Geopolitiikka tuhoaa talouskasvua

Maailma on liukunut avoimesta taloudesta kohti protektionismia jo pitkään, joidenkin arvioiden mukaan jo noin vuosikymmenen ajan. Maailmantalouden yhteenlasketun viennin määrä suhteessa kokonaistuotantoon on ollut laskussa. Viime aikoina on otettu jälleen määrätietoisia askelia tällä polulla – edelleen kohti aiempaa sulkeutuneempaa maailmantaloutta. Mihin olemme siis menossa ja miksi?

Viimeisten vuosien tai jopa vuosikymmenten aikana talouspolitiikan keskeinen kulmakivi on ollut vakaa rahatalous eli alhainen inflaatio. Yhdessä suhteellisen vapaan ulkomaankaupan ja resurssien tehokkaan kohdentumisen kanssa inflaatio pysyikin pitkään matalana, osittain, mutta vain osittain, johdonmukaisen rahapolitiikan vuoksi.

Alhaisen inflaation on mahdollistanut myös teollisuustuotannon järjestäminen uudelleen. Aasiasta on muodostunut maailman tavara-aitta, kun Aasian talouksissa on ollut teollisuustuotannon tehokkaan järjestämisen kannalta palikat kohdallaan: työvoima on ollut edullista, uutta infrastruktuuria on rakennettu nopeasti ja raaka-aineitakin on ollut helposti saatavilla.

Kehitys on ollut nopeaa, ja viime vuosina esimerkiksi kiinalaisen teollisuuden tuotteet ovat alkaneet syrjäyttää lännen perinteisesti vahvoina pidettyjä toimialoja. Yhä useampi kuluttaja on valinnut Kiinassa valmistetun henkilöauton, ja valtaosa vihreän siirtymän mahdollistamista aurinkopaneeleista on kiinalaisia.

Geopolitiikka on myös sisäpolitiikkaa

Läntinen maailma on havahtunut maailmankaupan rakenteissa tapahtuneisiin muutoksiin. Aiemmin aasialainen teollisuustuotanto nähtiin mahdollisuutena, nyt entistä useammin geopoliittisena uhkana. Geopolitiikalla tarkoitan tässä yhteydessä paitsi eri maiden taloudellisia suhteita myös laajalti maiden välisiä voimasuhteita ja kilpailua luonnonvaroista. Nyt on aiempaa keskeisempää, että luonnonvarojen kontrolli on lähellä omaa hallintoa – vapaakaupan aikana riitti, että luonnonvaroille muodostui markkinoilla hinta ja niitä oli vapaasti kaupan.

Yleisen käsityksen mukaan kauppatullien asettamat kustannukset eivät lisää talouskasvua tai tuotannon määrää maailmantaloudessa. Harvoin se tekee niin yksittäisten valtioidenkaan osalta. Tästä huolimatta Yhdysvallat näyttää valinneen tien, jolla aktiivisella tullipolitiikalla on keskeinen rooli. Näin ollen geopoliittisten uhkien muodostama kustannus on oletettu korkeammaksi kuin vapaan kaupan aikaansaama tehokkuuden lisäys.

Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Yhdysvalloissa tuontitullien korotukset ovat myös osa sisäpolitiikkaa, ja koska viennin osuus Yhdysvaltojen taloudessa on suhteellisen pieni, Yhdysvallat kärsii tullien korotuksista vähemmän kuin moni avoimempi eli viennistä ja tuonnista riippuvaisempi talous.

Vaikka Yhdysvallat kärsii tullien korotuksista vähemmän kuin monet avoimemmat taloudet, myös siellä tavaroiden hinnat nousevat ja rakenteellinen inflaatio kiihtyy. Kun inflaation uhka kasvaa pysyvästi, myös inflaation volatiliteetti eli vaihtelevuus lisääntyy. Toisin sanoen, inflaatioon liittyvä epävarmuus nousee pysyvästi tulevina vuosina. Tämä vaikeuttaa rahapolitiikan mitoittamista samalla, kun talouksien potentiaalinen tuotanto laskee suhteessa vapaakaupan tilanteeseen. Saamme siis vähemmän talouskasvua ja enemmän inflaatiota ja epävarmuutta.

Rakenteellisen inflaation aikakausi on täällä

Muutosten voimakkuutta on vaikea arvioida, varsinkin kun muuttuneen tullipolitiikan lisäksi moni muukin asia on muutoksessa. Euroopassa Saksa näyttää siirtyvän uuden finanssipolitiikan aikakauteen. Julkisen talouden rahahanat avattaneen, mikä elvyttää Euroopan talouksia. Kasvavat julkisen talouden alijäämät on valittu jo huomattavasti aiemmin Yhdysvalloissa, joten Eurooppa seuraa tässä Yhdysvaltojen esimerkkiä.

Euroopan valinnan taustat tosin ovat erilaisia: Eurooppa on havahtunut turvallisuustilanteensa muuttumiseen, ja nyt on kiire. Geopolitiikka on syrjäyttänyt vakaan taloudenpidon ja vapaan kaupan ideaalit. Läntinen maailma on sirpaloitunut, ja jokainen on aiempaa enemmän omillaan. Muutos on hyvässä vauhdissa, eikä sen uutta käännettä ole näköpiirissä. Rakenteellisen inflaation kiihtymisen aikakausi on käsillä.

Esko Torsti
pääomasijoitusjohtaja
Ilmarinen

Lue lisää

• Lue lisää Ilmarisen sijoituksista