Miksi huolehtia omasta eläkkeestä - nostalgiamatka oman työeläkeotteen äärellä
Meidän kaikkien on syytä tarkkailla eläkekertymäämme, ettei eläkkeelle jäädessä tule ikävää yllätystä: tuleva eläke onkin ihan muuta kuin mitä mielikuvissasi odotit. Tartuin toimeen itsekin, ja se mitä luulin tylsäksi tehtäväksi, osoittautui sydäntä lämmittäväksi nostalgiamatkaksi omaan työhistoriaani.
Äitini eläke jäi paljon pienemmäksi, kun hän oli luullut. Ikävä yllätys johtui siitä, että eräässä perheyrityksessä, jossa hän työskenteli nuorena, oli jäänyt TyEL-maksut maksamatta. Koska oli kulunut lähes puoli vuosisataa, ei tarvittavia dokumentteja enää löytynyt, eikä tilannetta voinut korjata. Äitiä harmitti vietävästi.
Näin minulle valkeni läheiseni kautta, miksi työeläkeotteesta kannattaa aika ajoin tarkistaa, onko kaikki tehty työ siellä varmasti näkyvissä.
Nostalgiamatka omaan työhistoriaan
Työeläkeotteen lataaminen Ilmarisen verkkopalvelusta kävi helposti parissa minuutissa pankkitunnuksilla tunnistautumalla. Mietin, miksi olin lykännyt näin helppoa asiaa. Itse tarkastaminenkin olisi voinut käydä yhtä rivakasti, mutta jäinkin pitkäksi toviksi muistelemaan elettyä (työ)elämää.
En ollut pitkään aikaan muistellut töitäni hoivakodin hoitoapulaisena, vakuutusyhtiön vahtimestarina tai messujen tuote-esittelijänä. Mieleen nousi elävästi, kuinka pelottava oli ensimmäinen yöpäivystys yksin terveysasemalla. Samasta työpaikasta mieleen jäi sekin, kuinka kesätyöntekijä muistettiin kutsua vielä syksyllä rapujuhliin. Elämäni ensimmäiset firman juhlat!
Kiusasin jälkikasvua jatkuvalla hihkumisella eri muistoista: ”Tiesittekö, että äiti on ollut tavaratalon laulava joulukuusi?” ja ”Haluatteko kuulla amanuenssuuristani verisuonikirurgian klinikalla?” Eivät halunneet. Nostalgiamatkani taisi olla minulle merkitsevämpi kuin heille.
Eläkettä kertyy lähes kaikesta
Silmiä avaavaa oli huomata, miten kaikella pienelläkin työllä on iso merkitys. Kuukauden kesäpesti Korvaklinikalla tuo minulle aikanaan melkein 2,5 euroa kuussa eläkettä lisää. Summa ei ole iso, mutta entä jos monta sellaista jäisi pois? Pienistä puroista ne suuret virrat kertyvät.
Joitain työsuhteita puuttui minultakin. Ihka ensimmäinen kesätyöpaikkani 14-vuotiaana jäätelönmyyjänä ei näkynyt missään. En kuitenkaan muista kyseisen jäätelöyrittäjän nimeä, joten ehkä jätän asian sikseen, varsinkin kun olen ikäluokkaa, jolle ei kertynyt eläkettä alle 23-vuotiaana tehdystä työstä. Onneksi nuoremmilla sukupolvilla on toisin, ja nykyisin kesätyökin voi kerryttää eläkettä. Myös vanhempainvapaista, opinnoista ja työttömyysajalta voi kertyä eläkettä, ja hyvä niin!
Hetken tuijotin kohtaa ”tulot maatalousyrittäjänä” ja huikkasin taas perhettä katsomaan, kuinka minun pienimuotoinen parvekeviljelyni on ihan viranomaistasolla huomioitu. Puoliso pudotti maan tasalle ja muistutti niiden olevan tutkimusapurahoja. Maatalousyrittäjien eläkelaitos MELA näet huolehtii myös apurahansaajien eläketurvasta.
Tarkista oma työeläkekertymäsi
Oletko sinä tutustunut omaan työeläkeotteeseesi? Suosittelen lämpimästi, sillä oman kokemukseni mukaan tuo tärkeä toimi voi olla varsin viihdyttäväkin.
Heidi Furu
LT, työterveyshuollon erikoislääkäri
johtava asiantuntija, Ilmarinen
työelämäprofessori, Turun yliopisto
Lisää aiheesta
Miksi huolehtia omasta eläkkeestä - nostalgiamatka oman työeläkeotteen äärellä
Meidän kaikkien on syytä tarkkailla eläkekertymäämme, ettei eläkkeelle jäädessä tule ikävää yllätystä: tuleva eläke onkin ihan muuta kuin mitä mielikuvissasi odotit. Tartuin toimeen itsekin, ja se mitä luulin tylsäksi tehtäväksi, osoittautui sydäntä lämmittäväksi nostalgiamatkaksi omaan työhistoriaani.
Hyvästit taukohuoneelle - täältä tullaan eläke!
Kollegat ja kaverit kyselevät, miltä tuntuu lähteä eläkkeelle. Olen huomannut vastaavani jokaiselle eri tavalla, koska rehellinen vastaus on: en tiedä.
Meidän jokaisen työkyky on hiuskarvan varassa
Työkykymme on uhattuna, jos työ kuormittaa jatkuvasti liikaa – henkisesti tai fyysisesti. Työkyvyttömyyden taustalla voi olla monenlaisia syitä, jotka voivat saada aikaan lumipalloefektin. Myös työn ulkopuoliset tekijät voivat lisätä kuormitusta. Erityisesti henkistä kuormittavuutta voi olla vaikea havaita. Jos kiskoilta putoaminen voi tapahtua kenelle vain, niin onko mahdollista päästä takaisin raiteille? Työn ja toimintaympäristön muutosten keskellä on hyvä muistaa tärkein eli ihminen. Voimmeko empatialla, positiivisella palautteella ja hyvällä käytöksellä auttaa kavereita työkykyisiksi?