Työikäisen väestön pieneneminen haastaa eläkejärjestelmän kestävyyttä – panostuksia tarvitaan laajalla rintamalla

Syntyvyyden lasku haastaa eläkejärjestelmän rahoitusta pitkällä aikavälillä. Meillä on kuitenkin keinoja ja aikaa puuttua kehityksen seurauksiin panostamalla perhepolitiikkaan, työperäiseen maahanmuuttoon, työllisyyteen, osaamisen uudistamiseen ja työkykyyn.

Tilastokeskuksen uusi väestöennuste näyttää, taas kerran, aiempaa synkemmältä.  Ennusteet jatkavat vuodesta 2012 alkanutta kehitystä: syntyvyys laskee nopeasti, eikä lasku ole vieläkään taittunut.

Nyt julkaistun ennusteen mukaan syntyvyyden lasku kiihdyttää työikäisen väestön määrän vähenemistä jo 2040-luvulla. Käytännössä työikäinen väestö vähenisi vuosien 2041–2050 aikana 132 000 henkilöllä ja vuosien 2051–2060 aikana 163 000 henkilöllä. Vuoden 2060 lopussa työikäistä väestöä olisi näin enää 3,19 miljoonaa henkilöä. Tämä on yli 400 000 henkilöä vähemmän kuin tällä hetkellä. Alueelliset erot korostuvat. Vuonna 2040 väestö pienenee kaikissa maakunnissa paitsi Uudellamaalla.

Tilastokeskuksen ennusteisiin perustuvat myös Eläketurvakeskuksen arviot eläkejärjestelmän pitkän aikavälin rahoituksesta. Syntyvyys on työllisyyden ja palkkojen kehityksen ohella merkittävimpiä tekijöitä siinä, miten paljon eläkkeiden maksuun saadaan rahaa tulevaisuudessa. 

Eläkevarojen rahastoinnilla alettiin varautua työikäisen väestön pienenemiseen

Syntyvyyden lasku tai matala syntyvyys sinällään ei ole Suomessa uusi ilmiö. Suomen väestö ei ole niin sanotusti uusiutunut syntyvyyden kautta enää vuoden 1969 jälkeen. Tuolloin kokonaishedelmällisyysluku alitti uusiutumisen rajana pidetyn 2,1:n. Nyt vuodelle 2019 ennustetaan luvun painuvan jo 1,32–1,34 tasolle.

Työeläkejärjestelmässä kehitykseen alettiin varautua jo samalla vuosikymmenellä rahastoimalla osa eläkevaroista. Eläkejärjestelmämme on osittainen jakojärjestelmä ja osittainen rahastoiva järjestelmä. Suurin osa kulloinkin maksussa olevista eläkkeistä maksetaan suoraan samaan aikaan kerättävillä eläkemaksuilla. Rahastointiaste on noin 25 prosenttia.

Vuodesta 2014 asti maksuja on kerätty vähemmän kuin eläkkeitä on maksettu. Erotus katetaan eläkeyhtiöiden eläkerahastojen tuotolla. Nykyisessä negatiivisen koron ympäristössä myös eläkerahastojen odotettuihin tuottoihin kohdistuu yhä kasvavaa painetta.

Tällä hetkellä väestönkasvusta pitää huolta maahanmuutto, jota on esitetty yhdeksi vinoutuvaa huoltosuhdetta korjaavaksi tekijäksi. Tämä voisi olla globaalista näkökulmasta loistava ratkaisu. Suomen kannalta haaste on, että joudumme kilpailemaan osaavasta työvoimasta monen muun samassa tilanteessa olevan maan kanssa. Tilastokeskus arvioi väestöennusteessaan nettomaahanmuuton olevan 15 000 henkilöä vuodessa. Meidän on tehtävä Suomesta houkuttelevampi maa tulla opiskelemaan ja töihin!

Samaan aikaan Suomen hallitus kamppailee 75 prosentin työllisyystavoitteen kanssa. Tavoite tarkoittaisi 60 000 uutta työllistä vuoteen 2023 mennessä. Pitkällä aikavälillä työllisyystavoitetta tulisi edelleen nostaa, kun entistä useampi suomalainen on eläkeläinen. Tästä pitää huolen matala syntyvyys ja pidentyvä elinajanodote.

Työkyvyttömyyteen on tulevaisuudessa entistä vähemmän varaa

On tärkeä ymmärtää, mistä syntyvyyden lasku johtuu. Yleisemmällä tasolla elintason nousu ja koko suomalainen sosiaali- ja eläketurva on ollut keskeinen tekijä. Kun lapsia ei tarvita vanhuuden turvaksi, pienempi määrä on riittänyt. Tämä on kuitenkin vain osa isompaa kuvaa, ei niinkään viime aikojen muuttunutta kehitystä. Sen syiksi on arveltu muun muassa kumppanin löytymisen vaikeutta, opiskelun ja työelämän vaativuuden nousua, sosiaalista mediaa, ilmastonmuutoksen aiheuttamia pelkoja, finanssikriisin jälkeistä taantumaa sekä kasvanutta epävarmuutta taloudessa ja työmarkkinoilla.

Syille ei kuitenkaan ole kovin vakaata näyttöä ja kysymyksessä on äärimmäisen henkilökohtainen asia. Tämä vaikeuttaa ratkaisujen löytämistä. Tutkimusta asiasta on tarpeen laajentaa ja syventää. Lisäksi tulisi miettiä mitä muita keinoja meillä on syntyvyyden ja nettomaahanmuuton lisäksi vaikuttaa julkisen huoltosuhteen kehittymiseen ja eläkejärjestelmän rahoitukseen.

Yksi ratkaisu olisivat suuremmat investoinnit ihmisten työkykyyn ja osaamisen uudistamiseen. Kun työntekijöistä on pulaa, on tärkeää saada heidät pysymään työkykyisinä ja jatkamaan työelämässä mahdollisimman pitkään.

Vuonna 2018 työkyvyttömyyseläkkeelle jäi 20 000 suomalaista. Jos taso pysyy samana vuoteen 2023, työmarkkinoilta poistuu nykyisen hallituskauden aikana yhteensä 80 000 työikäistä. Tämä on 20 000 enemmän kuin 75 prosentin työllisyystavoitteeseen tarvitaan lisätekijöitä. Pelkästään työkyvyttömyyseläkkeelle jääviä korvaamaan tarvitaan siis kymmeniä tuhansia uusia työllisiä. Yhtälön toteutuminen ilman merkittävää panostusta työkyvyn ylläpitämiseen ja osaamisen uudistamiseen näyttää käytännössä mahdottomalta. 

Kustannuksia ja hyötyjä arvioidessa kannattaa ottaa huomioon työkyvyttömyyseläkkeistä vuosittain koituvat 2,5 miljardin euron kustannukset. Jokainen vältetty työkyvyttömyyseläke paitsi pienentää kuluja, myös lisää tuloja yksilön ja eläkejärjestelmän näkökulmasta. Kaikki maksettu palkka kerryttää eläkettä ja parantaa toimeentulon tasoa myös myöhemmin elämässä. 

Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja eläkejärjestelmää kannattaa vaalia

Kaikkea työkyvyttömyyttä ei voida välttää. Tästä huolimatta työkyvyttömyyden ehkäisemisen ja osatyökykyisten työllistymismahdollisuuksien parantamisen vaikutus työllisyyteen ja eläkejärjestelmän kestävyyteen on huomattavasti suurempi, kuin vain vältettyjen kulujen määrä. Työkyvyn ylläpitäminen on mitä parhainta työllisyystoimintaa ja eläkejärjestelmän riskienhallintaa.

Suomen eläkejärjestelmä on toistuvasti arvioitu yhdeksi maailman parhaista eläkejärjestelmistä ja jo viidettä vuotta peräkkäin luotettavimmaksi ja läpinäkyvimmäksi. Sen muutoksiinkestävyydestä meidän on pidettävä huolta pitkälle tulevaisuuteen, myös tulevia sukupolvia ajatellen. Syntyvyyttä ja väestörakennetta koskevat tuoreet ennusteet ovat huolestuttavia. Tämän takia perhepolittiset uudistukset, työperäisen maahanmuuton lisääminen, työllisyyden parantaminen sekä työkyvystä ja osaamisen uudistamisesta huolehtiminen ovat erittäin tärkeitä toimia. Niitä tarvitaan hyvinvointiyhteiskuntamme ja eläkejärjestelmämme kestävyyden turvaamiseksi.

Työeläkeyhtiöt osallistuvat näihin talkoisiin tukemalla asiakasyrityksiä työkyvyn johtamisessa ja tarjoamalla ammatillista kuntoutusta työhön paluun tukemiseksi. Lisäksi tarvitaan yhteisiä ponnisteluja niin työntekijöiltä, työnantajilta kuin yhteiskunnalta – ja onnistuminen tässä hyödyttää meitä kaikkia.

Lue myös

• Tutustu työkykyjohtamisen ratkaisuihimme
• Sairauslomat kuriin uudella suosituksella?
• Hyvinvointi on monen tekijän summa
• Älä haparoi sumussa, johda työkykyä tiedolla