”Se on lakisääteistä, ei siihen voi vaikuttaa”
Työterveyden toimintatapoja perustellaan monesti toiminnan lakisääteisyydellä. Kun asiakas kysyy, miksi jotain pitää tehdä juuri näin, tulee vastaukseksi ”laki edellyttää”. Monesti näin on, mutta ei aina.
Joskus näissä keskusteluissa sekoittuvat toiminnan lakisääteinen sisältö ja oman yksikön vakiintuneet tavat. Se, että jonkin tehtävän tavoitteet ja sisältö määritetään laissa, ei saa johtaa siihen, että tekotapaa ja prosessia ei voisi kyseenalaistaa ja haastaa.
Mitä sitä toimivaa muuttamaan
Hyvä esimerkki työterveyshuollon lakisääteisestä toiminnasta on työn vaarojen vuoksi suoritettavat niin sanotut altistelähtöiset terveystarkastukset. Jos työssä esiintyy vaaratekijöitä, kuten kemikaaleja, melua, pölyjä, yötyötä tai käsitärinää, on työnantajan järjestettävä työntekijöille terveystarkastukset ja työntekijän tulee niihin osallistua. Tarkastusten lääketieteellinen sisältö ja tekotiheys on tarkoin ohjeistettu.
Altistelähtöisiä tarkastuksia tehtiin Suomessa 300 000 vuonna 2018. Jos jokainen niistä maksoi yli 100 euroa, voi jokainen mielessään laskea ja todeta, että kyse on kymmenistä miljoonista euroista. Tarkastukset ovat merkittävä kuluerä mm. rakennus- ja korjausalan yrityksille. Ja tohtiiko sitä edes ääneen mainita, että se on myös vakaa ja varma tulonlähde työterveyden palveluntuottajille.
Harvassa ovat työterveyshuollot, jotka olisivat lähteneet kilpailemaan asiakkaista sillä, että tuottavat nämä tarkastukset kaikkein laadukkaimmin ja kustannustehokkaimmin. Kun toiminta on pakollista, koetaan, että asiakas ostaa sen joka tapauksessa. Kehittämis- ja markkinointiresurssit kohdennetaan mieluummin muihin palveluihin.
Kustannustehokkaammin ja laadukkaammin
Tutkimustulokset ovat kuitenkin osoittaneet, että näinkin tarkasti ohjeistettua toimintaa voi kehittää ja tehostaa. Työterveyslaitoksella toteutetussa tutkimushankkeessa selvisi, että altistelähtöiset tarkastukset voi suorittaa paitsi kustannustehokkaammin, myös laadukkaammin perinteiseen tapaan verrattuna.
Tutkimusjoukko koostui 3 600 liuotinaineita käyttäneestä työntekijästä, joille perinteisen, paikan päällä tapatuvan tarkastuksen sijan lähetettiin kysely. Kyselyssä kartoitettiin heidän työperäinen altistumisensa sekä mahdolliset oireet. Sen jälkeen vain ne, joilla oli oireita, kutsuttiin lääkärin vastaanotolle.
Tällä tavalla oireiset ammattitaudit löytyivät merkittävästi edullisemmin - 1/30:lla perinteiseen tarkastukseen verrattuna. Tutkimusseulonta oli myös tehokkaampi: ammattitautitapauksia löytyi selvästi enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa kuin Suomessa yleensä samassa ajassa.
Hankkeen jälkeen viralliset ohjeet altistelähtöiseen terveysseurantaan on uusittu ja tieteellisesti tutkittujen kyselyiden osuutta on korostettu. Aika näyttää, miten uudet ohjeet omaksutaan työterveyshuolloissa.
Tohdi haastaa työterveyskumppani kehittämään
Kun seuraavan kerran kuulet, että ”nämä nyt pitää tehdä tällä tavalla, kun laki sanoo”, kannattaa kyseenalaistaa ja muistaa, että vaikka sisältö pysyisi samana, voi prosessia silti yleensä leanata ja sujuvoittaa.
Heidi Furu
johtava asiantuntija, työterveys
LT, työterveyshuollon erikoislääkäri
Ilmarinen
-
Tarja Kaltiomaa 18.10.2020 klo 06.01
Olen omissa blogikirjoituksissani usein puolustanut suomalaisten rahoitusjärjestelmien kehittämistä. Työeläkejärjestelmät ja työssä käyvien ihmisten terveydenhoito on muutamassa vuosikymmenessä kehitetty oivalliselle tasolle. Aina voi tehdä paremminkin, kuten tässä kumppanuusblogisti kertoo. Rahoitusjärjestelminä työeläkejärjestelmät on mahtava osoitus rahoitusalan yhteistyöstä ja konsensuksesta, kun maassa on jokin asia koettu yhteishyödylliseksi. Kun järjestelmä on luotu, se toimii lainsäädäntöineen ja sisäisine käytäntöineen omalla painollaan siitä lähtien. On hyvä asia, että järjestelmää kuin järjestelmää arvioidaan sen sisältä ja ulkopuolelta ja havaitaan siinä kehitysmahdollisuuksia. Tämä pitää järjestelmät elinvoimaisina. Kun Suomessa on onnistuttu hyvin työeläkejärjestelmien ylläpito, rahoitustoimintaa kannattaisi jatkaa niillekin aloille, joissa sellaista ei vielä ole. Puolustaisin kaikkien Suomen niin sanottujen syrjäytyneiden nuorten rahoittamista kuukausituloilla. Miksi osa nuoristamme pitää joutua elämään tulottomina parhaina nuoruusvuosinaan? Nämä nuoret (kuten kaikki nuoret) ovat lahjakkaita ihmisiä, joille kuten muillekin ihmisille, pitää tarjota mahdollisuus kehittyä ihmisinä omaan potentiaaliinsa ja voida osoittaa oma lahjakkuutensa. Kirjahyllyssäni on kirja Oblamov. Kirja kertoo ylimysmiehestä, joka ei suostunut tekemään yhtään mitään. Ja silti hän on lahjakas ihminen. Ihminen on luotu ajattelemaan, mutta ajattelemiseen ei vielä nykymaailmassa ole kehitetty rahoitusta. Kaikki nuoret rahoituksen piiriin, on ehdotukseni. Uskon koko Suomen hyötyvän tästä. Ei ole syrjäytyneitä, kun ketään ei syrjäytetä!Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Onko työ uhka vai turva nuorten mielenterveydelle?
Työkyvyttömyyseläkehakemusten määrät ovat kasvaneet työelämään kiinnittymättömillä nuorilla. Nuorten siirtymää työelämään täytyy helpottaa hyvillä työoloilla, osaavalla johtamisella ja riittävällä tuella uran alussa.
Lopeta tikanheitto: yhteistyösuunnitelma tuo ryhtiä työkykyjohtamiseen
Kun menot jatkuvasti kasvavat, korostuu kustannustehokkuuden merkitys entisestään. Vaikka organisaatioiden suuntaviivat ja valinnat perustuvat liiketoimintastrategiaan, työkykyjohtamisen toimenpiteet toteutetaan usein ilman selkeää suunnitelmaa – ikään kuin tikanheittoa sokkona. Toivotaan, että edes jokin tikka osuisi maalitauluun.
Työ voi kuormittaa kehoa ja lyhentää työuria – mutta sen ei tarvitsisi
Huomattava osa suomalaisista tekee fyysisesti raskasta työtä. He huolehtivat, että kauppojen hyllyissä on tavaraa ja toimittavat ne halutessamme kotiovellemme. He hoitavat vanhukset ja sairaat. He rakentavat meille taloja, siltoja ja teitä. Olemmeko unohtaneet, että näitä töitä keventämällä voimme pidentää työuria?