Tue nuorta työelämässä – ketään ei ole varaa menettää
Osaanko? Uskallanko? Opinko? Tutustunko? Pärjäänkö? Kysymykset risteilivät mielessäni samalla kun nuoren naisen loputon usko itseensä ja kykyihinsä kulki vuoristorataa aallon harjalta pohjamutiin.
Olin 19-vuotias juuri valkolakin saanut ylioppilas, kun päätin pitää monelle niin tyypillisen välivuoden opiskeluissa ja kurkistaa työelämän tarjoamiin houkutuksiin. Aloitin työt Vakuutusyhtiö Pohjolan Järvenpään konttorissa asiakaspalvelutehtävissä. Tämä tuntui luonnolliselta ja mielekkäältä paikalta, olinhan jo muutaman kesän saanut työskennellä kesäharjoittelijana samassa yrityksessä.
Muistan vielä tänäkin päivänä yli 30 vuoden takaiset tunnelmat avatessani ensimmäisen pidempiaikaisen työpaikkani ovea. Osaanko? Uskallanko? Opinko? Tutustunko? Pärjäänkö? Kysymykset risteilivät mielessäni samalla kun nuoren naisen loputon usko itseensä ja kykyihinsä kulki vuoristorataa aallon harjalta pohjamutiin.
Esimiehen ja työkavereiden tuki on kullanarvoista
Onnekseni minut toivotti tervetulleeksi huippuporukka, jolla oli myös huippuesimies. Sain huolellisen perehdytyksen todella monenlaista osaamista vaativaan tehtävään. Ensimmäisten viikkojen aikana asiakaspalvelun esimies kohtasi kanssasi hyvin erilaisia asiakastilanteita opastaen vahinkovakuuttamiseen liittyviä yksityiskohtia sekä erilaisten ihmisten kohtaamista.
Työkaverini pitivät huolen, että jokainen työpäivä aloitettiin hyväntuulisesti aamukahvin merkeissä ennen konttorin ovien aukeamista. Lounastauoilla kuulin hersyviä tarinoita kollegoiden arjesta myös työajan ulkopuolelta. Fiilis siitä, että me olimme aidosti yhtä suurta perhettä omina itsenämme, omine taitoinemme ja kehityskohteinemme, oli todella vahva. Jokaista työpäivää odotti innolla ja yhtään päivää ei halunnut ”missata”.
Oli myös upea arvostuksen osoitus, että minulle tarjoiltiin pikkuhiljaa mahdollisuuksia ottaa uusia haasteita vastaan asiakaspalvelutyöni rinnalle. Minä osasin, uskalsin, opin, tutustuin ja enemmän kuin pärjäsin!
Tue työhön kiinnittymistä – alkumetrien kokemukset kantavat pitkälle
Vastaavia hienoja kokemuksia työelämän alkumetreille toivon jokaiselle nuorelle. Nuorissa on valtava potentiaali, ja sitä tulee myös vaalia ja vahvistaa. Aivan liian moni nuori kamppailee työelämään kiinnittymisen kanssa ja joutuu keskeyttämään työuransa mielenterveyshaasteiden vuoksi. Onko meillä ikääntyvässä Suomessa tähän varaa?
Haastankin kaikkia työpaikkoja tukemaan nuorien työelämään kiinnittymistä. Unohdetaan edes pieneksi hetkeksi arjen kovat suoritustavoitteet ja -paineet ja inhimillistetään työelämää tarjoamalla nuorille riittävästi tukea, kannustusta, oppeja ja oivalluksia työn tekemisen arkeen. Älä heitä nuorta yksin kylmään veteen räpiköimään, vaan tarjoa hänelle hyvä pohja, mistä ponnistaa. Se kantaa läpi työelämän.
Kati Huoponen
osastonjohtaja, työkykyjohtamisen palvelut
Ilmarinen
@KatiHuoponen
Lue lisää:
- Ilmarisen ja Työterveyslaitoksen tutkimus: Työelämään tulevien nuorten vahvuutena on halu kehittyä ja kehittää työtä
- Työelämään tuleva nuori kaipaa tukea ja vastuuta – merkityksellinen työ motivoi
Katso videot:
-
JD 29.10.2019 klo 15.33
Nuorten lisäksi sama pätee myös osatyökykyisiin. Valitettavasti järjestelmä terveydenhuollon pinnallisesta näennäishoidosta eri tahojen liian myöhään tarjoamaan näennäiskuntoutukseen - Kafka olisi kateellinen kun luomaanne himmeliä (ilmeisen mukava suojatyöpaikka monelle) - kertoo karua kieltä yksin räpiköimisen eetoksesta, läpi työuran. 11 miljardia pelkästään mielenterveysongelmien takia vuodessa kankkulan kaivoon, varaa todella näyttää olevan. Jos ette ole osa ratkaisua, olette osa ongelmaa.Vastaa kommenttiin
-
ev 31.10.2019 klo 02.02
Mielestäni me suomalaiset myös yritämme liian kauan, ja siksi kuntoutus ym.myöhästyy.Vastaa kommenttiin
-
Maili 31.10.2019 klo 12.31
Miten nämä nuoret esim 28v. sähkömies, joka on hakenut ja hakenut työtä, tehnyt satoja hakemuksia, muttei ole saanut työtä, sanotaan että puuttuu kokemusta, mutta jos et saa työpaikkaa, et saa kokemustakaan alalta. Mitä tehdä silloin, vitsit ja rahat loppu?? Terkuin työttömän äitiVastaa kommenttiin
-
Heikki Karjalainen 31.10.2019 klo 13.38
Kuka näkee tässä jotain poikkeavaa? Aina on töihin hakeuduttu, mutta myös sieltä potkuja saatu Pois herkkähipiäisyys!Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Kohti uutta arkea – uudistimme ammatillisen kuntoutuksen palvelumme
Työelämä muuttuu jatkuvasti, ja niin muuttuvat myös asiakkaidemme tarpeet. Aiemmin ammatillisen kuntoutuksen asiakkaamme hakeutuivat palveluihin tyypillisesti tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Nykyään tilanne on moninaisempi: mielenterveyden haasteet korostuvat, ja palvelujamme hakevat entistä nuoremmat ihmiset. Asiakkaamme eivät enää tarvitse vain yhden tyyppisiä ratkaisuja, vaan heidän haasteensa ja toiveensa ovat yksilöllisempiä ja monimuotoisempia.
Voiko tulevaisuuteen suunnata katse menneisyydessä? - ralliautoilusta oppia työkykyjohtamiseen
Miten työkykyjohtamisessa voisi ottaa oppia autolla ajamisesta? Autoa ohjatessa on selvää, että päästäkseen turvallisesti etenemään, on pidettävä katse kohdistettuna eteenpäin. Matkan päämäärä on yleensä myös tiedossa ratin taakse istahtaessa. Ajaessa vilkaistaan auton mittaristoa ja harkitaan saadun tiedon sekä muiden havaittujen olosuhteiden perusteella, olisiko esimerkiksi kaasua syytä höllentää vai lisätä.
Tarvitsemme pidempiä, parempia ja enemmän työuria
Pidemmät työurat ovat olleet keskeinen yhteiskunnallinen tavoite jo pitkään. Tällä hetkellä kehitys polkee kuitenkin paikallaan. Suomen väestörakenne on ollut suuressa muutoksessa, kun syntyvät ikäluokat ovat jääneet entistä pienemmiksi ja senioreita on yhä enemmän. Tuoreen väestöennusteen mukaan nykyisen tasoinen nettomaahanmuutto ylläpitäisi kuitenkin väkiluvun kasvua seuraavat 30 vuotta. Kestävään työelämään ja työkykyjohtamiseen panostaminen on silti välttämätöntä, jotta onnistumme työurien pidentämistalkoissa.