Työuupumus eli burnout ja työkyky

Pitkittynyt työstressi voi johtaa uupumukseen. Työuupumusta ei luokitella varsinaiseksi sairaudeksi, mutta uupuneella voi olla riski sairastua muun muassa masennukseen, unihäiriöihin, päihdehäiriöihin ja stressiperäisiin somaattisiin sairauksiin. 

Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriötila.  Siihen kuuluvat voimakas kokonaisvaltainen väsymys, kyynisyys ja vähentynyt sitoutuneisuus työhön. 

Stressi sinällään ei ole vaarallista, kunhan siitä on riittävät mahdollisuudet palautua. Työstressi on ihmisen yritys sopeutua kuormitukseen. Työuupumuksessa sopeutumista ei enää tapahdu, eikä palautuminen onnistu. Stressitila pitkittyy ja johtaa uupumukseen.

Mistä stressi johtuu?

Stressiä aiheuttavat tyypillisesti työn vaatimukset, kuten

  • liiallinen työmäärä
  • ristiriitaiset tai epäselvät roolit tai tavoitteet
  • vähäiset vaikuttamismahdollisuudet ja sosiaalinen tuki
  • koettu epäoikeidenmukaisuus sekä epävarmuus.

Stressiä voivat aiheuttaa myös

  • työntekijän ominaisuudet, kuten itselle tai työlle asetetut vaatimukset sekä voimakas velvollisuudentunto
  • työyhteisön vähäiset tai haitalliset keinot stressin hallitsemiseksi, kuten taukojen laiminlyönti ja työpäivän jatkuva venyttäminen

Uupumus vaatii työtapojen muutosta

Työuupumuksen vaikutus työkykyyn näkyy muun muassa väsymyksenä, johon lepo ei auta, haluna vetäytyä ihmissuhteista sekä keskittymisen ja muistin ongelmina.

Työuupumuksen hoitaminen vaati usein aluksi jonkinlaisen irtioton työstä, esimerkiksi lomaa aikaistamalla tai saldovapaita käyttämällä. Jos työuupumukseen liittyy vakavampia oireita, kuten masennusta tai pitkään kestäneitä unihäiriöitä, voi työterveyslääkäri arvioida myös, tarvitaanko sairauslomaa.

Koska työuupumus kehittyy työntekijän ja työn vuorovaikutuksessa, edellyttää työkyvyn tukeminen aina sekä työn muokkaamista että työntekijän omien toimintatapojen tarkastelemista.