Ahdistuneisuushäiriö ja työkyky

Ahdistuneisuushäiriö ei yleensä aiheuta pidempiaikaista työkyvyttömyyttä. Työkykyä voidaan tukea työtä sopivasti muokkaamalla. Oireilusta huolimatta työssä jatkaminen voi jopa tukea toipumista.

Ahdistus on monissa tilanteissa asianmukainen reaktio mahdollisiin uhkatilanteisiin tai epävarmuuteen.  Ahdistuneisuushäiriö sen sijaan on lääkärin diagnosoima sairaus. Siinä oireilu on voimakasta, pitkäkestoista sekä psyykkistä että sosiaalista toimintakykyä rajoittavaa. Ahdistuneisuushäiriön esiintyvyys on 1–2 % suomalaisessa väestössä. Ahdistuneisuushäiriöt ovat sairauksia, joiden syntyyn liittyy biologisia, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. 

Ahdistuneisuushäiriöihin liittyy poikkeavan voimakas kohtauksittainen tai jatkuva uhan ja ahdistuksen tunne, jota saatetaan säädellä välttämiskäyttäytymisen avulla. Lisäksi oireistoon liittyy usein fyysisiä oireita, kuten sydämentykytystä, hengenahdistusta tai vapinaa.

Ahdistuneisuushäiriöt, kuten julkisten paikkojen pelko, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, aiheuttavat toimintakyvyn ja elämänlaadun heikkenemistä. Sitä voidaan vähentää asianmukaisella hoidolla.  Hoitona käytetään psykoterapiaa, lääkehoitoa tai molempia.  

Ahdistuneisuus voi rajoittaa työkykyä

Lievät ahdistuneisuusoireet eivät useinkaan heikennä työkykyä. Vaikeat, toimintakykyä lamaavat ahdistuneisuushäiriöt voivat sen sijaan vaikuttaa merkittävästi työsuoritukseen.

Ahdistuneisuushäiriöt ovat kuitenkin pääsääntöisesti hoidettavissa olevia sairauksia eivätkä ainakaan yksinään aiheuta pidempiaikaista työkyvyttömyyttä tai työkyvyttömyyden uhkaa.

Ahdistuneisuushäiriöissä työkykyä voidaan tukea työtä sopivasti muokkaamalla. Oireilusta huolimatta työssä jatkaminen voi jopa tukea toipumista.