Inflaatio – toivotun vieraan epätoivottu paluu

Rahoitusmarkkinoita voidaan ajatella kansainvälisinä cocktail-kutsuina, joihin saapuu toivottuja ja usein myös pelättyjä vieraita. Rahoitusmarkkinat ovat kuin kaljakellunta Vantaanjoella: kukaan ei suoranaisesti ole isäntä, mutta tapahtuma kerää suuren osallistujamäärän.

Kuten kokkareilla usein käy, etukäteen ei voi varmasti tietää, ketkä ovat saapuvilla ja ketkä eivät. Viime vuonna vieraaksi saatiin hyvinkin epätoivottu vieras, jonka saapumista kukaan ei halunnut. Tummaan kaapuun pukeutunut Pandemian lähettiläs astui eteiseen määrätietoisin askelin. Hän oli loistanut poissaolollaan sata vuotta tehdäkseen näyttävän paluun. Pandemian pikkuveljet olivat piipahtaneet eteisessä muutamia kertoja vuosien varrella, mutta häiriköiksi heistä ei ollut. Nyt tilanne oli toinen.  

Kutsujen Silmäätekevät, keskuspankit ja valtiovarainministeriöt, huokaisivat syvään. Heillä ei ollut valtuuksia kieltää Pandemian virallista edustajaa osallistumasta rahoitusmarkkinoille, joille lähes kaikille on vapaa pääsy. Silmäätekevät ajattelivat toiveikkaasti, että jos uhkaavaan vieraaseen ei kiinnitä huomiota, tämä kyllästyy ja lähtee pois.  

Pöydille oli katettu houkuttelevia osakkeita, joukkolainoja ja valuuttoja, joita juhlijat nauttivat runsain määrin. Niitä vaihdettiin, ja niiden arvot nousivat. Puhuttiin jälkisyklisestä juhlasta, jossa kaikilla on vielä hauskaa, vaikka jotkut alkoivat jo pelätä valomerkkiä. Pandemia katseli ympärilleen ja mietti seuraavaa siirtoaan. Sitten hän nousi salin isoimman pöydän päälle, levitti kaapunsa ja julisti juhlat päättyneiksi. Aluksi Pandemian yllättävään julistukseen suhtauduttiin huumorilla. Rahoitusmarkkinoiden juhlissa oli vuosien varrella nähty jos jonkinmoista sukankuluttajaa, joista useimmat olivat vaarattomia, korkeintaan hieman harmillisia.  

Pandemia alkoi kuitenkin kasvaa silmissä. Osakkeista ja luottoriskisijoituksista nauttivat vieraat huomasivat juhlatarjoiluja sisältävien salkkujensa alkavan supistua. Myös moni aiemmin niin maukas lentoyhtiö tai matkailualan arvopaperi alkoikin maistua karvaalle. Alkoi äänekkään pulinan täyttämä hämmennys, joka tuota pikaa laajeni paniikiksi. Tarjoilupöydät tyhjenivät ja juhlijoiden salkut alkoivat näyttää vajailta. Kaikille juhlille tärkeä likviditeetti katosi kokonaan. 

Juhlat voivat jatkua  

Silmäätekevät kerääntyivät nurkkaan miettimään, miten palauttaa juhlijoiden usko tulevaan. Oli selvää, että poikkeuksellinen tilanne edellytti poikkeuksellisia toimenpiteitä. Tilanne oli vakava. Hetken vaihtoehtoja pohdittuaan Silmäätekevät kipusivat tyhjän pöydän päälle ja alkoivat huutaa sinne tänne poukkoileville vieraille. Rauhoittukaa, he huusivat. Likviditeettiä riittää kaikille, jatkakaa juhlintaa. Me luomme likviditeettiä. Katsokaas näin, huusi keskuspankkiiri ja painoi teatraalisesti tietokoneensa enteriä. Valtiovarainsilmäätekevä painoi myös oman tietokoneensa enteriä, ja huusi: ei hätää ystävät hyvät, velkaa tehdään lisää ja juhlat voivat jatkua. 

Aluksi mikään ei tehonnut. Paniikki jatkui, ja juhlijoiden salkut tyhjenivät edelleen. Sitten rahoitusmarkkinoiden uskaliain juhlija, joka oli monet kerrat kunnostautunut pikkutunneilla laulamalla pöydän päällä My Wayn ilman paitaa, rohkeni kääntyä Silmäätekevien puoleen ja pyytää likviditeettiä. Hän tarjoili sitä epäileville vieraille, jotka ottivat sitä vastaan ja ammensivat salkuistaan teknoyhtiöiden osakkeita uskalikolle. Hetken mietittyään monia alkoi harmittaa. Aikoiko uskalikko kerätä heidän arvopaperinsa ja antaa korvikkeeksi vain ilmaista likviditeettiä? Pian paniikki kääntyi epäuskoksi ja epäuskosta luottavaisuudeksi. Nyt kaikki rynnivät hakemaan ilmaista likviditeettiä, ja juhlat alkoivat elpyä. Luottoriskijuhlijat jo virittelivät karaokelaitteistojaan ikuisen ja rajattoman likviditeetin uskossaan. Tunnelma oli kuten ennen. 

Huomenna hän tulee? 

Silmäätekevät katselivat voipuneina, mutta onnellisina juhlatunnelman palaamista. Pandemiakin oli jo eteisessä, jonne vakavamieliset Valkotakkijuhlijat olivat sen häätäneet. Pandemia oli saanut suurta hävitystä juhlatunnelmaan: pöydät olivat sikin sokin ja seinille ripustetut taulutkin olivat vinossa. Silmäätekeviä myös huoletti runsas likviditeetti, jota oli surutta jaettu kaikille halukkaille. Velkaakin oli otettu enemmän kuin yli 60 vuoteen. Huolta lisäsi myös se, että osa juhlijoista oli tullut selvästi riippuvaiseksi likviditeetistä, jota Silmäätekevät lupasivat edelleen jakaa rajatta kaikille juhlijoille. 

Ehkä tästä selvitään, Silmäätekevät supisivat keskenään. Aletaan vain pikkuhiljaa rajoittaa likviditeettiä ja sitten kerätään se pois, yksi ehdotti. Toinen taas kantoi huolta Populistista, joka alkoi rähjätä heti, jos likviditeetin rajoittamisesta edes keskusteltiin. Tasapaino oli kuitenkin saavutettu, ja kaikki olivat suurin piirtein tyytyväisiä. 

Juhlasalin ovi avautui. Sisään astui hiukset pystyssä hahmo, joka muistutti lähinnä saarivaltion pääministeriä. Harmittoman oloinen Selittäjä, jotka monet muistivat kauan sitten tavanneensa. Häntä olikin kaivattu. Nuorimmat juhlijat eivät häntä tunnistaneet, ja monet menivätkin tervehtimään uutta juhlijaa. Uusi vieras raapi päätään ja sekoitti jo ennenkin epäjärjestyksessä olevia hiuksiaan esittäytyessään.  "Olen Inflaatio, hauska nähdä pitkästä aikaa. Veljeni Hyperkin on tulossa, mutta hänellä vielä kestää. Olkaa kuitenkin huoleti, hän kyllä saapuu." 

Esko Torsti
allokaatiojohtaja
Ilmarine
etorsti(Twitter.com)

Miten inflaatio on käyttänyt pitkällä aikavälillä tähän mennessä? Katso täältä: Inflaatio | Findikaattori.fi Lähde: Tilastokeskus