Työelämä

Osallistuin taannoin mentorina PsyHack -tapahtumaan, jossa opiskelijoista ja nuorista asiantuntijoista kootut joukkueet etsivät ratkaisuja työelämän henkisiin haasteisiin. Keskeisin haaste tapahtuman ideoinnin perusteella on työelämän kehittäminen sellaiseen suuntaan, että työ voisi olla luonteva, työkykyä ja terveyttä edistävä osa elämäämme.

Liiallisesta työkuormituksesta puhutaan paljon, mutta ongelman ratkaisemiseksi ei ole löydetty tarpeeksi tehokkaita välineitä. Työterveyshuollossa on perinteisesti keskitytty ratkomaan yksilöiden ongelmia, vaikka tarvittaisiin itse työn kehittämistä sujuvammaksi ja mielekkäämmäksi.

Työkyvyllä on monia eri määritelmiä, joista tässä tulee yksi. Työkyky on jotain, joka vaatii keskeytyksettömiä yöunia, sitä ettei ole jatkuva huoli tai jopa kauhu ja sitä että perspektiivi on kauempana kuin maksimissaan yhden tai kahden päivän päässä. Työkyvylle on hyväksi, että omasta tilanteestaan voisi avautua jollekin ja olisi ihmisiä, jotka olisivat kokeneet saman tai eläisivät samaan aikaan samanlaista tilannetta.

Helsingin Seniorisäätiön viidessä palvelukodissa tarjotaan ikäihmisille turvallista ja yksilön tarpeet huomioivaa hoivaa. Seniorisäätiön matala organisaatio auttaa toiminnan kehittämisessä ja henkilöstön työkyvyn varmistamisessa. Säätiön toimitusjohtaja Marika Metsähonkalan mielestä mainettaan paremmalle hoiva-alalle pitäisi voida rekrytoida työntekijöitä nykyistä ketterämmin.

Mielenterveydestä ja työelämästä keskustellaan paljon, mutta usein uhkakuvien kautta. Mielenterveyspoissaolot ovat lisääntyneet erityisesti nuorten keskuudessa. Mistä tämä johtuu? Miten työelämää voitaisiin kehittää niin, että työ olisi hyväksi mielenterveydelle? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdimme Ajankohtainen huominen -videolla.

Täytin 60 vuotta neljä vuotta sitten. Sen jälkeen Ilmarisen OmaEläke-palvelu on alkanut kovasti kiinnostamaan. Kertyneen eläkkeen määrän lisäksi palvelu nimittäin ilmoittaa kolme mielenkiintoista päivämäärää. Niistä kaukaisin on päivä, jolloin täytän 69 vuotta ja eläkkeen karttuminen päättyy. Toinen on lähempänä ja tarkoittaa tavoite-eläkeikäni ajankohtaa. Hätkähdyttävintä oli kuitenkin nähdä se kolmas päivämäärä, joka pisti miettimään vanhenemista ja työn henkilökohtaista merkitystä aivan uudella tavalla.

Ilmarisen helmikuun alun iAreenassa julkistamien tutkimustulosten perusteella kaksi kolmesta haluaisi tehdä ansiotöitä eläkkeellä. Moni työhaluinen eläkeläinen ei kuitenkaan tee ansiotöitä, joten meillä yhteiskunnassa ja yrityksissä jää hyvää osaamista hyödyntämättä. Tämä on harmillista varsinkin tilanteessa, jossa monella alalla on suorastaan työvoimapulaa.

Tutkimusten mukaan työhön kohdistuvat toimenpiteet ovat työkykynäkökulmasta vaikuttavampia kuin yksilöihin suunnatut toimet. Silti usein yhteistyö työterveyden kanssa keskittyy yksittäisten työntekijöiden hoitamiseen. Yrityksissä koetetaan parantaa yksilön terveyttä, suorituskykyä ja resilienssiä – sen sijaan, että tehtäisiin jotakin työlle.

Työelämän murroksesta ja alati kasvavista vaatimuksista puhutaan nyt paljon. Lehdet, verkkosivut ja sosiaalinen media ovat täynnä ehdotuksia, ajatuksia ja vinkkejä ylikuormittumisen varhaiseen havaitsemiseen ja siltä suojautumiseen. Onko ainoa vaihtoehtomme hyväksyä työelämän kuormittavuus, vaativuus ja vaarallisuus sellaisenaan ja koittaa vain jotenkin selviytyä? Emmekö voisi alistumisen ja sopeutumisen sijaan rakentaa työelämää sellaiseen suuntaan, jossa työ on aidosti hyväksi meille ja mielenterveydellemme?