisyyden löytämistä voi nimittäin ruokkia, kun teemaa käsitellään osaamisen näkökulmasta. Miten nykyinen tekeminen kehittää osaamista ja jatkossa pärjäämistä. Muuttuuko osaamistarpeet vallitsevasta tilanteesta johtuen ja miten, jos muuttuvat? Miten voimme yhdessä lisätä osaamistamme ja kasvattaa sillä voimavarojamme.
Edellä mainittuihin teemoihin päädyimme esihenkilöporukassa ja koen, että näistä olisi apua ainakin minulle. Puhutaan itsemme ja toisemme työkykyisiksi!
Katja Atsar
Työkykyjohtamisen asiantuntija
Ilmarinen
@kmatsar (Twitter.com)
Katja Atsar toimii kouluttajana Ilmarisen Varhainen tuki ja haasteelliset johtamistilanteet -koulutuksissa. Koulutukseen voivat osallistua Ilmarisen asiakasyrityksissä työskentelevät esihenkilöt, jotka ovat joko uransa alkuvaiheessa tai kaipaavat tukea työssä kehittymiseen. Tutustu ja ilmoittaudu mukaan!
- Lue myös Simo Levannon blogi Miten huoli maailman tilanteesta vaikuttaa työkykyyn?
- Haastamme sinut rakentamaan kanssamme huomisen työkykyä. Saat meiltä uusia ideoita, tutkittua tietoa ja arjen työkaluja työkykyjohtamiseen ja työkykyriskin hallintaan. Tutustu TyökykyAreenaan
Lisää aiheesta
Kohti uutta arkea – uudistimme ammatillisen kuntoutuksen palvelumme
Työelämä muuttuu jatkuvasti, ja niin muuttuvat myös asiakkaidemme tarpeet. Aiemmin ammatillisen kuntoutuksen asiakkaamme hakeutuivat palveluihin tyypillisesti tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Nykyään tilanne on moninaisempi: mielenterveyden haasteet korostuvat, ja palvelujamme hakevat entistä nuoremmat ihmiset. Asiakkaamme eivät enää tarvitse vain yhden tyyppisiä ratkaisuja, vaan heidän haasteensa ja toiveensa ovat yksilöllisempiä ja monimuotoisempia.
Voiko tulevaisuuteen suunnata katse menneisyydessä? - ralliautoilusta oppia työkykyjohtamiseen
Miten työkykyjohtamisessa voisi ottaa oppia autolla ajamisesta? Autoa ohjatessa on selvää, että päästäkseen turvallisesti etenemään, on pidettävä katse kohdistettuna eteenpäin. Matkan päämäärä on yleensä myös tiedossa ratin taakse istahtaessa. Ajaessa vilkaistaan auton mittaristoa ja harkitaan saadun tiedon sekä muiden havaittujen olosuhteiden perusteella, olisiko esimerkiksi kaasua syytä höllentää vai lisätä.
Tarvitsemme pidempiä, parempia ja enemmän työuria
Pidemmät työurat ovat olleet keskeinen yhteiskunnallinen tavoite jo pitkään. Tällä hetkellä kehitys polkee kuitenkin paikallaan. Suomen väestörakenne on ollut suuressa muutoksessa, kun syntyvät ikäluokat ovat jääneet entistä pienemmiksi ja senioreita on yhä enemmän. Tuoreen väestöennusteen mukaan nykyisen tasoinen nettomaahanmuutto ylläpitäisi kuitenkin väkiluvun kasvua seuraavat 30 vuotta. Kestävään työelämään ja työkykyjohtamiseen panostaminen on silti välttämätöntä, jotta onnistumme työurien pidentämistalkoissa.