Työkykyjohtamisen fokus työhön

Työkykyjohtamisen toimiviksi ratkaisuiksi ovat osoittautuneet tuen tarpeessa olevien työntekijöiden varhainen tunnistaminen ja yksilölliset ratkaisut työkuormituksen muokkaamiseen. Usein joudutaan kuitenkin toteamaan, että hoidosta ja kuntoutuksesta huolimatta sairauden jo alentama toimintakyky ei enää riitä työssä jatkamiseen. Siksi tarvitsemme uusia keinoja työkykyriskien varhaisempaan ehkäisyyn.

Esimerkkinä olkapääsairaudet

Viime joulukuussa ilmestyi fysiatri Maria Sirénin väitöskirja (helsinki.fi), jonka aiheena on olkapään sairaudet ja erityisesti niiden aiheuttama työkyvyttömyys ja työvuosien menetys. Ilmarisen näkökulmasta aiheesta tekee erityisen mielenkiintoisen näiden sairauksien yleisyys ja niihin usein liittyvä pitkäaikainen toiminta- ja työkyvyn heikentyminen. Käytännössä jo neljän kuukauden sairauspoissaolo olkapääsairauden takia johtaa tutkimuksen mukaan työelämästä poistumiseen.

Yksilöllisillä tekijöillä on merkitystä olkapääsairauden ilmaantumisessa ja siihen liittyvässä työkyvyttömyydessä. Naisilla on enemmän sairauspoissaoloja, ja miehet joutuvat useammin työkyvyttömyyseläkkeelle. Lisäksi ikä, ylipaino ja tupakointi suurentavat olkapääsairauden riskiä. Työntekijään kohdistuvilla toimenpiteillä voi ehkäistä sairastumista esimerkiksi tukemalla aktiivisesti savuttomuutta ja painonhallintaa. Kuitenkaan ilman työhön puuttumista ei voida tehokkaasti ehkäistä työkyvyttömyyttä.

Ratkaisut löytyvät työstä 

Väitöskirjassa tuodaan selvästi esille, että työntekijän ominaisuudet eivät ole merkittävin syy olkapääsairauksiin ja työkyvyttömyyteen. Todelliset ehkäisyn mahdollisuudet liittyvät työkuormitukseen. Väitöskirjatutkimusten tulosten perusteella miehillä 60 prosenttia ja naisilla 49 prosenttia olkapääsairauksien aiheuttamista sairauspoissaoloista selittyi työn fyysisillä ja psykososiaalisilla kuormitustekijöillä. Työntekijöillä, jotka olivat tehneet raskasta olkapäitä kuormittavaa työtä yli kymmenen vuotta, oli erityinen riski joutua työkyvyttömäksi.

Työn muokkaaminen ei ole aina helppoa. Työssä tulee tulevaisuudessakin olemaan vaiheita, jotka kuormittavat niin fyysisesti kuin henkisesti. Kuitenkaan kenenkään terveys ei saa vaarantua työssä. Työturvallisuuslaki edellyttää työtapaturmariskien määrätietoista tunnistamista ja vähentämistä. Työhön liittyvissä sairauksissa, joihin olkapääsairaudetkin usein kuuluvat, syy-seuraussuhteiden osoittaminen ei ole yhtä selvää. Tästä huolimatta väitöskirjan mukaan tietyillä toimialoilla ja tietyissä ammateissa sairauspoissaolon ja työkyvyttömyyseläkkeen riski olkapääsairauksien vuoksi on huomattavasti keskimääräistä korkeampi.

Työn muokkauksesta työn kehittämiseen 

Syy työkyvyttömyyden epätasaiseen jakautumiseen ei ole se, että tietyille toimialoille ja ammatteihin valikoituisivat sairaammat työntekijät. Merkittävä osa työkyvyttömyyden riskistä johtuu haitallisesta tai pitkäaikaisesta työkuormituksesta, joka altistaa oireille ja sairauksille. Olkapään osalta tämä tarkoittaa erityisesti pitkäaikaista hartiatason yläpuolella tehtävää käsillä työskentelyä ja toistuvia raskaita nostoja.

Jos operatiivisella työkykyjohtamisella ensisijaisesti etsitään jo tuen tarpeessa olevia työntekijöitä, strateginen työkykyjohtaminen tarttuu sen sijaan myös työkykyä uhkaaviin työn piirteisiin, eli tässä tapauksessa olkapäitä kuormittavaan työhön ja työskentelytapoihin. Jo työn suunnitteluvaiheessa prosesseja tulisikin tarkastella myös turvallisuuden, työn sujuvuuden ja siten myös tuottavuuden näkökulmista.

Kun työtä kehitetään kaikille – ei vain tuen tarpeessa oleville – työntekijöille sopivammaksi, saadaan työkykyjohtamisesta lisäarvoa henkilöstön työkyvyn lisäksi myös koko liiketoiminnalle.

Kari-Pekka Martimo
osastonjohtaja, työkykyriskien ennakointi ja tutkimus, Ilmarinen
@kp_martimo (Twitter.com)

Lue lisää TyökykyAreenasta 

• Ilmarisen TyökykyAreena tarjoaa tutkittua tietoa ja arjen työkaluja työkykyjohtamiseen. Tutustu ja poimi vinkit: ilmarinen.fi/tyokykyareena
• Työn muokkaus mielenterveyden häiriöissä