Vale – emävale – tilasto: Miten luet oikein julkisia tilastoja?

Tilastot ovat tärkeä tietolähde, mutta niiden tulkitseminen voi olla yllättävän haastavaa. Olemme luonnostamme tarinankertojia, ja tilastot haastavat meidän intuitiivisen ajattelumme. Tarjoan blogissani ohjeita tilastojen kriittiseen tarkasteluun ja esittelen esimerkkejä siitä, miten tarinankerronta voi hämärtää tilastojen objektiivista tarkastelua.

Ihmiset ovat luonnostaan taipuvaisia luomaan johdonmukaisia kertomuksia menneisyydestä. Daniel Kahnemanin (2011) mukaan tämä kyky auttaa meitä ymmärtämään tapahtumia, mutta samalla se estää meitä suhtautumasta tilastoihin neutraalisti. Hans Rosling (2018) taas varoittaa, kuinka dramaattiset uutiset esitetään usein poikkeuksina, ikään kuin ne olisivat yleisiä sääntöjä. Tällä tavalla syntyy ylidramaattinen maailmankuva, joka saattaa johtaa vääristyneisiin päätöksiin.

Mielenterveysongelmat ovat yleisin työkyvyttömyyteen liittyvä puheenaihe. Media nostaa esille henkilökohtaisilla kokemuksilla väritettyjä tarinoita, joissa työolot aiheuttavat psyykkistä kuormitusta sekä mielenterveysongelmia ja asiantuntijatyö polttaa ihmiset loppuun. Median kertomuksissa nuorten työkykyongelmat johtuvat sosiaalisen median käytöstä ja liikkumattomuudesta yhä lisääntyvien työn vaatimusten rinnalla. Tilastoja lähemmin tarkastelemalla näille tarinoille ei kuitenkaan ole perusteita.

Työolojen ja mielenterveysongelmien yhteys?

Kelan mukaan (kela.fi) mielenterveysongelmat aiheuttivat yli 100 000 henkilön pitkäaikaisen sairauspoissaolon vuonna 2024. Kelan tilasto kattaa kuitenkin palkansaajien lisäksi noin kolmanneksen muitakin, kuten työttömiä ja opiskelijoita. Tämän vuoksi suoraan Kelan tilastoista ei voida päätellä syy-yhteyttä työolojen ja mielenterveysongelmien välillä, vaan asia vaatii tarkempaa tutkimusta. Vaikka tilastoja tarkastelemalla voitaisiinkin löytää toimialat ja ammatit, joissa tilastot ovat eniten nousseet, on työolojen ja sairastumisen välinen syy-yhteys silti vaikeaa todistaa.

Asiantuntija-alojen henkisen kuormituksen yhdistäminen alan mielenterveyden ongelmiin syntyy ajatusharhasta, jossa fyysisesti kuormittavien alojen syy-yhteys sairauteen yleistetään tietotyöhön. Tutkimukset ja laaja empiirinen näyttö osoittavat, että fyysisesti kuormittava työ johtaa ajan mittaan tuki- ja liikuntaelinten ongelmiin, jotka lisäävät fyysisesti kuormittavien alojen työkyvyttömyyttä. Aivotyön syy-yhteyttä työkyvyttömyyteen johtaviin mielenterveyden ongelmiin sen sijaan ei ole näytetty toteen, vaikka aivotyö toisinaan luonnollisesti väsyttää ja uuvuttaa tekijäänsä.

Tilastot tarjoavat päätöksiä tukevaa tietoa

Ilmarisen työkyvyttömyyseläkeindeksin tilasto pysyvästä työkyvyttömyydestä osoittaa, että mielenterveysongelmat jakautuvat tasaisesti eri alojen välillä, eivätkä ole korostuneita asiantuntija-ammateissa. Asiantuntija-ammattien mielenterveyden ongelmien suuri suhteellinen osuus johtuu muiden sairauksien vähäisyydestä, eikä mielenterveyden ongelmien muita aloja suuremmasta esiintyvyydestä.

Nuorten mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden huomattavalle kasvullekaan ei löydy tilastoja tarkemmin tutkimalla katetta. Saatikka sitten siihen, että kasvun syynä olisivat alati huonontuvat työolot, sosiaalisen median käyttö tai liikkumattomuus. On totta, että mielenterveyden häiriön takia työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä on lukumääräisesti korkeammalla tasolla kuin 10 vuotta sitten. Eläketurvakeskuksen alkavuustilastot (etk.fi) suhteutettuna ikäluokan kokoon kuitenkin osoittavat, että nuorten työkyvyttömyyseläkkeet ovat olleet laskutrendillä viimeiset neljä vuotta.

Kun ikäluokkien kehitystrendejä verrataan toisiinsa, käy ilmi, että 35–60-vuotiaissa alkavuus on ajan mittaan vähentynyt enemmän kuin mitä nuorilla se on lisääntynyt. Näin ollen looginen selitys muutoksille tilastoissa on se, että mielenterveyden ongelmiin puututaan yhä nuorempina, mikä säästää työkyvyttömyyden kustannuksia vanhemmissa ikäluokissa. Alati lisääntyvä ja sosiaalisen mediankin välityksellä leviävä huolipuhe mielenterveydestä saa nuoret tunnistamaan itsessään mielenterveyden oireita ja hakemaan niihin hoitoa, mikä on tietysti hyvä asia.

Kriittinen ajattelu kannattaa aina

Aiemmin kuvatut esimerkit osoittavat, että tilastojen tulkinta on vaikeaa, vaikka tarinoita tilastojen taustalle onkin helppo keksiä. Jos olet työpaikallasi roolissa, jossa suunnittelet työkykyjohtamisen toimenpiteitä, niin älä muuta yrityksesi työkykyjohtamista pelkästään julkisten tilastojen tai tarinoiden vuoksi, vaan suhtaudu niihin olettamuksina.

Tilastoja tarkastellessa kannattaa muistaa seuraavat periaatteet:

• Tilastoista ei voi päätellä syy-seuraussuhteita, vaan niitä täytyy erikseen tutkia. Ja vaikka syy-yhteyksiä olisikin tutkittu, niin kannattaa pohtia, missä määrin ne koskevat omaa organisaatiota.
• Tilastoista täytyy aina selvittää niiden määritelmät ja rajaukset ennen niiden tulkintaa.
• Tilastoista ei saa tehdä nopeita johtopäätöksiä. Tilastot täytyy aina suhteuttaa ja vertailla.
• Tilastojen trendit täytyy huomioida tilaston nykytason lisäksi. Usein tilastoitava asia voi vaatia huomiota, vaikka trendi olisikin suotuisa. Toisinaan sadan prosentin nousu voi määrällisesti olla vähäpätöinen.

Tilastot tarjoavat arvokasta tietoa, mutta ne eivät ole itsessään päätöksiin johtavia totuuksia. Tarvitsemme kriittistä ajattelua ja ymmärrystä siitä, mitä numerot todella kertovat. Pidäthän huolta, että numerot pysyvät numeroina – ja tarinat tarinoina.

Anssi Smedlund
johtava asiantuntija, tietojohtaminen
Ilmarinen

Lue lisää:

• Miten voit tukea huomisen työkykyä? Lue lisää » Huomisen työkyky – näin johdamme työkykyä yhdessä 

Kirjallisuutta:

• Kahneman, 2011, Thinking, Fast and Slow. Penguin Books
• Hans Rosling, Ola Rosling, Anna Rönnlund, 2018, Faktojen maailma. Otava