Kun pomo mahdollistaa päihdeongelman

Yhtä asiaa olen koko työterveyslääkärin urani ajan ihmetellyt. Tilastojen mukaan 47 prosenttia suomalaisista miehistä ja 25 prosenttia naisista käyttää liikaa alkoholia*. Tämän päälle tulevat muut päihteet. Silti kun olen kysynyt työterveydessä yritysten johdolta, miten päihdeasioita heillä hoidetaan, olen saanut kovin usein iloisen vastauksen: ”Onneksi meillä ei ole ollut sellaisia ongelmia.” Joko tilastot valehtelevat tai todella moni sulkee silmänsä.

Kuinka työpaikka mahdollistaa päihteiden käytön

Moni on kuullut mahdollistamisesta: miten päihdeongelmaisen läheinen kerta toisensa jälkeen siivoaa sotkut, maksaa laskut tai muuten paikkaa töppäilyjä. Valitettavan usein mahdollistajana on myös työpaikka. Miten se on mahdollista? Eikös työpaikalla olla selvinpäin? Miten työpaikka muka voi kenenkään vapaa-ajan päihteiden käyttöä mahdollistaa?

Kyse on seurauksista, tai pikemminkin niiden puutteesta. Jos työntekijät näkevät toistuvasti, ettei rokulipäivistä seuraa nuhtelua kummempaa tai että pikkujouluissa törttöilleelle vain naureskellaan, on se suora viesti, että päihteiden käyttö on sallittu ja lieventävä asianhaara mokatessa. Emme todennäköisesti katsoisi läpi sormien, jos työpaikan iltatilaisuudessa joku ihan selvinpäin huutelisi mauttomuuksia, arvostelisi työkavereita kovaäänisesti ja illan päätteeksi hajottaisi vessan peilin. Miksi se on humalaiselle hyväksyttyä?

Samoin voi kysyä, miksi vaikka toistuviin flunssapoissaoloihin tartutaan hanakasti, mutta luvattomat maanantai- ja perjantaipoissaolot päihteiden vuoksi saavat jatkua. Toisinaan ongelmiin puututaan ja työntekijä ohjataan hoitoon, mutta menon jatkuessa paluun jälkeen samanlaisena, ei konkreettisia seurauksia tule. Varoituksia annetaan uudelleen ja uudelleen, jos on kännissä tullut töihin tai jäänyt kokonaan tulematta. Mutta kahdeksannen varoituksen jälkeen sekä työntekijä että työkaverit tajuavat, ettei se yhdeksäskään sen kummempaan johda. Se on lupa juoda.

Muutama sana motivaatiosta

Kukaan ei raitistu ilman motivaatiota. Motivaatiota on kuitenkin kahdenlaista, sisäistä ja ulkoista. Jos ihmisellä on vahva sisäinen motivaatio, eli oma halu raitistua, ovat onnistumisen mahdollisuudet luonnollisesti parhaimmat. Joskus riittää niin sanottu ulkoinen motivaatio. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa joku toinen asettaa sellaiset rajat ja seuraukset päihteiden käytön jatkamisesta, että motivaatio raitistua alkaa kehittyä.

Tyypillisin esimerkki on, että kumppani päättää lähteä lapset kainalossa, jos päihteiden käyttö jatkuu. Myös työpaikka ja esihenkilö voivat luoda olosuhteet ulkoisen motivaation löytymiselle. Aika monelle työpaikan menettämisen uhka on sen verran iso juttu, että se pelottaa enemmän kuin raitistuminen. Ulkoinen motivaatio toimii kuitenkin sisäisen motivaation herättäjänä ainoastaan silloin, kun kaikille on selvää, että sopimuksen rikkomisesta ihan oikeasti seuraa se, mistä puhuttiin.

Monesti työpaikat ulkoistavat päihdeasiat työterveyteen. Kun ongelmainen lähetetään työterveyshuoltoon, on omasta mielestä tehty se mitä voidaan. Jos asiaa miettii äsken kuvatun ulkoisen motivaation näkökulmasta, on työterveydellä kovin vähän keinoja raitistumishalujen herättämiseen. Puoliso voi uhata lähteä, työpaikka voi antaa varoituksen tai irtisanoa. Työterveys ei voi samanlaisia rajoja laittaa. Ei työterveyslääkäri voi kieltäytyä ketään hoitamasta, jos tämä vielä juo, tai työterveyshoitaja antaa varoitusta, jos joku ei suostu katkolle.

Työterveyden työkalupakissa olevat ohjaus ja neuvonta eli päihteiden puheeksiotto ja niiden haitoista kertominen johtavat ani harvoin raitistumiseen. Ei Jeppe siksi juo, ettei tietäisi sen olevan haitallista. Hän juo, koska on riippuvainen.

Rajat ovat välittämistä

Päihderiippuvuus on vakava sairaus, eikä siihen puuttuminen aina takaa onnistumista. Se on kuitenkin varmaa, että sormien läpi katsominen pahentaa tilannetta. Toipuminen vaatii paitsi motivaatiota, sisäistä tai ulkoista, myös toipujan koko lähiyhteisön tukea. Läheisten, työterveyden ja erityisesti esihenkilön mukanaolo luo onnistumiselle edellytykset.

Tukeminen ei suinkaan tarkoita loputonta ymmärtämistä ja sitä mahdollistamista, vaan puuttumista ja rajojen asettamista. Rajojen asettaminen ja erityisesti niiden pitäminen onkin monesti rakkautta aidoimmillaan. Lukuisat ovat ne kerrat, kun työntekijä on työterveysneuvottelussa palattuaan päihdekuntoutuksesta halannut kyynelsilmin esihenkilöä ja kiittänyt tätä elämänsä pelastamisesta. Joskus osansa halauksesta on saanut liikuttunut työterveyslääkärikin.

Heidi Furu
johtava asiantuntija, työterveys
LT, työterveyshuollon erikoislääkäri
Ilmarinen 

Lue lisää varhaisesta tuesta ja puheeksiotosta

• Löydät TyökykyAreenasta tutkittua tietoa ja arjen työkaluja. Lue lisää varhaisesta tuesta esihenkilön arjessa sekä siitä, miten ottaa puheeksi.
• Lue lisää päihdeohjelmasta, joka on osa varhaisen tuen mallia.
• Tutustu myös tilattaviin materiaaleihin ja hyödynnä niitä työpaikkasi arjessa.  

*Lähde: Päihdetilastollinen vuosikirja – THL