Nivelrikko, työkyky ja työn muokkaus
Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus. Nivelrikkoa sairastavan työkykyä voi ylläpitää työjärjestelyin ja ergonomiaratkaisuin.
Suomessa yli 30-vuotiaista miehistä 6 % ja naisista 5 % sairastaa lonkkanivelrikkoa. Polvinivelrikkoa sairastaa yli 30-vuotiaista miehistä 6 % ja naisista 8 %. Iän myötä nivelrikko yleistyy huomattavasti.
Nivelrikossa koko nivel on sairastunut, sillä nivelrikko aiheuttaa muutoksia niin nivelrustossa, luussa, nivelkapselissa kuin lihaksissakin. Muutokset tapahtuvat yleensä hitaasti vuosien kuluessa, eikä vaurioitunut nivelrustokudos enää uusiudu ennalleen. Sen perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta sairauden taustalla on kuitenkin usein lihavuus, nivelvamma tai raskas ruumiillinen työ.
Nivelrikon oireita ovat yleensä jomottava kipu, joka pahenee liikkuessa ja lievittyy levossa. Kun sairaus etenee, kipu voi muuttua jatkuvaksi, ja se saattaa vaivata myös öisin. Nivelet ovat aamuisin jäykkiä, ja liikkeelle lähteminen saattaa olla hankalaa esimerkiksi istumisen jälkeen. Myös kävely sekä tasamaalla että portaissa tuntuu vaikealta. Polven nivelrikkokipu on paikallista eli se tuntuu pääsiassa polven alueella, mutta se voi säteillä myös säären yläosaan. Lonkkanivelrikko tuntuu usein nivustaipeessa ja etureiden yläosassa, mutta kipu voi säteillä myös laajemmalle alueelle, kuten pakaraan ja muuallekin reidessä.
Lääkäri tekee nivelrikkodiagnoosin potilaan kuvaamien oireiden, niveltutkimusten ja röntgenkuvien perusteella. Joskus voidaan tarvita myös muita tutkimuksia.
Itsehoito on nivelrikon hoidon perusta. Se tarkoittaa, että lääkäri tai joku muu terveydenhuollon ammattilainen kertoo potilaalle, mistä sairaudessa on kyse ja miten hän voi omilla keinoillaan helpottaa tilannetta. Tilannetta helpottavia keinoja ovat sopivat liikuntatavat, kivun hallintakeinot ja hoito, laihduttaminen ja ruokavalioneuvonta sekä nivelvammojen ehkäisy.
Terapeuttisen harjoittelun asiantuntija on fysioterapeutti, joka valitsee sopivat yksilölliset harjoitukset ja ohjaa oikean tekniikan ja harjoittelun. Liikunta voi olla ohjattua tai omatoimista, mutta sen on oltava säännöllistä ja jatkuvaa. Liikunnassa huomioidaan muun muassa potilaan ikä, nivelrikon oireet ja aste sekä muut sairaudet ja liikkumiskyky. Suositeltavia liikuntamuotoja ovat sellaiset, joissa niveliin ei kohdistu voimakkaita iskuja tai kiertoliikkeitä ja joissa tapaturmariski on pieni. Tällaisia ovat esimerkiksi kävely, pyöräily ja uinti. Jos nivel on tulehtunut, kuormitusta tulee keventää, kunnes niveltulehdus on rauhoittunut.
Lääkkeettömiä kivun hoitoja voidaan käyttää joko pelkästään tai terapeuttisen harjoittelun ja liikunnan rinnalla. Kylmä- ja jääpakkauksilla voi vähentää polvinivelrikon aiheuttamaa polven turvotusta ja parantaa reiden etuosan lihaksen voimaa. Akupunktio voi vähentää kipua ja parantaa toimintakykyä ainakin lyhytaikaisesti polven nivelrikossa.
Polvituen käyttö saattaa vähentää kipua ja parantaa toimintakykyä polven nivelrikossa. Sekä polvi- että lonkkanivelrikossa on suositeltavaa käyttää apuvälineitä tarpeen mukaan, sillä ne vähentävät oireilua ja helpottavat jokapäiväisiä askareita.
Lääkkeillä voi lievittää nivelrikkoon liittyvää kipua ja edistää toimintakykyä, mutta parantavaa tai taudin etenemistä estävää lääkettä ei vaivaan ole olemassa. Lääkitystä on saatavilla suun kautta otettuna, voiteina tai pistoksina.
Jos mikään muu hoitokeino ei ole auttanut nivelrikkokipuihin tai toimintakyky on olennaisesti heikentynyt, saattaa lääkäri perusteellisen yksilöllisen tutkimuksen ja harkinnan jälkeen ehdottaa leikkaushoitoa. Niistä tehokkain on tekonivelleikkaus.
Polvi ja lonkkanivelrikkoisten henkilöiden tulee välttää toistuvaa kyykistelyä, portaissa ja epätasaisella alustalla liikkumista, pitkäkestoisia istumis- tai seisomisaikoja, nivelen ääriasentoja ja raskaiden taakkojen nostamista.
Olka-, ranne- ja sorminivelrikkoisten henkilöiden tulee välttää nostoja ja yläraajojen voimaa vaativaa työtä. Työtä voi helpottaa lastoilla, tarttumista helpottavilla apuvälineillä sekä ergonomisilla työvälineillä ja osa-aikatyöllä.