Milloin mielenterveyden oireesta on häiriöksi?
Terveydenhuollossa korostetaan sairauksien varhaista toteamista, jolloin hoitotulokset ovat parempia. Siksi on hyvä, että mielenterveyden häiriöistä puhutaan aikaisempaa enemmän, kun esillä on tunnettuja henkilöitä kertomassa omista paranemistarinoistaan ja mielenterveyden ongelmiin liitetty ikävä leima on vähentynyt. Tämä kaikki auttaa tarpeen ja tarjonnan kohtaamisessa terveydenhuollossa edellyttäen, että hoidon tarve on todellinen ja hoitoa saavat siitä eniten hyötyvät.
Viime aikoina on tuotu toistuvasti esille, kuinka mielenterveyden häiriöihin liittyvä työkyvyttömyys on lisääntynyt niin sairauspoissaolojen kuin työkyvyttömyyseläkkeidenkin määrässä laskettuna. Sen sijaan meillä ei ole tutkimustietoa siitä, että mielenterveyden häiriöt olisivat aikaisempaa yleisempiä. Huolestumista lisää se, että oireilun ja työkyvyttömyyden yleistyminen on tapahtunut erityisesti nuorissa naisissa.
Työkyvyttömyyden kasvu liittyy erityisesti mielialahäiriöihin ja ahdistuneisuuteen
Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat iso joukko erilaisia sairauksiksi luokiteltuja tiloja. Niistä vakavimpiin, kuten todellisuudentajua heikentäviin psykoosisairauksiin, liittyvä työkyvyttömyys ei ole merkittävästi lisääntynyt. Sen sijaan työkyvyttömyyden kasvu liittyy erityisesti mielialahäiriöihin ja ahdistuneisuuteen. Lisäksi käyttäytymiseen liittyen tarkkaavaisuuden häiriöiden lääkehoito on yleistynyt merkittävästi.
Sairauksien diagnostiikka perustuu lääketieteessä sovittujen kriteerien täyttymiseen. Tämä on erityisen tärkeää masennuksen, ahdistuksen ja keskittymisen puuteen osalta, koska näitä oireita koemme kaikki ajoittain. Sairauksiksi oireet muuttuvat vasta, kun tila täyttää diagnostiset kriteerit. Alle kahden viikon oireet eivät oikeuta ensimmäiseen masennusdiagnoosiin, eikä elämän- tai työtilanteeseen liittyvät pitkäaikaisetkaan tarkkaavaisuuden ongelmat ADHD-diagnoosiin.
Tarkkaavaisuushäiriöiden diagnostiikan yleistymiseen on vaikuttanut lisääntynyt tietoisuus näiden kehityksellisten sairauksien oireista. Lisäksi mukana voi olla epärealistisia odotuksia, että oman elämän ongelmat ja suorituspaineet ratkeaisivat diagnoosin ja siihen määrätyn lääkityksen avulla. Tätä edistävät (kuten masennuksenkin kohdalla) googlaamalla helposti löytyvät itsearviointiin pohjautuvat testit, jotka antavat paljon vääriä positiivisia tuloksia.
Vaikka häiriötä ei todettaisikaan, ohimenevätkin oireet voivat haitata työssä selviytymistä niin, ettei työ suju entiseen tahtiin. Valitettavan usein näissä tilanteissa varhaisen tuen mallit eivät toimi, eikä alentunutta toimintakykyä huomioida riittävästi työpaikalla. Voi olla, että silloin työntekijä ei näe muuta poispääsyä ahdingosta kuin sairausloman. Kuitenkin työstä poissaolo voi jopa pahentaa potilaan tilannetta ja työkyvyttömyys pitkittyy sen vuoksi.
Myös työpaikka voi tarvita diagnoosia sekä hoitoa
Merkittävä osuus yritysjohtajista ja henkilöstöalan ammattilaisista arvelee mielenterveyden ongelmien lisääntyvän lähitulevaisuudessa, ja he ovat siksi huolissaan oman yrityksensä henkilöstön jaksamisesta. Tietoisuus riskistä on hyvä, mutta sen ei pidä johtaa ratkaisuihin, joilla tilanne pahenee entisestään.
Kohtalokkainta mielenterveyteen liittyen on riski, että työelämän ongelmat nähdään vain yksittäisten työntekijöiden oireiluna ja työkyvyn laskuna. Puutteet johtamisessa ja työyhteisön toiminnassa yhdistettynä epärealistiin tehokkuusvaatimuksiin aiheuttavat työpahoinvointia. Diagnoosin ja hoitoa tässä tilanteessa tarvitsisi eniten työpaikka, ei yksittäinen työntekijä, eikä terveydenhuollosta silloin löydy ratkaisua. Usein tulisi tarkastella myös laajemmin työelämää ja sitä, miten se tukee tai uhkaa terveyttä.
Käynnistämme Ilmarisessa loppuvuoden kestävän hackathon-hankkeen, jonka tavoitteena on luoda mielenterveyttä tukevaa tulevaisuuden työelämää. Pohdimme aluksi skenaariotyöpajoissa osaamisen, nuorten, esihenkilöiden, työyhteisön ja johtamisen tulevaisuuden näkökulmia. Varsinaisessa hackathonissa innovoimme näiden pohjalta ratkaisuja, miten omalta osaltamme rakennamme tulevaisuuteen ihmisen kokoista työelämää, jossa aina oireetkaan eivät ole häiriöksi.
Kari-Pekka Martimo
LT, Dos.
Työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri
Osastonjohtaja, työkykyriskien ennakointi ja tutkimus, Ilmarinen
@kp_martimo (twitter.com)
Lue lisää TyökykyAreenasta
- Ilmarisen TyökykyAreena tarjoaa tutkittua tietoa ja arjen työkaluja työkykyjohtamiseen. Tutustu ja poimi vinkit: ilmarinen.fi/tyokykyareena
- Työn muokkaus mielenterveyden häiriöissä
Kari-Pekka Martimo
johtaja, työkykyriskien ennakointi ja tutkimus Muut blogikirjoitukset kirjoittajalta-
Tapio Miettinen 24.11.2022 klo 11.41
Ilmarisen kannattaa aloittaa työ omassa ympäristössään. Tämän jälkeen vasta kirjoitelmia muille.Vastaa kommenttiin
-
Ville Vallaton 24.11.2022 klo 13.29
Suurin osa aikuisista ihmisistä on henkisesti jäänyt lapsen asteella, jossa tunteisiin samaistutaan sen enempää miettimättä. Ja sairas systeemi uhreineen ja syyllisineen jossa elämme tukee tätä hulluutta medikalisoimalla sen, eli hoitaa huumeilla, alkoholilla, psyykemömmöillä ym. vain oireita. Todellisuudessa tunteet eivät ole samaistumisen kohteita, vaan ainoastaan viestejä meille itsellemme itsestämme. Kutsutaan mielenrauhaksi. Ja mielenrauha on kuin vesi kämmenellä. Se pysyy ja paranoo, paitsi jos panet käden nyrkkiin ja yrität pitää veden väkisin nyrkissäsi. Näin pääsee pureutumaan suoraan juurisyyhyn saman tien. Rautalangasta, kärsimys on aina ja kategorisesti täysin oma syy. Ei siis ole olemassakaan todellisuudessa uhreja eikä syyllisiä, on vain oman tahdon oikein käyttöä ja väärinkäyttöä.Vastaa kommenttiin
-
Kimmo Hoikkala 24.11.2022 klo 14.03
Mielenkiintoinen tieto, että psykoosioirekuva ei sitten ole merkittävästi yleistynyt työikäisellä väestöllä, kuten tohtori Martio kirjoittaa, vaan enemmän diagnosoidaan esimerkiksi tarkkaavaisuuden häiriötiloja. Helpoiten hoidettavissa olevat mielenterveystapaukset lienevät silti työperäisestä uupumuksesta ja sen kaltaisista oireista kärsivät, jos työyhteisö voisi muuttua sosiaalisesti hieman mielekkäämmäksi. Psykoosioirekuvasta olisi mielenkiintoista saada enemmänkin tietoa itse psykoosiperäisesti työkyvyttömyyseläköityneenä, että pidetäänkö esimerkiksi skitsofreniaa edelleen nykyään niin merkittävänä työkyvyttömyyden syynä, ettei työelämässä jatkamiselle ole juuri toiveita? Käsitykseni mukaan skitsofrenian esiintyvyys on säilynyt suurin piirtein prosentin tasossa väestössä, vaikka ilmeisesti jopa jotkut psykiatrit viivyttelevät skitsofreniadiagnoosin asettamisessa diagnostisten kriteerien täyttymisestä huolimatta. Skitsofrenia on ehkä edelleen vaikeimmin leimaava psykiatrinen diagnoosi työkyvyttömyyden taustalla ja se voi johtaa selvien skitsofreniatapausten alidiagnosointiin psykiatrien taholta, mutta se lienee täysin ymmärrettävääkin. Sitä tässä itse skitsofreniadiagnosoituna työkyvyttömyyseläkeläisenä olen miettinyt, että työelämään ainakaan vanhoihin töihin teollisuuteen itselläni ei ole kaiketi mitään asiaa, mutta jotain sopivampia töitä voisi lisätienestin toivossa yrittää tehdä. Työkyvyttömyyseläkkeeltä on käsittääkseni vain pirun vaikea löytää sopivia työtilaisuuksia ilman koulutuksellista pätevyyttä ja hyvää sosiaalista suhdeverkostoa. Kannattaa muistaa kaikkien työkyvyttömyyseläkkeestä haaveilevien, että työkyvyttömyyseläke on hyvin pieni ja se jo itsestään leimaa kansalaista entistä kauemmaksi työelämästä, eikä ilman työnantajien asennemuutosta ole toiveita löytää työkyvyttömyyseläkkeellä laajemmin osa-aikatöitä, joita voisi eläkkeen lisäksi tehdä henkilökohtaiseen ansaintarajaan saakka. Ansaintaraja on käsittääkseni vähintään takuueläkkeen määrä tai ansiokehityksen mukaan tarkastetusta palkasta ennen eläkettä 40 %. Toivottavasti työeläkeyhtiöt voisivat vaikuttaa jossain määrin ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle "tuomittujen" kansalaisten köyhyysongelmaan, jolloin kynnelle kykenevät osatyökykyiset voitaisiin hyödyntää vielä työelämän palveluksessa paljon paremmin yhteiskunnallisesti!Vastaa kommenttiin
-
veli kynkkä 3.12.2022 klo 13.41
Kevennyksenä: se on eittämättä oire jostakin jos mies ostaa itselleen vaaleansiniset silmälasit.Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Kohti uutta arkea – uudistimme ammatillisen kuntoutuksen palvelumme
Työelämä muuttuu jatkuvasti, ja niin muuttuvat myös asiakkaidemme tarpeet. Aiemmin ammatillisen kuntoutuksen asiakkaamme hakeutuivat palveluihin tyypillisesti tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Nykyään tilanne on moninaisempi: mielenterveyden haasteet korostuvat, ja palvelujamme hakevat entistä nuoremmat ihmiset. Asiakkaamme eivät enää tarvitse vain yhden tyyppisiä ratkaisuja, vaan heidän haasteensa ja toiveensa ovat yksilöllisempiä ja monimuotoisempia.
Voiko tulevaisuuteen suunnata katse menneisyydessä? - ralliautoilusta oppia työkykyjohtamiseen
Miten työkykyjohtamisessa voisi ottaa oppia autolla ajamisesta? Autoa ohjatessa on selvää, että päästäkseen turvallisesti etenemään, on pidettävä katse kohdistettuna eteenpäin. Matkan päämäärä on yleensä myös tiedossa ratin taakse istahtaessa. Ajaessa vilkaistaan auton mittaristoa ja harkitaan saadun tiedon sekä muiden havaittujen olosuhteiden perusteella, olisiko esimerkiksi kaasua syytä höllentää vai lisätä.
Tarvitsemme pidempiä, parempia ja enemmän työuria
Pidemmät työurat ovat olleet keskeinen yhteiskunnallinen tavoite jo pitkään. Tällä hetkellä kehitys polkee kuitenkin paikallaan. Suomen väestörakenne on ollut suuressa muutoksessa, kun syntyvät ikäluokat ovat jääneet entistä pienemmiksi ja senioreita on yhä enemmän. Tuoreen väestöennusteen mukaan nykyisen tasoinen nettomaahanmuutto ylläpitäisi kuitenkin väkiluvun kasvua seuraavat 30 vuotta. Kestävään työelämään ja työkykyjohtamiseen panostaminen on silti välttämätöntä, jotta onnistumme työurien pidentämistalkoissa.