Valintojen maailma: Tuuppaamalla parempaa työkykyä

Maailmalla suosittu tuuppausteoria voi olla avain tulevaisuuden työkykyjohtamiseen. Onnistunut tuuppaus ei perustu kielloille ja rajoituksille, vaan hyvien valintojen suunnittelulle ja tarjoamiselle ensisijaisina. Tuloksena on tyytyväinen työntekijä ja parantunut työ- ja toimintakyky.

Hauskasti suomennettu ”tuuppausteoria”, englanniksi ”nudge theory” on maailmalla suosittu politiikan ja palveluiden suunnittelutapa. Sen kehitti vuonna 2008 Chicagon yliopiston professori Richard Thaler, joka sai teoriastaan Nobelin palkinnon vuonna 2017 (Thaler & Sunstein, 2008; 2017). Tuuppausteoria kuuluu käyttäytymistaloustieteen alaan, jonka yhtenä oppi-isänä pidetään niin ikään taloustieteen Nobelilla palkittua Daniel Kahnemania (esim. Kahneman, 2011).

Käyttäytymistaloustieteessä tunnustetaan, että suuri osa ihmisten tekemistä päätöksistä on epärationaalisia ja perustuvat vaistoon, totuttuihin tapoihin ja näppituntumaan eivätkä tarkkaan analyysiin. Usein epärationaalinen päätös on mielestämme tunnetasolla hyvä, vaikka tylsä rationaalinen päätös olisi järkevämpi. Pahimmillaan vääristä päätöksistä tulee elämäntapoja ja niistä pois oppiminen on hyvin hankalaa tai jopa mahdotonta. Käyttäytymistaloustiede selittää esimerkiksi sen , miksi olemme ylipainoisia, vaikka tiedämme, että laihdumme, jos söisimme vähemmän kuin kulutamme.

Tuuppauksessa ihmisen epärationaalisuutta käytetään vahvuutena

Tuuppausteoriassa epärationaalisuutta käytetään hyväksi luomalla ihmisille valintoja, jotka toteuttavat vallankäyttäjän tavoitteita. Tuuppaus onkin pohjimmiltaan valintojen arkkitehtuuria, jossa vallankäyttäjän näkökulmasta epätoivottu valinta on laitettu taka-alalle ja hyviä valintoja tarjotaan ensisijaisina. Valintojen maailma näyttäytyy konkreettisesti esimerkiksi ruotsinlaivan buffet-illallisella.  Siellä kilohinnaltaan kalleimmat katkaravut ja mädit tarjotaan pienissä astioissa linjaston päässä, ja illan pääruokaa, eli punaviinissä haudutettu naudan filettä vartioi näennäisesti kokkia esittävä tarjoilija, joka leikkaa herkkua jokaiselle vain pienen siivun kerrallaan. Viiniäkin saa, mutta vain pieni lasi kerrallaan noutopisteessä jonotettuna. Näin ravintola huolehtii siitä, että ihmiset täyttävät itsensä kohtuudella ja huokeilla raaka-aineilla, mutta kuitenkin lähtevät tyytyväisenä ravintolasta.

Tuuppauksessa mitään vaihtoehtoa ei rajata pois. Ajattelutapa on ehkä suomalaiselle sääntöihin ja rajoituksiin perustuvalle hyvinvointivaltiolle ja toisaalta ”management by perkele” -kulttuurille vieras. Tuuppausteoriassa uskotaan, että käskyillä, kielloilla ja rajoitteilla ei saada haluttua lopputulosta. Näin teoria on luonteeltaan ”liberaalia paternalismia”, eli vallankäyttäjä ohjaa hellästi, mutta päättäväisesti kansaa kohti oikeita valintoja, kansalta kuitenkaan mitään kieltämättä.

Verotuksella ja lainsäädännöllä saavutetut käyttäytymisen muutokset eivät ole määritelmän mukaan tuuppausta. Olennaista on, että hyvistä valinnoista tehdään valitsijalle helppoja ja toisaalta huonoista valinnoista tehdään hankalia. Vuoden 2021 uudelleenpainoksessa Thaler toi ”nudgen” rinnalle uuden termin ”sludge”, eli vapaasti suomennettuna vaikkapa ”loska” tai ”tauhka”. Tämä tarkoittaa sitä, että huonoihin valintoihin suunnitellaan tarkoituksella niiden valintaa viivästyttäviä tai hankaloittavia piirteitä. Tauhkaisessa loskassa rengas ei pidä ja auto ei kulje, joten on helpompaa valita juna. Arjesta tiedämme, että lehtitilauksen peruuttaminen on paljon hankalampaa kuin lehden tilaaminen.

Tuuppauksen suunnittelussa kartoitetaan valintapisteet

Onnistuneen tuuppauksen edellytyksenä on selvittää ne pisteet tuupattavien elämässä, jossa he tekevät tavoitteeseen liittyviä valintoja ja tehdä tässä valintapisteessä suotuisan vaihtoehdon valinta helpommaksi kuin epäsuotuisan. Mitään valmista reseptiä ei siis ole, vaan tuuppaus täytyy suunnitella huolellisesti joka tilanteeseen erikseen. Kun tutkijat selvittivät ylipainon hallinnan tuuppauksista saatuja kokemuksia, vaihtoehtojen suunnittelun lisäksi oleellisiksi onnistumisen kriteereiksi nousivat seuraavat: nimelliset rahalliset kannustimet, sosiaalinen paine, auktoriteetin esimerkki, kavereiden tuki, muistutukset ja palaute (Li ym., 2021).

• Tupakointia ei kielletä, vaan se sallitaan kaikille. Tupakointipaikka sijaitsee tehtaan pääoven edessä, jonne on työpisteeltä 5 minuutin kävelymatka. Tupakointipaikalla ei ole katosta ja tupakalle päästäkseen täytyy leimata itsensä ulos kahvihuoneessa biljardipöydän ja uuden kahvikoneen vieressä olevalla leimauslaitteella. Henkilöstötilaisuuksissa kerrotaan kuukausittain tilastotietoa päivittäin tupakoivien työntekijöiden lukumäärästä.
• Ruokalassa tarjotaan joka päivä rasvaista ja suolaista ruokaa kuten ennen vanhaan. Joka perjantai on erikoispäivä, jolloin on joko pitsaa, kebabia tai pyttipannua. Muina päivinä kuin perjantaisin herkut asetellaan tarjolle erikseen muusta linjastosta ja niiden vieressä on herkuille varattuna pienemmät kupit ja ottimet. Päälinjastolla tarjoillaan isoista lautasista ruokasuositusten mukaista tarjoamaa. Esihenkilöt näyttävät esimerkkiä ja syövät terveellisesti.
• Liikunta- ja kulttuuriharrastuksia tuetaan siten, että työntekijät nimetään jokainen omaan urheilujoukkueeseen ja paikallisen urheiluseuran kanssa sovitaan järjestettäväksi kevyttä ohjattua liikuntaa lauantaisin kello 12–14 tai pitkää työvuoroputkea seuraavana vapaapäivänä. Vuosittain järjestetään turnaus ja parhaat palkitaan. Näin tehdään korkin aukaisu heti vapaapäivää edeltävänä iltana hieman vähemmän houkuttelevaksi.

Myös yritys voi olla tuupattavana

Työkykyjohtaminen ei kuitenkaan ole pelkästään työnantajan toimia työntekijöiden työkyvyn edistämiseksi tai ylläpitämiseksi. Yhtä tärkeää on työnantajan vastuu järjestää työtehtävät siten, että pienistä vaivoista tai oireista kärsivät voisivat jatkaa töissä mahdollisimman pitkään. Valitettavan usein yrityksissä ei työtä ole voitu tai haluttu järjestää muuta kuin täydellisen terveyden ja toimintakyvyn työntekijöille.

Tulevaisuudessa vanhuuseläkeiän noustessa työelämässä on yhä enemmän täsmätyökykyisiä. Tässä tapauksessa tuupattavana onkin yritys ja tuuppaajana yhteiskunta. Yhteiskunnassa onkin lähdetty miettimään tapoja, joilla täsmätyökykyisten työllistäminen ja töissä pitäminen tehdään yrityksille houkuttelevammaksi.

Autamme Ilmarisessa asiakasyrityksiämme suunnittelemaan sopivia työkyvyn johtamisen keinoja. Myös tuupaten. Lue lisää työkykyjohtamisen palveluistamme.

Anssi Smedlund
johtava asiantuntija, Ilmarinen

Luettavaa ja kuunneltavaa:

• Richard Thalerin haastattelu (Freakonomics.com / Saatavilla mm. Spotify ja Apple Podcast)
• Thaler, R. H., & Sunstein, C. R. (2008). Nudge: Improving decisions about health, wealth, and happiness. Yale University Press.
• Thaler, R.H. and Sunstein, C.R., 2021. Nudge: The final edition. Yale University Press.
• Li, R., Zhang, Y., Cai, X., Luo, D., Zhou, W., Long, T., Zhang, H., Jiang, H. and Li, M., 2021. The nudge strategies for weight loss in adults with obesity and overweight: A systematic review and meta-analysis. Health Policy, 125(12), pp.1527-1535.
• Kahneman, D., 2011. Thinking, fast and slow. Macmillan.