Meidän jokaisen työkyky on hiuskarvan varassa
Työkykymme on uhattuna, jos työ kuormittaa jatkuvasti liikaa – henkisesti tai fyysisesti. Työkyvyttömyyden taustalla voi olla monenlaisia syitä, jotka voivat saada aikaan lumipalloefektin. Myös työn ulkopuoliset tekijät voivat lisätä kuormitusta. Erityisesti henkistä kuormittavuutta voi olla vaikea havaita. Jos kiskoilta putoaminen voi tapahtua kenelle vain, niin onko mahdollista päästä takaisin raiteille? Työn ja toimintaympäristön muutosten keskellä on hyvä muistaa tärkein eli ihminen. Voimmeko empatialla, positiivisella palautteella ja hyvällä käytöksellä auttaa kavereita työkykyisiksi?
Erittäin pätevä, osaava ja sosiaalisilta taidoiltaan lahjakas tuttavani Riku sai kaksi kertaa hylyn työpaikkahaastatteluissa vuoden aikana. Molemmat rekrytointiprosessit olivat pitkiä ja hyvin vaativia. Jo niihin lähteminen oli ollut pitkän harkinnan tulos. Prosessien edetessä into vaihtaa työpaikkaa oli kasvanut ja haaveilu lähtenyt lentoon. Sitten tuli haaveet murskaksi tekevä puhelu; joku muu oli valittu.
Rikun omalla työpaikalla asiat tuntuivat junnaavan paikallaan ja tuli muutamia tölväyksiä esihenkilöltä, muutamilta asiakkailta epäoikeudenmukaista palautetta ja nämä saivat epäilemään osaamista ja omaa roolia. Riku on nyt lähes työkyvytön, täysin epävarma osaamisestaan, itsestään, tarpeellisuudestaan. Muutos tapahtui vuoden aikana.
Syrjimistä, osaamisen rappeutumista ja työn pakkopullaa
Uusi henkilö Linda palkattiin tiimiin ja muutaman kuukauden kuluttua hän huomasi jäävänsä sivuun yhteisistä kokouksista. Hänelle ei lähetetty työhön liittyvää materiaalia, eikä ehdotettu mukaan ryhmätöihin, joissa tehtäviä edistettiin. Lindan asiakaspalautettaan käsiteltiin ryhmässä, ja siitä seurasi vihjailua. Hän kertoi, ettei häneen kohdistunut varsinaista kiusaamista, mutta oli epämiellyttävää mennä töihin. Linda kertoi tämän vaikuttaneen nukkumiseen ja hän oli jatkuvasti alakuloinen.
Rami puolestaan loukkasi itsensä vapaa-ajalla, mistä seurasi leikkaus- ja kuntoutuskierre. Kierre kesti vuosia ja siitä seurasi muiden kehon osien prakaamista sekä kiputiloja. Rami pystyi jatkamaan leikkauspäiviä lukuun ottamatta asiantuntijatyössään, mutta työstä tuleva paine, kiputiloista johtuva huono nukkuminen ja matala mieli jatkuvista uusista ongelmista kuntoutuksesta huolimatta, söivät aikaa osaamiselta ja sen kehittämiseltä. Muutamassa vuodessa Rami koki pudonneensa kelkasta osaamisen osalta.
Lumin pitkä parisuhde meni karille ja laskuista oli yhtäkkiä selvittävä yksin. Työssä käymisestä tuli ainoastaan pakko, jotta voisi selvitä taloudellisesti. Nykyinen työ tuntui vastenmieliseltä, mutta palkka oli hyvä, eikä Lumi rohjennut vaihtaa työtä sen takia. Lumi kertoi, että pienetkin vastoinkäymiset työssä laittoivat ilmat pihalle, mistä seurasi alisuoriutumista ja lannistumista.
Työkyvyttömyyteen johtavat monet tekijät
Edellä mainitut esimerkit kertovat työkyvyttömyyden taustalla olevista moninaisista syistä ja pienen pienistä asioista, jotka voivat saada aikaan lumipalloefektin. Vaikka työkyvyttömyyden määritelmässä on oltava vika, vamma tai sairaus, niin työkyky on myös sidottu aikaan ja paikkaan, sosiaalisiin suhteisiin, ympäristöön ja esimerkiksi työpaikan rakenteisiin. Osaamisvaje, vaikeudet henkilökohtaisessa elämässä, epäasiallinen käytös työpaikalla tai useampi toiveiden murskaantuminen ovat kaikki hyvin tavallisia asioita, jotka vaikuttavat työkykyyn ja hyvinvointiin. Yksi väärä sana tai tölväisy voi viedä asioita väärään suuntaan. Yksi vastoinkäyminen elämässä voi johtaa pitkäaikaiseen työkyvyn alenemaan.
Miten tästä kaikesta tuli näin vaikeaa? Jos kiskoilta putoaminen voi tapahtua yhtäkkisesti ja kenelle vain, niin onko mahdollista päästä yhtä helposti takaisin raiteille? Voimmeko standardeja laskemalla, empatialla, positiivisella palautteella ja hyvällä käytöksellä auttaa kavereita työkykyisiksi? Mitä tuumitte, jos emme olisi niin ankaria itsellemme ja toisille? Jos osaisimme ottaa löysemmin rantein, voisimme saada siitä apua läheistemme ja omaan työkykyisyyteen.
Katja Atsar
työkykyjohtamisen kehityspäällikkö
Ilmarinen
Lue lisää:
- Miten voit tukea huomisen työkykyä? Lue lisää » Huomisen työkyky – näin johdamme työkykyä yhdessä
- Kristiina Halosen blogi » Tarvitsemme pidempiä, parempia ja enemmän työuria
-
Pikku Prinssi 29.11.2024 klo 00.02
Raha on hyvä renki mutta huono isäntä. Korvienvälille. Siksi juuri kannattaa vain vältellä kaikkia rahan orjia ja päästellä tiukasti päivä kerrallaan omia aivojaan käyttäen vain itsensä ja itse itselleen valitsemien läheistensä hyväksi. On niin helppo olla, kun ei ole pakko olla edes onnellinen.Vastaa kommenttiin
-
VÄINÖ VILJANEN 30.11.2024 klo 13.50
Tuli vain ihan mieleen oma elämä tällä hetkellä, lukuisten sairaala reissujen jälkeen. Elämäni on nyt parhaillaan päivä kerrallaan ja kuukaudesta toiseen rahan venytystä tekevän sekä kärsineen kehon sietämistä yrittävän vanhan ihmisen onnetonta ponnistelua vaikeuksien keskellä. Haaveena vielä kuitenkin onnellinen ja rikas elämä ilman särkyjä läheisten kanssa.Vastaa kommenttiin
-
Ilkka Kiviniemi 1.12.2024 klo 11.15
Hyvinvointiyhteiskunta toimi parheiten silloin kun sitä rakennettiin alhaalta ylöspäin. Kaikki kehittyi aina elintasosta sairaanhoitoon. Nyt olemme tulossa alaspäin ja helppo elämä näyttää toteen toiset kasvonsa. Ilmaisesta on tehty monissa asioissa maksullista kuten lääkkeet. Ihmisen raadollisuus on siinä että suhteilla saa etuja joita sitten pätevä ihminen saa ikäväkseen kokea. Ovet työhon eivät aukea tai ihmissuhteissa toimiva on totta vain niina kauan kuin "elämä hymyilee". Vakavaksi se vetää jos sairaus lannistaa ja tulot tipahtavat murto-osaan entisestä hyvästä ajasta. Kun monilla on myös velkaa eikä ainoastaan jääkaappi odota täyttäjää.Vastaa kommenttiin
-
Ville Vallaton 2.12.2024 klo 13.12
Hyvinvointi lähtee aina ja kategorisesti itsestä. Ei oltaisi mekään mamman kanssa olisi kyetty paiskimaan raakaa kokoaikaista palkkatyötä yhteensä 90 vuotta ilman vikinöitä eikä olisi kyetty hoitamaan pentujamme täyspäisiksi aikuisiksi jos ei oltaisi keskitytty aina ja kaikkialla ensiksi omaan hyvinvointiimme. Terveys edellä ollaan menty jo vuosikymmenet eikä ongelmilta olla mekään vältetty. Mutta ne on ratkaistu ja ratkaistaan vastaisuudessakin heti niiden ilmaantuessa eikä olla jääty eikä tulla jäämään määkimään muka elämän julmuutta niiden kanssa. Ja terveyttäkin on kolmea lajia, henkinen-, fyysinen- ja taloudellinen-. Ja kun pitää henkisestä terveydestä aina ensisijaisesti huolta, pysyy niin fyysinen- kuin taloudellinenkin terveys täysin kunnossa siinä sivussa ihanaan loppuun saakka. Voimia Ilmariselle herätellä kaikkia vetelyksiä hoitamaan ensisijaisesti oma tonttinsa kuntoon ensiksi niinkuin me mamman kanssa ollaan tehty jo vuosikymmeniä.Vastaa kommenttiin
-
Valistunut työeläkeläinen 2.12.2024 klo 16.48
Totta, lentokoneessakin kehotetaan laittamaan happinaamari ensin omaan naamaansa ennen kuin alkaa tarjoamaan sitä muille. Sen jälkeen ei ole mikään "hiuskarvan varassa" paitsi niillä jotka eivät osaa pitää itsestään huolta. Pienet lapset yleensä, mutta nykyään kokoajan enemmän aikuisen iässä olevia lapsenmielisiä joilta on jäänyt pois aikuiseksi kasvamisen tärkeä kehityksen vaihe henkisesti.Vastaa kommenttiin
-
Pelko hallitsee 4.12.2024 klo 22.03
Ranskassa kaatui hallitus. Popcornit esille muillekkin, on tää vaan niin jännää. Maailma muuttuu nyt niin vinhaa vauhtia ettei muuta tähän ole lisättävää...Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Saavatko yrittäjät vihdoin yhtä hyvän eläketurvan kuin palkansaajat?
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti tänään Jukka Rantalan selvityshenkilöksi kartoittamaan yrittäjien eläkejärjestelmän kehittämistarpeita. Selvityksestä on kirjaus pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa ja nyt selvitys käynnistyy.
Miksi huolehtia omasta eläkkeestä - nostalgiamatka oman työeläkeotteen äärellä
Meidän kaikkien on syytä tarkkailla eläkekertymäämme, ettei eläkkeelle jäädessä tule ikävää yllätystä: tuleva eläke onkin ihan muuta kuin mitä mielikuvissasi odotit. Tartuin toimeen itsekin, ja se mitä luulin tylsäksi tehtäväksi, osoittautui sydäntä lämmittäväksi nostalgiamatkaksi omaan työhistoriaani.
Hyvästit taukohuoneelle - täältä tullaan eläke!
Kollegat ja kaverit kyselevät, miltä tuntuu lähteä eläkkeelle. Olen huomannut vastaavani jokaiselle eri tavalla, koska rehellinen vastaus on: en tiedä.