Iästä on todellakin tehtävä isompi numero

Keskustelu ikääntyneiden asemasta työelämässä käy kuumana. Nykyään puolet konkareista jää eläkkeelle heti, kun se on mahdollista. Itse kuulun siihen toiseen puoleen, joka jatkaa työssä alimman vanhuuseläkeiän jälkeenkin. Ratkaisu oli minulle itsestään selvä, vaikka ei ongelmaton. Löysinkö suurimman ikärasistin sittenkin peilistä?

Julkisuudessa on puhuttu paljon 55 vuotta täyttäneiden (55riseandshine.fi) asemasta työelämässä ja sopivuudesta työmarkkinoille. Vähemmän on keskusteltu työelämän haasteista, joita voi ilmetä, kun ikää on kertynyt jo 60 vuotta ja ylikin.

Uuden tutkimuksen mukaan (nature.com) vanhenemisessa on kaksi ”rysäystä”, joissa ikääntyminen kiihtyy merkittävästi. Omalta kohdaltani voin sanoa, että 44 ikävuoden paikkeilla tapasin elämäni rakkauden, eikä siinä huumassa huomannut muita muutoksia. Seuraavan tutkimuksessa todetun vanhenemispiikin kohdalla 60-vuotiaana pääsin elämäni työpaikkaan. Se peitti jälleen alleen mahdolliset vanhenemismuutokset.

Minulle suurempi loikka vanhenemisessa tapahtui alimman eläkeiän kohdalla, kuten aiemmassa blogissani kerroin. Millä oikeudella jatkan töissä, kun puolet ikäluokastani hyväksyy tilanteen ja siirtyy jo nauttimaan eläkeläisalennuksista? Nyt kun olen ollut jo runsaan vuoden ”yliajalla”, pohdin edelleen – myös yleisemmin työeläkeyhtiön näkökulmasta – mitä kaikkea liittyy työurien pidentämiseen kohti tavoite-eläkeikää ja vielä sen jälkeenkin kohti ylintä eläkeikää.

Ikään perustuva syrjintä

Keskusteluja on käyty korkeaan ikään liittyvistä ennakkoluuloista. Ne ovatkin merkittävä uhka työurien pitenemiselle. Minun kohdallani suurin ikärasisti löytyy peilistä. Yllätän itseni toistuvasti miettimästä, miten kohta 66-vuotiaan tulisi käyttäytyä, ajatella ja ylipäätään olla. Siksi ymmärrän hyvin, että jo vihjailu tai pelkkä epäily ikään perustuvasta kielteisestä kohtelusta koetaan voimakkaasti loukkaavana.

Lähipiirissäni on tapaus, jossa haettuun tehtävään erittäin kokenut ja pätevä henkilö syrjäytettiin nuoremman hakijan ”henkilökohtaisiin ominaisuuksiin” vedoten. Ikä on mitä suuremmassa määrin henkilökohtainen ominaisuus, samoin kuin sukupuoli, perhesuhteet ja seksuaalinen suuntautuneisuus muiden muassa. Näiden perusteella syrjintä on laissa kielletty. Syrjintää kokeneella vain harvoin on voimia lähteä ajamaan omaa asiaansa. Suosittelen lämpimästi, että näin kuitenkin tehtäisiin. Apua saa ainakin omasta ammattiliitosta.

Onko ikääntyminen muuttanut minua?

Uskon ja toivon, etteivät eletystä elämästä ja kokemuksesta saadut opit ole valuneet täysin hukkaan. Itselleni ikääntyminen on tuonut helikopteriperspektiivin, jolla tarkoitan tarvetta asettaa asiat isompaan yhteyteen. Toiset voivat kokea tämän ajattelutavan vähättelevän käsittelyssä olevia konkreettisia ongelmia, mikä tietenkään ei ole tarkoitus. Kokemukseni mukaan vaan joskus pitää mennä riittävän kauas, että näkee selkeämmin lähelle.

Toinen ikääntymisen mukanaan tuoma muutos on suhtautuminen uuden oppimiseen. Oppimisen tärkeyttä työkyvyn ja työssä jaksamisen näkökulmasta olen käsitellyt aikaisemmin blogissani.

Rajansa kuitenkin kaikella! Työelämä muuttuu ajoittain uskomattomalla vauhdilla. Joskus osaamisen ylläpitämisessä ei riitä vanhan osaamisen täydentäminen, vaan täytyisi oppia aivan uudenlainen orientaatio. Tämä ei pitkän kokemuksen omaavalle ole välttämättä helppoa. Silloin työnantajan tulee arvioida, mikä uuden oppimisen taso kussakin tehtävässä on välttämätöntä ja minkä voi jättää tuoreemman pätevyyden omaaville.

Tunnistan itsessäni myös tiettyä kärsimättömyyttä, joka ehkä yleisemmin liitetään nuoruuteen. Tämäkin osaltaan liittyy pitkän työelämän aikana kertyneisiin kokemuksiin. En halua vetää niistä liian hätiköityjä johtopäätöksiä nykypäivään, mutta saadut opit voivat kuitenkin kiihdyttää halua päästä etenemään vielä tuntemattomille alueille jo tehtyjen kokeilujen uusimisen sijaan.

Miten tästä eteenpäin?

Henkilökohtainen pohdintani jatkuu sen suhteen, milloin työnteko saa riittää. Edellä mainituista haasteista huolimatta koen edelleen työni ja työympäristöni mielenkiintoisena ja mielekkäänä. Kaikilla 60 vuotta täyttäneillä näin ei valitettavasti ole, vaan vanhempien ikäryhmien kasvaessa työkyvyttömyyseläkkeiden hakemukset lisääntyvät vauhdilla. Kun niitä arvioidaan lievemmillä kriteereillä kuin nuorempien hakemuksia, suurin osa hakijoista myös saa haluamansa työkyvyttömyyseläkkeen.

Monella työkyvyttömäksi itsensä kokeneella konkarilla olisi mahdollisesti ollut vielä työkykyä johonkin muuhun kuin vakiintuneen työuran mukaisiin töihin. Tämä tuokin esille suomalaisten työurien pidentämisen haasteen: ei enää riitä, että on riittävästi työkykyä, vaan pitää olla myös työhalua monenlaisiin työtehtäviin. Työhalun ylläpitämisessä korostuvat työpaikan työkykyjohtamien mahdollisuudet, jotka tulee hyödyntää jo paljon aikaisemmin kuin kenelläkään käy eläke edes mielessä.

Kari-Pekka Martimo
johtaja, työkykyriskin hallinta ja kuntoutus
Ilmarinen

Lue lisää

• Lue lisää työkykyjohtamisesta.
• Opi lisää työurajohtamisesta oppimisympäristössämme.
• Lue asiantuntijapsykologimme Juho Mertasen blogi: Työkykyjohtaminen auttaa työuran kaikissa vaiheissa