Blogit ja artikkelit

Työelämä muuttuu jatkuvasti, ja niin muuttuvat myös asiakkaidemme tarpeet. Aiemmin ammatillisen kuntoutuksen asiakkaamme hakeutuivat palveluihin tyypillisesti tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Nykyään tilanne on moninaisempi: mielenterveyden haasteet korostuvat, ja palvelujamme hakevat entistä nuoremmat ihmiset. Asiakkaamme eivät enää tarvitse vain yhden tyyppisiä ratkaisuja, vaan heidän haasteensa ja toiveensa ovat yksilöllisempiä ja monimuotoisempia.

Miten työkykyjohtamisessa voisi ottaa oppia autolla ajamisesta? Autoa ohjatessa on selvää, että päästäkseen turvallisesti etenemään, on pidettävä katse kohdistettuna eteenpäin. Matkan päämäärä on yleensä myös tiedossa ratin taakse istahtaessa. Ajaessa vilkaistaan auton mittaristoa ja harkitaan saadun tiedon sekä muiden havaittujen olosuhteiden perusteella, olisiko esimerkiksi kaasua syytä höllentää vai lisätä.

Pidemmät työurat ovat olleet keskeinen yhteiskunnallinen tavoite jo pitkään. Tällä hetkellä kehitys polkee kuitenkin paikallaan. Suomen väestörakenne on ollut suuressa muutoksessa, kun syntyvät ikäluokat ovat jääneet entistä pienemmiksi ja senioreita on yhä enemmän. Tuoreen väestöennusteen mukaan nykyisen tasoinen nettomaahanmuutto ylläpitäisi kuitenkin väkiluvun kasvua seuraavat 30 vuotta. Kestävään työelämään ja työkykyjohtamiseen panostaminen on silti välttämätöntä, jotta onnistumme työurien pidentämistalkoissa.

Yritykset reagoivat toimintaympäristön muutoksiin kehittämällä toimintaansa. Haastavinakin aikoina ne haluavat houkutella hyviä työntekijöitä ja pitää heistä myös kiinni. Miten voi kehittää työtä vastuullisesti samalla työntekijät huomioiden? Olisiko ergonomiasta ratkaisuksi?

Kielteiset uutiset herättävät huomiomme, päätyvät mediaan herkemmin ja saavat enemmän klikkejä. Tämänkin uhalla kirjoitan blogipostauksen, jossa käännän viimeaikojen uutisoituja tutkimustuloksia toisinpäin positiivisiksi. Katsotaan, ropiseeko lukukertoja.

Ennen kesätyötäni Ilmarisella käsitykseni suomalaisesta eläkejärjestelmästä oli aika klassinen. Silloin harvoin, kun olin miettinyt eläkettä, ajatukseni olivat suunnilleen tällaisia: eläkkeelle en pääse ikinä ja eläkettä minulle ei riitäkään. Jo nyt nykyisille suurien ikäluokkien eläkeläisille maksetaan eläkkeet tämän päivän työntekijöiden palkoista.

Keskustelu ikääntyneiden asemasta työelämässä käy kuumana. Nykyään puolet konkareista jää eläkkeelle heti, kun se on mahdollista. Itse kuulun siihen toiseen puoleen, joka jatkaa työssä alimman vanhuuseläkeiän jälkeenkin. Ratkaisu oli minulle itsestään selvä, vaikka ei ongelmaton. Löysinkö suurimman ikärasistin sittenkin peilistä?