Iästä on todellakin tehtävä isompi numero

Suomi tarvitsee pidempiä työuria. Tässä on jo osittain onnistuttukin, kun vanhuuseläkkeen alaikärajaa on nostettu. Tällä hetkellä puolet konkareista jää eläkkeelle heti, kun se on mahdollista. Itse kuulun siihen toiseen puoleen eläkeiän ylittäneistä, jotka jatkavat työssä. Pakottavien tekijöiden rinnalle tarvitaan myös kannustimia jatkaa työssä mahdollisimman pitkään.

Julkisuudessa on puhuttu paljon 55 vuotta täyttäneiden (55riseandshine.fi) asemasta ja sopivuudesta työmarkkinoilla. Vähemmän on keskusteltu tilanteesta, kun ikää on vielä yli kymmenen vuotta enemmän.

Tutkimuksen mukaan (nature.com) vanhenemisessa on kaksi ”rysäystä”, joissa ikääntyminen kiihtyy merkittävästi. Omalta kohdaltani voin sanoa, että 44 ikävuoden ”rysäyksen” paikkeilla tapasin elämäni rakkauden, eikä siinä huumassa huomannut muita muutoksia. Seuraavan tutkimuksessa todetun vanhenemispiikin kohdalla 60-vuotiaana pääsin elämäni työpaikkaan, mikä jälleen peitti alleen kokemuksen vanhenemisesta.

Suurempi loikka omassa vanhenemisessani tapahtui alimman eläkeiän kohdalla, kuten aikaisemmassa blogissani kerroin. Miksi jatkaisin töissä, kun puolet ikäluokastani siirtyy jo nauttimaan eläkeläisalennuksista? Nyt kun olen ollut jo pitkään yliajalla, pohdin edelleen – myös yleisemmin työeläkejärjestelmän näkökulmasta – mitä kaikkea liittyy työurien pidentämiseen kohti ylintä eläkeikää.

Ikään perustuvat asenteet

Keskusteluja on käyty ikään liittyvistä ennakkoluuloista, mikä onkin merkittävä uhka työurien pitenemiselle. Minun kohdallani suurin ikärasisti löytyy peilistä. Yllätän itseni toistuvasti miettimästä, kuinka kohta 66-vuotiaan tulisi käyttäytyä, ajatella ja ylipäätään olla. Siksi jo pelkkä epäily ikään perustuvasta kielteisestä kohtelusta koetaan voimakkaasti loukkaavana. 

Lähipiirissäni on tapaus, jossa haettuun tehtävään erittäin kokenut ja pätevä henkilö syrjäytettiin nuoremman hakijan ”henkilökohtaisiin ominaisuuksiin” vedoten. Ikä on mitä suuremmassa määrin henkilökohtainen ominaisuus, samoin kuin sukupuoli, perhesuhteet ja seksuaalinen suuntautuneisuus muiden muassa. Näiden perusteella syrjintä on laissa kielletty. Syrjintää kokeneella vain harvoin on rohkeutta lähteä ajamaan omaa asiaansa. Suosittelen lämpimästi, että näin kuitenkin tehtäisiin. Apua saa ainakin omasta ammattiliitosta.

Onko ikääntyminen muuttanut minua?

Uskon tai jopa toivon, etteivät eletty elämä ja kokemuksesta saadut opit ole valuneet täysin hukkaan. Itse koen yhtenä ikääntymisen mukanaan tuomana vahvuutena helikopteriperspektiivin, jolla tarkoitan tarvetta asettaa asiat isompaan yhteyteen. Tämä voidaan usein kokea käsittelyssä olevien konkreettisten ongelmien vähättelynä, mikä tietenkään ei ole tarkoitus. Kokemukseni mukaan pitää joskus mennä riittävän kauas, että näkee selkeämmin lähelle.

Toinen ikääntymisen mukanaan tuoma muutos on suhtautuminen uuden oppimiseen. Tämänkin tärkeyttä työkyvyn ja työssä jaksamisen näkökulmasta olen käsitellyt aikaisemmin. Rajansa kuitenkin kaikella! Työelämä muuttuu ajoittain uskomattomalla vauhdilla. Joskus osaamisen ylläpitämisessä ei riitä vanhan osaamisen täydentäminen, vaan täytyisi oppia aivan uudenlainen orientaatio. Tämä ei pitkän kokemuksen omaavalle ei ole aina helppoa. Silloin työnantajan tulee arvioida, mikä uuden oppimisen taso kussakin tehtävässä on välttämätöntä ja minkä voi jättää tuoreemman pätevyyden omaaville.

Joskus myös tunnistan itsessäni tiettyä kärsimättömyyttä, joka ehkä yleisemmin liitetään nuoruuteen. Tämäkin liittyy osaltaan työelämästä kertyneeseen kokemukseen. En halua vetää menneestä tähän päivään liian hätiköityjä johtopäätöksiä. Niistä saadut opit voivat kuitenkin kiihdyttää halua päästä etenemään vielä tuntemattomille alueille jo tehtyjen kokeilujen uusimisen sijaan.

Miten tästä eteenpäin?

Henkilökohtainen pohdintani jatkuu sen suhteen, milloin työnteko saa riittää. Edellä mainituista haasteista huolimatta koen edelleen työni mielenkiintoisena ja mielekkäänä. Kaikilla 60 vuotta täyttäneillä näin ei valitettavasti ole, vaan vanhempien ikäryhmien työkyvyttömyyseläkkeiden hakemukset lisääntyvät vauhdilla. Kun niitä arvioidaan lievemmillä kriteereillä kuin alle 60-vuotiaiden, suurin osa hakijoista myös saa haluamansa työkyvyttömyyseläkkeen.

Kuitenkin monella työkyvyttömäksi itsensä kokeneella konkarilla olisi mahdollisesti ollut työkykyä johonkin muuhun kuin vakiintuneen työuran mukaisiin töihin. Tämä tuokin esille suomalaisten työurien pidentämisen haasteen: Ei enää riitä, että on riittävästi työkykyä, vaan pitää olla myös työhalua monenlaisiin työtehtäviin. Työhalun ylläpitämisessä työpaikan työkykyjohtamisen merkitys korostuu jo paljon aikaisemmin kuin kenelläkään eläke edes käy mielessä. Kun tunnetaan riittävän hyvin liiketoiminnan vaikutukset työkykyyn ja terveyteen, niiden hallinnalla luodaan edellytyksiä myös työurien pidentämiselle. 

Kari-Pekka Martimo
johtaja, työkykyriskin hallinta ja kuntoutus
Ilmarinen

Lue lisää

• Lue lisää työkykyjohtamisesta.
• Opi lisää työurajohtamisesta oppimisympäristössämme.
• Lue asiantuntijapsykologimme Juho Mertasen blogi: Työkykyjohtaminen auttaa työuran kaikissa vaiheissa