Kun sairastuin, työ oli ankkurini muutoksessa
Joku viisas on sanonut, että muutos on kuin tuuli purjehtijalle. Emme voi vaikuttaa siihen, mistäpäin tuulee ja kuinka kovaa, mutta onneksi voimme säätää purjeemme niin, että myrskystä huolimatta pääsemme perille. Matruuseina meitä saattaa pelottaa, kun meillä ei ole täydellistä kontrollia ja hallintaa. Silloin on vain luotettava kapteenin kykyyn saattaa vene turvallisesti määränpäähänsä.
Sairastuin vakavasti muutama vuosi sitten. Tällöin koin konkreettisesti, mitä tarkoittaa, kun vakaa maa pettää jalkojen alta ja hallinnan tunne katoaa. Pelkäsin – paljon. Pakko oli kuitenkin luottaa siihen, että kapteeni ja perämies, onkologi ja kirurgi, tekevät viisaita päätöksiä.
Elämäni oli siihen kevääseen saakka soljunut varsin mukavasti. Myötätuulta oli ollut sopivissa määrin – ei liikaa, eikä liian vähän. Yllättäen täytyi kuitenkin pysähtyä oman elämän isojen kysymysten äärelle. Mitkä asiat tuovat elämääni merkityksellisyyttä, jos elämä jääkin odotettua paljon lyhyemmäksi? Mitkä ihmissuhteet ovat ylläpitämisen arvoisia, jos kaikkia ei ehdi tai pysty ylläpitämään? Mistä ammentaa voimia arkeen, kun koko elämästä oli muodostunut iso kysymysmerkki? Oman elämän inventaaria oli raskasta tehdä. Olen kuitenkin nyt jälkikäteen kiitollinen siitä, että pysähtymisen myötä tiedän, mitä elämältäni haluan ja mitä arvostan.
Sairastuminen kirkasti minulle, että elämässä on asioita, joihin voin vaikuttaa, ja on asioita, jotka eivät ole minun päätettävissäni. Minua koossa pitänyt voima oli niin yksinkertainen asia kuin hyvä perusarki. Se sisälsi muun muassa sen, että kävin ihan normaalisti töissä koko sairastamisen ajan. Työ toimi minulle ankkurina muutoksessa. Välillä tämä tarkoitti etäpäiviä, välillä konttoripäiviä – ihan kuten normaalistikin. Työ piti ajatukseni poissa murheista ja vahvasti kiinni elämänmakuisessa elämässä. Helppoa ei aina ollut, mutta en missään vaiheessa halunnut määritellä itseäni pelkästään vakavasti sairaaksi potilaaksi.
Töissä olin lomalla
Työroolini henkilöstön kehittämispäällikkönä oli kuin ”loma sairaudesta”. Kerroin sairastumisestani heti avoimesti ja pyysin, että minuun suhtaudutaan ihan normaalisti. Kerroin myös, että sairaudestani ja tarinastani saa kysyä niin paljon kuin haluaa. Esihenkilöni kanssa sovimme, että ilmoitan itse, jos tarvitsen kevennystä vastuisiini. Halusin pysyä ruorissa omassa elämässäni.
Päivä kerrallaan -meiningillä menin. Työ auttoi luovimaan eteenpäin: en ehtinyt keskittyä pelkoon enkä itsesääliin. Yhteisöllisyys auttoi huomaamaan, että arki jatkuu ja asiat menevät eteenpäin. Yritin tietoisesti saada päiviin mahtumaan sopivasti työntekoa, pientä liikuntaa, ystävien tapaamista, ulkoilua ja lukemista.
Erikoismausteena jaksamisessani oli rakastamani ulkosaariston karut maisemat ja meri. Meri on aina antanut minulle voimaa ja palauttanut asioiden mittasuhteet silloin, kun pää on ollut tungokseen saakka täynnä ajatuksia ja huolia.
Ankkuroidutaan hetkeksi
Olen vahvasti sisäistänyt sen, että elämä on 10 prosenttia sitä, mitä minulle tapahtuu, ja 90 prosenttia sitä, miten siihen asennoidun. Kaikkeen elämässämme emme voi vaikuttaa, mutta suhtautumisemme asioihin voimme jokainen valita.
Toivon, että sinäkin maltat pysähtyä hetkeksi. Mistä sinä ammennat voimia arkeesi juuri tällä hetkellä? Mistä taasen saat tulta purjeisiisi? Jokainen tietää itse parhaiten, mistä se pieni ”kultareunus” ja loma päässä pyörivistä ajatuksista itselleen tulee. Suo tietoisesti itsellesi näitä asioita!
Björkestam-Bärlund Barbro
henkilöstön kehittämispäällikkö, Ilmarinen
@bjorkestam (twitter.com)
- Ilmarisen TyökykyAreena tarjoaa tutkittua tietoa ja arjen työkaluja – poimi vinkit työkyvyn edistämiseen!
-
Reiska Korpinen 21.5.2023 klo 13.59
Ja varmaana terveet työkaveris sai tehdä sunkin työt omiensa ohella sairaslomas aikana? Silleen ne ainakin meillä ja tuttujen töissä teki ennen ku vihdoin päästiin eläkkeelle.Vastaa kommenttiin
- Barbro Björkestam-Bärlund 24.5.2023 klo 13.15
Hei Reiska, en ollut sairauslomalla kuin muutaman päivän heinäkuussa, eli olin töissä koko syöpäreissun ajan, joten itse tein kaikki työni kuten normaalisti. Tämä oli ihan oma valintani. Olisin tietenkin saanut olla sairauslomalla, mutta halusin itse olla töissä, syövästä huolimatta. Työ piti elämässä kiinni ja on aina ollut minulle todella tärkeä osa elämääni.Vastaa kommenttiin
- Reiska Korpinen 24.5.2023 klo 17.20
Totta, kaikki sairaat töihin myös Barbron viitoittamalla tiellä. Eiköhän tuleva oikeistohallitus ota koppia tuosta.Vastaa kommenttiin
- Reiska Korpinen 24.5.2023 klo 17.20
- Barbro Björkestam-Bärlund 24.5.2023 klo 13.15
-
Ville Vallaton 21.5.2023 klo 17.51
Täytynee myöntää et Reiska on oikeassa. Itse kun aloittelin raa'at palkkatyöt -70 luvun lopulla niin luulin et palkka maksetaan työnteosta. Mutta sitten siitä yli 10 vuoden päästä huomasinkin et sehän maksetaankin paikallaolosta kun ympärillä pyöri kaikenlaisia tyhjäntoimittajia ja peukalonpyörittäjiä myös täydellä palkalla. Siitä sitten taas yli 10 vuotta ja laman jälkeen alkaneen jatkuvan tehostamisen jälkeen tajusin et sehän maksetaankin kirjoillaolosta kun heikot eivät vain jaksaneet eikä jaksa edelleenkään enää edes olla työpaikallaan kuin sillointällöin. Itse kuitenkin painoin pitkääpäivää ilman vikinöitä viimein täysin terveenä täydelle työeläkkeelle. Eli kyllä noita "ankkurinsa työpaikalla pitäviä muutoksessa" riittää nykyään palkkalistoilla edelleen, yleensä kyllä nuoria lökäpöksyjä ja hienohelmoja. Ilmariselle täys tuki täältä hoputtaa vielä palkkatöissä olevia tekemään töitään myös ilman vikinöitä vähintään 42v.👍Vastaa kommenttiin
-
Ilja 4.6.2023 klo 11.31
Kiitos Barbro, kun kerroit tästä kokemuksestasi. Myönteinen ja eteenpäin katsova asenne tosiaan on äärimmäisen tärkeä ja vaikuttaa sairastumisen tapahtuessa myös toipumisen todennäköisyyteen!Vastaa kommenttiin
-
Tietoisuus 6.6.2023 klo 22.08
Kiitos Ville että kerroit tästäkin kokemuksestasi. Myönteinen ja eteen- ja taaksepäin katsova asenne tosiaan on äärimmäisen tärkeä ja vaikuttaa täysin terveenä niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisesti pysymiseen koko työ-uran aikana ja sen jälkeenkin.Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Kohti uutta arkea – uudistimme ammatillisen kuntoutuksen palvelumme
Työelämä muuttuu jatkuvasti, ja niin muuttuvat myös asiakkaidemme tarpeet. Aiemmin ammatillisen kuntoutuksen asiakkaamme hakeutuivat palveluihin tyypillisesti tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Nykyään tilanne on moninaisempi: mielenterveyden haasteet korostuvat, ja palvelujamme hakevat entistä nuoremmat ihmiset. Asiakkaamme eivät enää tarvitse vain yhden tyyppisiä ratkaisuja, vaan heidän haasteensa ja toiveensa ovat yksilöllisempiä ja monimuotoisempia.
Voiko tulevaisuuteen suunnata katse menneisyydessä? - ralliautoilusta oppia työkykyjohtamiseen
Miten työkykyjohtamisessa voisi ottaa oppia autolla ajamisesta? Autoa ohjatessa on selvää, että päästäkseen turvallisesti etenemään, on pidettävä katse kohdistettuna eteenpäin. Matkan päämäärä on yleensä myös tiedossa ratin taakse istahtaessa. Ajaessa vilkaistaan auton mittaristoa ja harkitaan saadun tiedon sekä muiden havaittujen olosuhteiden perusteella, olisiko esimerkiksi kaasua syytä höllentää vai lisätä.
Tarvitsemme pidempiä, parempia ja enemmän työuria
Pidemmät työurat ovat olleet keskeinen yhteiskunnallinen tavoite jo pitkään. Tällä hetkellä kehitys polkee kuitenkin paikallaan. Suomen väestörakenne on ollut suuressa muutoksessa, kun syntyvät ikäluokat ovat jääneet entistä pienemmiksi ja senioreita on yhä enemmän. Tuoreen väestöennusteen mukaan nykyisen tasoinen nettomaahanmuutto ylläpitäisi kuitenkin väkiluvun kasvua seuraavat 30 vuotta. Kestävään työelämään ja työkykyjohtamiseen panostaminen on silti välttämätöntä, jotta onnistumme työurien pidentämistalkoissa.