Tue nuorta työelämässä – ketään ei ole varaa menettää
Osaanko? Uskallanko? Opinko? Tutustunko? Pärjäänkö? Kysymykset risteilivät mielessäni samalla kun nuoren naisen loputon usko itseensä ja kykyihinsä kulki vuoristorataa aallon harjalta pohjamutiin.
Olin 19-vuotias juuri valkolakin saanut ylioppilas, kun päätin pitää monelle niin tyypillisen välivuoden opiskeluissa ja kurkistaa työelämän tarjoamiin houkutuksiin. Aloitin työt Vakuutusyhtiö Pohjolan Järvenpään konttorissa asiakaspalvelutehtävissä. Tämä tuntui luonnolliselta ja mielekkäältä paikalta, olinhan jo muutaman kesän saanut työskennellä kesäharjoittelijana samassa yrityksessä.
Muistan vielä tänäkin päivänä yli 30 vuoden takaiset tunnelmat avatessani ensimmäisen pidempiaikaisen työpaikkani ovea. Osaanko? Uskallanko? Opinko? Tutustunko? Pärjäänkö? Kysymykset risteilivät mielessäni samalla kun nuoren naisen loputon usko itseensä ja kykyihinsä kulki vuoristorataa aallon harjalta pohjamutiin.
Esimiehen ja työkavereiden tuki on kullanarvoista
Onnekseni minut toivotti tervetulleeksi huippuporukka, jolla oli myös huippuesimies. Sain huolellisen perehdytyksen todella monenlaista osaamista vaativaan tehtävään. Ensimmäisten viikkojen aikana asiakaspalvelun esimies kohtasi kanssasi hyvin erilaisia asiakastilanteita opastaen vahinkovakuuttamiseen liittyviä yksityiskohtia sekä erilaisten ihmisten kohtaamista.
Työkaverini pitivät huolen, että jokainen työpäivä aloitettiin hyväntuulisesti aamukahvin merkeissä ennen konttorin ovien aukeamista. Lounastauoilla kuulin hersyviä tarinoita kollegoiden arjesta myös työajan ulkopuolelta. Fiilis siitä, että me olimme aidosti yhtä suurta perhettä omina itsenämme, omine taitoinemme ja kehityskohteinemme, oli todella vahva. Jokaista työpäivää odotti innolla ja yhtään päivää ei halunnut ”missata”.
Oli myös upea arvostuksen osoitus, että minulle tarjoiltiin pikkuhiljaa mahdollisuuksia ottaa uusia haasteita vastaan asiakaspalvelutyöni rinnalle. Minä osasin, uskalsin, opin, tutustuin ja enemmän kuin pärjäsin!
Tue työhön kiinnittymistä – alkumetrien kokemukset kantavat pitkälle
Vastaavia hienoja kokemuksia työelämän alkumetreille toivon jokaiselle nuorelle. Nuorissa on valtava potentiaali, ja sitä tulee myös vaalia ja vahvistaa. Aivan liian moni nuori kamppailee työelämään kiinnittymisen kanssa ja joutuu keskeyttämään työuransa mielenterveyshaasteiden vuoksi. Onko meillä ikääntyvässä Suomessa tähän varaa?
Haastankin kaikkia työpaikkoja tukemaan nuorien työelämään kiinnittymistä. Unohdetaan edes pieneksi hetkeksi arjen kovat suoritustavoitteet ja -paineet ja inhimillistetään työelämää tarjoamalla nuorille riittävästi tukea, kannustusta, oppeja ja oivalluksia työn tekemisen arkeen. Älä heitä nuorta yksin kylmään veteen räpiköimään, vaan tarjoa hänelle hyvä pohja, mistä ponnistaa. Se kantaa läpi työelämän.
Kati Huoponen
osastonjohtaja, työkykyjohtamisen palvelut
Ilmarinen
@KatiHuoponen
Lue lisää:
- Ilmarisen ja Työterveyslaitoksen tutkimus: Työelämään tulevien nuorten vahvuutena on halu kehittyä ja kehittää työtä
- Työelämään tuleva nuori kaipaa tukea ja vastuuta – merkityksellinen työ motivoi
Katso videot:
-
JD 29.10.2019 klo 15.33
Nuorten lisäksi sama pätee myös osatyökykyisiin. Valitettavasti järjestelmä terveydenhuollon pinnallisesta näennäishoidosta eri tahojen liian myöhään tarjoamaan näennäiskuntoutukseen - Kafka olisi kateellinen kun luomaanne himmeliä (ilmeisen mukava suojatyöpaikka monelle) - kertoo karua kieltä yksin räpiköimisen eetoksesta, läpi työuran. 11 miljardia pelkästään mielenterveysongelmien takia vuodessa kankkulan kaivoon, varaa todella näyttää olevan. Jos ette ole osa ratkaisua, olette osa ongelmaa.Vastaa kommenttiin
-
ev 31.10.2019 klo 02.02
Mielestäni me suomalaiset myös yritämme liian kauan, ja siksi kuntoutus ym.myöhästyy.Vastaa kommenttiin
-
Maili 31.10.2019 klo 12.31
Miten nämä nuoret esim 28v. sähkömies, joka on hakenut ja hakenut työtä, tehnyt satoja hakemuksia, muttei ole saanut työtä, sanotaan että puuttuu kokemusta, mutta jos et saa työpaikkaa, et saa kokemustakaan alalta. Mitä tehdä silloin, vitsit ja rahat loppu?? Terkuin työttömän äitiVastaa kommenttiin
-
Heikki Karjalainen 31.10.2019 klo 13.38
Kuka näkee tässä jotain poikkeavaa? Aina on töihin hakeuduttu, mutta myös sieltä potkuja saatu Pois herkkähipiäisyys!Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Lopeta tikanheitto: yhteistyösuunnitelma tuo ryhtiä työkykyjohtamiseen
Kun menot jatkuvasti kasvavat, korostuu kustannustehokkuuden merkitys entisestään. Vaikka organisaatioiden suuntaviivat ja valinnat perustuvat liiketoimintastrategiaan, työkykyjohtamisen toimenpiteet toteutetaan usein ilman selkeää suunnitelmaa – ikään kuin tikanheittoa sokkona. Toivotaan, että edes jokin tikka osuisi maalitauluun.
Työ voi kuormittaa kehoa ja lyhentää työuria – mutta sen ei tarvitsisi
Huomattava osa suomalaisista tekee fyysisesti raskasta työtä. He huolehtivat, että kauppojen hyllyissä on tavaraa ja toimittavat ne halutessamme kotiovellemme. He hoitavat vanhukset ja sairaat. He rakentavat meille taloja, siltoja ja teitä. Olemmeko unohtaneet, että näitä töitä keventämällä voimme pidentää työuria?
Saikkupäivä vai peittopäivä?
Sairauspoissaoloista 25–30 prosenttia on jotain muuta kuin sairastamista. Asiaa on vaikea tutkia, mutta tämä arvio on tullut vastaan eri yhteyksissä. Kun kuulin tämän ensimmäisen kerran, en ollut uskoa korviani. Sittemmin olen ajatellut, ettei se ehkä sittenkään ole mahdoton ajatus.