Olkavaivat, työkyky ja työn muokkaus
Olkapääkivun vuoksi ei välttämättä tarvitse jäädä sairauslomalle. Olkapään kuormitusta voi vähentää työtä muokkaamalla.
Olkapään kipu voi johtua monista eri syistä. Syynä voi olla esimerkiksi jänteen rappeuma, vammat tai nivelrikko. Olkapään jännevaivoja esiintyy noin 2 %:lla työikäisestä väestöstä. Jännevaiva voi oireilla ilman suurempia rakenteellisia muutoksia tai jänteeseen voi syntyä repeämä äkillisen tapaturman tai rappeuman myötä. Tavallisimmin olkapään kivun aiheuttaa yhden tai useamman kiertäjäkalvosimen jänteen rappeuma.
Olkapään jännevaivojen riski kasvaa, jos olkapäätä kuormittavat suuret voimat, toistoliikkeet ja olkavarren pitkään jatkuvat kohoasennot työssä tai harrastuksissa. Riskiä suurentavat myös ikääntyminen, naissukupuoli, diabetes ja metabolinen oireyhtymä. Tupakointi heikentänee kiertäjäkalvosinta, ja diabetes ja kilpirauhasen sairaudet näyttävät altistavan jänteiden kalkkikertymille. Mikäli jänteessä on repeämä, hoidon kannalta on tärkeää erottaa, onko sen taustalla merkittävä tapaturma vai ei. Olkavaivan syyn selvittää lääkäri, joka tarvittaessa varmentaa diagnoosin röntgen-, ultraääni- tai magneettikuvauksella sekä joskus hermoratatutkimuksella (ENMG).
Noin puolet uusista olkakivuista paranee 2–3 kuukauden aikana ilman erityisiä hoitoja.
Olkapääkivun hoito on alkuvaiheessa pääasiassa kuormituksen vähentämistä ja kivun hoitoa. Kuvantamistutkimuksia ei lyhytkestoisissa, ilman tapaturmaa alkaneissa vaivoissa yleensä tarvita ennen hoidon aloittamista. Lääkäri, fysioterapeutti tai muu terveydenhuollon ammattilainen antaa ohjeet itsenäiseen toimintakykyä tukevaan harjoitteluun ja kertoo, mistä olkavaivassa on kyse. Samalla työntekijä saa käytännön keinoja kivun lievittämiseksi lääkityksellä ja ilman. Lääkkeettömiä kivun lievityskeinoja ovat mm. kuormituksen säätely, liikehoidot, työasennon ja ryhdin korjaus sekä kylmä- ja lämpöhoidot. Oireilevaa raajaa tulee käyttää kivun sallimissa rajoissa. Ellei alkuvaiheen omahoito lievitä oireita 4–6 kuukaudessa, tärkein hoito on fysioterapeutin ohjaama terapeuttinen harjoittelu. Jotta terapeuttinen harjoittelu on tuloksellista, sitä on yleensä tehtävä säännöllisesti kolmen kuukauden ajan.
Oireilevan kiertäjäkalvosinvaivan leikkaushoitoa harkitaan, jos asianmukainen lääke- ja liikehoito ei tuota tulosta. Sitä tulee harkita myös silloin, jos kiertäjäkalvosinrepeämään liittyy merkittävä käden voiman heikkeneminen esimerkiksi tapaturman jälkeen. Olkanivelen nivelrikon hoitona joissakin tapauksissa on tekonivelleikkaus.
Monia työssä ja vapaa-aikana tarvittavia olkapäätä kuormittavia tehtäviä voi opetella tekemään siten, että välttää kivuliaan liikkeen. Olkapään jännevaivan vuoksi ei välttämättä tarvitse jäädä sairauslomalle. Työtä muokkaamalla voi olla mahdollisuus jatkaa työssä ilman olkapään kuormitusta: kädet kohoasennossa työskentely, toistuvat työliikkeet vaakatasossa tai vaakatason yläpuolella, raskaat nostot ja työnnöt sekä käsien kannattelu.
Työn muokkausmahdollisuuksia voi arvioida esihenkilön lisäksi työfysioterapeutti, työterveyshoitaja ja -lääkäri tai toimintaterapeutti. Työtä voi räätälöidä siten, että haitallinen kuormitus vähenee tai parhaassa tapauksessa poistuu kokonaan esimerkiksi apuvälineitä käyttäen. Hyvä keino on siirtyminen mahdollisimman lähelle työskentelykohdetta esimerkiksi nostimilla ja askelmilla sekä tukeutumalla käsinojiin, sopiviin työskentelytasoihin tai käyttämällä jatkovarsia. Olkapäihin kohdistuvaa kuormitusta voi vähentää suosimalla vaihtelevia asentoja ja eri korkeuksilla tehtäviä töitä sekä tauottamalla työtä.