Blogit ja artikkelit

Katsoin Ylen Tilipäiväkirjat yhdeltä istumalta. Siinä joukko nuoria naisia kertoi reaaliaikaisesti, miten koronakevät vaikutti arkeen, työntekoon ja mieleen. Kaikkien arki muuttui kertaheitolla maaliskuussa dramaattisesti. Tarinat olivat valtavan koskettavia, aidon ja rehellisen oloisia.

Mielenterveys on noussut erityisesti tänä vuonna keskeiseksi puheenaiheeksi työkykyjohtamisessa. Miten mielenterveyttä voi edistää työpaikoilla entistä paremmin?

Kenestäkään meistä ei ole kaikkiin töihin, mutta kaikista on johonkin työhön. Kun työn vaatimukset ovat sopivalla tasolla, ei työntekijän työkyky ole osittainen, vaan täysi – kroonisesta sairaudesta tai vammasta huolimatta.

Me työeläkevakuuttajat elämme ja hengitämme työeläkettä. Puhumme sen merkityksestä omaan toimeentuloon ja tiedämme, kuinka tärkeästä turvasta on kyse. Mutta entäpä suurin osa suomalaisista. Tuntevatko he työeläketurvansa tai pitäisikö edes tuntea? Onko sillä nyt niin väliä?

Valtiovarainministeriön tuore ehdotus varhennetun osittaisen vanhuuseläkkeen lopettamisesta sai minut pohtimaan historiaa. Tulin työeläkealalle 80-luvun puolivälissä yhtä aikaa yksilöllisen varhaiseläkkeen kanssa. Yksilöllinen varhaiseläke (YVE) oli työkyvyttömyyseläkkeen muoto, jolle pääsi 55-vuotiaana varsin vähäisellä työkyvyn alenemalla ja parinkymmenen vuoden työhistorialla.

Koronapandemia on vaikuttanut eri tavoin eri yrityksiin ja ihmisiin. Työnantajan turvatoimet ja panostus henkilöstön hyvinvointiin ovat voineet kääntää paineisen tilanteen jopa voimavaraksi. Toisaalta viestinnän ja turvaverkkojen puute voi johtaa pinnan alla kytevien ongelmien eskaloitumiseen. Ennakoiva mielen hyvinvoinnin tuki voi ehkäistä ahdistuksen kehkeytymistä työkykyongelmiksi ja mielenterveyden haasteiksi. WHO:n mukaan investointi masennuksen ja ahdistuksen hoitoon tuottaa nelinkertaiset säästöt ja parantaa elämänlaatua. Siitä hyötyvät sekä työnantaja että ihminen itse.

Näin Yrittäjän päivän kynnyksellä mietin, millainen yrittäjien arki on mahtanut olla tänä vuonna. Voin vain yrittää kuvitella ja arvailla.

Eläkevarojen sijoittaminen on pitkäjänteistä toimintaa. Usein sanotaan, että eläkeyhtiön kvartaali on neljännesvuoden sijaan neljännesvuosisata. Pitkään ajanjaksoon mahtuu nousuja ja laskuja, ja rajutkin markkinaheilahtelut ovat osa sijoitustoimintaa, mihin eläkeyhtiöt varautuvat vakavaraisuuspuskureilla.

Digitalisaatiossa ja alustataloudessa tapahtui viime keväänä merkittävä loikka eteenpäin. Myös työkykyjohtamisessa ollaan siirtymässä kohti alustataloutta.